Hesekielin 4
1 Ja sinä ihmisen lapsi, ota sinulles tiilikivi, pane se etees, ja piirusta sen päälle Jerusalemin kaupunki.
Chule tun, mihem chapa, leisetna kisem cheh lhang lentah khat lan lang namasanga chun koijin chuche song chunga chun Jerusalem khopi lim semin
2 Ja lyö leiri sen ympärille, ja rakenna siihen aita, ja tee siihen valli, ja aseta siihen sotaväki, ja pane sota-aseet sitä vastaan joka taholta.
Khopi hunama akilahpehna lim vetsah in. Koimacha sochatna theilou ding akim vella chun pal kaijin. Akim vella chun melma sepaiho camp leh khopi nakhumna dinga kalbi tobang lampi sangtou keija kisem leh kulpi suhsetna dinga kisem thingtum lentah tah alulam a thih kisem lim semin.
3 Mutta ota etees rautapannu, ja anna sen olla rautaisen seinän edestä sinun ja kaupungin välillä, ja aseta kasvos häntä vastaan, niinkuin piiritettävä, ja piiritä se. Se olkoon Israelin huoneelle merkiksi.
Chuleh changlhah semna a kimang thihpeh lan lang nang le khopi kikah a chun koijin. Khopi langa chun heijin Jerusalem khopi hunam a akilah ding nasat ding dan vetsah in. Hiche hi Israel mipi tedinga gihsalna a pang ding ahi.
4 Sinun pitää myös makaaman vasemmalla kyljelläs, ja Israelin huoneen pahat teot paneman sen päälle. Niin monta päivää kuin sinä makaat sen päällä, niin kauvan pitää sinun myös kantaman heidän pahoja tekojansa.
Tun naveilang napang peh a chun lumin lang chule Israel chonsetna chu nangma chung tah a chun koijin. Amaho chonsetna chu napangpeh a nalup nijat chu napoh ding ahi.
5 Mutta minä tahdon tehdä sinulle heidän pahain tekoinsa vuosikaudet päiviksi: kolmeksisadaksi ja yhdeksäksikymmeneksi päiväksi; niin kauvan pitää sinun kantaman Israelin huoneen pahoja töitä.
Keiman Israel chonset napoh nading ni jathum le somko nanga kona kangaichat ahin – nikhat hi achonset nau kumkhat a kisim ding ahi.
6 Ja kuin ne olet täyttänyt, sitte pitää sinun makaaman Juudan huoneen pahoja töitä neljäkymmentä päivää; sillä minä annan sinulle tässä myös päivän joka vuoden edestä.
Hiche jou teng chuleh kile heijin lang najet lang napang peh a chun ni somli sungin lumin – nikhat chu? Juda chonsetna kumkhatna kisim ding ahi.
7 Ja aseta kasvos ja paljas käsivartes ympäri piiritettyä Jerusalemia vastaan, ja ennusta häntä vastoin.
Jerusalem hunama akino khumna navet jing lai sungin naban jang kiuvin lumin lang chule khopi manthah nading gaovin seisei jengin.
8 Ja katso, minä panen nuorat sinun päälles, niin ettei sinun pidä saaman kääntää itsiäs yhdeltä kyljeltä toiselle, siihenasti että sinä olet lopettanut piirittämises päivät.
Hunama nakimatna nikhojat alhin kahsea najet naveija nakihei doh thei louna dinga keiman khao janga kakan ding nahi.
9 Niin ota nyt nisuja, rukiita ja ohria, papuja, herneitä ja kauroja, ja pane ne yhteen astiaan, ja tee itselles siitä niin monta leipää kuin monta päivää on, jotka sinun kyljelläs makaaman pitää, että sinulla olis siitä syömistä kolmeksisadaksi ja yhdeksäksikymmeneksi päiväksi.
Tun chen lang chule suhlou chang, sakol chang, bechang, bekan chang, butun le kolbutun kilah in lang hiche ho chu bel khat sunga hal khomin. Hiche ho chu ni jathum le somko napang lang khat a nalupna phat sunga din changlhah in kisem in.
10 Niin että sinun ruokas, jonka sinun kunakin päivänä syömän pitää, pitää painaman kaksikymmentä sikliä. Tämän sinun syömän pitää yhdestä päivästä niin toiseen.
Hiche neh leh chah chu ounce get get in tetoh in lang hiche an chu aphat kipe dungjuija nikhatna khatvei bou naneh ding ahi.
11 Vettä pitää sinun myös juoman määrällä, kuudennen osan hinniä; ja sen sinun pitää juoman yhdestä päivästä niin toiseen.
Hitia chu twi jeng jong atena a kitetoh aphat kitep dung jui'a atena khat bou nadon ding ahi.
12 Ohraisia leipiä piää sinun syömän, jotka sinun heidän silmäinsä edessä ihmisen jäljellä kypsentämän pitää.
Sakol changa kisem changlhah chu na anneh dinga nakigon ding ahi. Mipihon avet jing laiju changlhah chu mihem ehgoho meiya kitih chunga chu changlhah chu nakana naneh ding ahi.
13 Ja Herra sanoi: ratki näin pitää Israelin lapset syömän saastaista leipäänsä pakanain seassa, kuhunka minä heitä ajava olen.
Chuti chun, Pakai chun “Keiman kadel mang nao gentile gam'a chu hitobang a hi chang kisuboh ho Israel ten ahin neh diu ahi,” tin aseije.
14 Mutta minä sanoin: voi Herra, Herra, katso, minun sieluni ei ole koskaan vielä saastutettu; sillä en ole minä ikänä, hamasta minun nuoruudestani tähän asti, mitään raatoa taikka raadeltua syönyt, ja ei saastainen liha ole koskaan suuhuni tullut.
Hichun keiman, O thaneipen Pakai hiche mihem ehho manga eiki suboh ding hitam? Ajeh chu hibang hint u masangin kana kisuboh kha hih helle. Kaneo laiya kipat tuni chan ganhing damlouva thi ahiloule ganhing dangin athasa jong kane khah hih helle. Danin aphallou sa jong kane khapoi.
15 Mutta hän sanoi minulle: katso, minä tahdon antaa sinulle karjan sontaa ihmisen jäljen edestä, jolla sinun leipäs tekemän pitää.
“Ahileh aphai, nangin mihem eh sangin bongeh in kisemiun,” tin Pakaiyin aseije.
16 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, katso, minä tahdon otaa pois leivän aineen Jerusalemista, niin että heidän pitää leipää syömän painolla ja murheella, ja juoman vettä määrällä ja surulla.
Hichun aman “Mihem chapa, keiman Jerusalema an kalhahsam sah ding ahi. Hitia chu chingthei tah a kitea chule kicha tah a kine ding ahi. Twi chu avatna kisima kite ding chule mihem hon lungdong tijat pum puma adon diu ahi.
17 Että leipä ja vesi puuttuman pitää, ja yhden pitää sureman toisen kanssa, ja nääntymän pahoissa teoissansa.
An le twi lhahsam jeh a mihem ho chu khat khat kikicha to tah a kiveto diu chuke a kigimbol nau phatsung chu hitia chu aman lhum diu ahi,” tin aseipeh e.
