Hesekielin 8
1 Ja tapahtui kuudentena vuonna, viidentenä päivänä kuudennetta kuuta, että minä istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat minun edessäni: siellä tuli Herran, Herran käsi minun päälleni.
Saning taruk, khrah tarukto haih, ni pangato naah, kaimah im ah kang hnut, to naah Judah kacoehtanawk ka hmaa ah anghnut o, to ah Angraeng ih ban ka nuiah oh.
2 Ja minä näin, ja katso, se mikä oli hänen kupeensa alla, se oli niinkuin tuli; mutta päältä hänen kupeensa oli se sangen kirkas, niinkuin kaikkein kirkkain valkeus.
Ka khet naah, Hmai baktiah krang to amtueng; kaeng tlim loe hmai baktiah oh moe, kaeng ranui loe kampha sum baktiah oh.
3 Ja hän ojensi ulos niinkuin käden, ja otti minun kiinni pääni hiuksista; niin otti minun henki ylös maan ja taivaan välille, ja vei minun Jerusalemiin Jumalan näyissä, sisällisen oven tykö, joka pohjan puolessa on, kussa kiivauksen kuva seisoi, joka kiivauksen kehoitti.
To tiah kamtueng krang loe ban baktiah oh, a ban to phok tahang moe, ka lu ih sam to patawnh; Sithaw hnuksakhaih hoiah Muithla mah van hoi long salakah ang tapom tahang moe, Jerusalem aluek bangah ang caeh haih. Aluek bang ih khongkha im a thungah ang hoih. To ah Sithaw mah panuet ih krang suekhaih ahmuen to oh, to hmuen mah uthaih palungthin to tacawtsak.
4 Ja katso, siellä oli Israelin Jumalan kunnia, niinkuin minä sen ennen nähnyt olin kedolla.
Khenah, azawn ah ka oh naah ka hnuk ih hnuksakhaih baktih toengah, to ah Israel Sithaw lensawkhaih to kai khaeah amtueng.
5 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, nosta nyt silmäs pohjoiseen päin. Ja kuin minä silmäni nostin pohjan puoleen, katso, niin seisoi kiivauksen kuva pohjan puolessa alttariportin tykönä, kusta käydään sisälle.
To pacoengah anih mah kai khaeah, Kami capa, aluek bang khen tahang ah, tiah ang naa. To pongah ka khet tahang, to naah hmaicam aluek bang akunhaih khongkha ah panuet thok krang to ka hnuk.
6 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös, mitä nämät tekevät? niitä suuria kauhistuksia, jotka Israelin huone tässä tekee, että he juuri ajavat minun kauvas minun Pyhästäni? Mutta sinun pitää vielä nyt näkemän suuremmat kauhistukset.
Anih mah kai khaeah, Kami capa, Kaimah ih hmuenciim to ka caeh taak ving hanah, Israel imthung takoh mah hae ahmuen ah sak o ih thui laek ai panuet thok hmuen to na hnuk maw? Toe amlaem let rae ah, hae pongah panuet thok kue a sak o ih hmuennawk to na hnu vop tih, tiah ang naa.
7 Ja hän vei minun kartanon porttiin: siellä minä näin, ja katso, siellä oli läpi seinässä.
To pacoengah anih mah khongkha thung ih longhma ah ang caeh haih; ka khet naah, tapang nuiah akhaw maeto ka hnuk.
8 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, kaiva nyt seinä lävitse. Ja kuin minä kaivoin seinän lävitse, katso, niin oli siellä yksi ovi.
Anih mah kai khaeah, Kami capa, tapang to takae vawk ah, tiah ang naa; tapang to ka takaeh naah, thok maeto ka hnuk.
9 Ja hän sanoi minulle: mene sisälle ja katso niitä ilkeitä kauhistuksia, joita he tässä tekevät.
Anih mah kai khaeah, Athung bangah caeh ah loe, nihcae mah hae ah sak o ih kasae hmuen hoi panuet thok hmuennawk to khenah, tiah ang naa.
10 Ja kuin minä menin sisälle ja katsoin, katso, siellä olivat kaikkinaiset matoin ja eläinten kuvat, kaikki tyynni kauhistus, ja kaikkinaiset Israelin huoneen epäjumalat, joka paikkaan ympäri seiniä tehdyt,
To pongah ka kun moe, ka khet naah, tapang nuiah soi o ih zok hoi kavak moi krangnawk, panuet thok moi kasan krangnawk hoi Israel imthung takoh mah bok ih krangnawk to ka hnuk.
11 Joiden edessä seisoivat seitsemänkymmentä miestä Israelin huoneen vanhimmista, ja Jasania Saphanin poika seisoi myös heidän seassansa, ja jokaisella heillä oli pyhän savun astia kädessä, ja paksu löyhkä kävi ylös savu-uhrista.
Nihcae hmaa ah Israel imthung takoh kacoehtanawk qui sarihto angdoet o, nihcae um ah Shaphan capa Jaazaniah to angdoet. Nihcae mah hmuihoih tui to ban ah sin o boih, hmuihoih tui akhue loe ranui bangah caeh tahang.
12 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös, mitä Israelin huoneen vanhimmat tekevät pimeydessä, itsekukin kauniimmassa kammiossansa? sillä he sanovat: ei Herra näe meitä, Herra on maan hyljännyt.
Anih mah kai khaeah, Kami capa, Israel imthung takoh kacoehtanawk boih mah, krang suekhaih im thungah tamquta hoi a sak o ih hmuen to na hnuk boeh maw? Angraeng mah prae pahnawt sut boeh pongah, anih mah aicae hnu mak ai boeh, tiah a poek o, tiah ang naa.
13 Ja hän sanoi minulle: sinun pitää vielä nyt näkemän suurempia kauhistuksia, joita he tekevät.
To pacoengah anih mah kai khaeah, Nihcae mah sak o ih panuet thok kue hmuennawk to na hnu vop tih, tiah ang naa.
14 Ja hän vei minut sen portin tykö, Herran huoneessa, joka on pohjan puolessa, ja katso, siellä istuivat vaimot, jotka itkivät Tammusta.
To pacoengah Angraeng im ranui bang akunhaih khongkha taengah ang caeh haih; to ah Tammuz kaqah haih, anghnu nongpatanawk to ka hnuk.
15 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös näitä? Mutta sinun pitää vielä nytkin suurempia kauhistuksia näkemän, kuin nämät ovat.
Anih mah kai khaeah, Aw kami capa, hae hmuen hae na hnuk boeh maw? Amlaem let rae ah, hae hmuen pongah panuet thok kue hmuennawk to na hnu vop tih, tiah ang naa.
16 Ja hän vei minun sisälliseen kartanoon Herran huoneesen päin, ja katso, Herran templin oven edessä, esihuoneen ja alttarin välillä, oli lähes viisikolmattakymmentä miestä, jotka olivat kääntäneet selkänsä Herran templin puoleen ja kasvonsa itään, ja rukoilivat auringon ylenemiseen päin.
To pacoengah anih mah Angraeng imthung ih longhma ah ang caeh haih, khenah, Angraeng ih im akunhaih khongkha, im hma hoi hmaicam salakah kami pumphae pangato oh o, nihcae loe Angraeng ih im to angqoi o taak moe, ni angzae bangah anghae o; tacawt tahang ni to a bok o.
17 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös näitä? Onko tämä Juudan huoneelle vähä, että he tässä näitä kauhistuksia tekevät, jotka myös muutoin koko maan vääryydellä täyttävät, ja asettavat itsensä minua vihoittamaan? Ja katso, he pitävät viinapuun oksan nenänsä edessä.
Anih mah kai khaeah, Kami capa, hae hmuen hae na hnuk boeh maw? Judah imthung takoh mah hae tih khoek to ah maw panuet thok kasae hmuennawk to hae ahmuen ah sak o? Nihcae mah prae to patangkhanghaih hoi raihaih hoiah koi o sak moe, kai palung ang phui o sak; khenah, nihcae loe angmacae hnah ah thing tahang to takaek o.
18 Sentähden tahdon minä myös tehdä minun hirmuisuudessani, ja ei pidä minun silmäni säästämän enkä minä armahda heitä; ja he huutavat korkialla äänellä minun korvissani, en minä kuitenkaan kuule heitä.
To pongah hae kaminawk nuiah palung ka phui thuih han; tahmenhaih mik hoiah ka khen mak ai boeh, paquemh roe ka paquemh mak ai boeh. Ka naa taengah hang o khing cadoeh, nihcae ih lok to ka tahngai pae mak ai boeh, tiah a thuih.
