Hesekielin 34
1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
Pea naʻe hoko mai ʻae folofola ʻa Sihova kiate au, ʻo pehē,
2 Sinä, ihmisen poika, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille, jotka paimenet ovat: näin sanoo Herra, Herra: voi Israelin paimenia, jotka itsiänsä ruokkivat! eikö paimenten pitäisi laumaa ruokkiman?
“Foha ʻoe tangata, kikite ki he kau tauhi ʻo ʻIsileli, kikite, pea ke pehē kiate kinautolu, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua, ki he ngaahi tauhi; Malaʻia ki he kau tauhi ʻo ʻIsileli, ʻoku nau fafanga pe ʻakinautolu! ʻIkai ʻoku totonu ke fafanga ʻe he tauhi ʻa ʻene fanga sipi?
3 Mutta te syötte lihavaa, ja verhoitatte teitänne villoilla, ja teurastatte syötetyitä; mutta ette tahdo ruokkia lampaita.
ʻOku kai ʻekimoutolu ʻae ngako, pea ʻoku mou kofuʻaki ʻae fulufuluʻi sipi, ʻoku mou tāmateʻi ia ʻaia ʻoku sino, ka ʻoku ʻikai te mou fafanga ʻae fanga sipi.
4 Heikkoja ette tue, sairaita ette paranna, haavoitettuja ette sido, eksyneitä ette palauta, kadonneita ette etsi; mutta kovin ja ankarasti hallitsette heitä.
Naʻe ʻikai te mou fakamālohi ʻae vaivai, pea naʻe ʻikai te mou faitoʻo ki he mahaki, pe te mou nonoʻo ʻaia naʻe mafesi, pe te mou toe kumi mai ʻaia naʻe fakahēʻi, pe te mou kumi ʻaia naʻe mole, ka kuo mou pule mālohi mo fai fakamamahi ki ai.
5 Ja minun lampaani ovat hajoitetut, niinkuin ne, joille ei paimenta ole, ja ovat kaikille pedoille ruaksi tulleet, ja ovat peräti hajoitetut,
Pea naʻe fakahēʻi ʻakinautolu, koeʻuhi ʻi he ʻikai ha tauhi: pea naʻa nau hoko ko e meʻakai ki he fanga manu fekai kotoa pē ʻoe vao, ʻi heʻenau movetevete.
6 Ja käyvät eksyksissä kaikilla vuorilla ja korkeilla kukkuloilla; ja ovat kaikkeen maahan hajoitetut, ja ei ole ketään, joka heitä kysyy eli tottelee.
Naʻe ʻalu hēhē pe ʻa ʻeku fanga sipi ʻi he ngaahi moʻunga kotoa pē, pea ʻi he ngaahi potu māʻolunga kotoa pē: ʻio, naʻe fakahēʻi ʻeku fanga sipi ki he funga ʻo māmani kotoa pē, pea naʻe ʻikai hakule pe kumi ki ai ha taha.
7 Sentähden te paimenet, kuulkaat Herran sanaa:
“Ko ia, ʻE kau tauhi, fanongo ki he folofola ʻa Sihova.
8 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: että te annatte minun lampaani raatelukseksi ja minun laumani kaikille pedoille ruaksi, ettei heillä ole paimenta, ja minun paimeneni ei pidä lukua minun laumastani; vaan ovat senkaltaiset paimenet, jotka itsiänsä ruokkivat, mutta minun lampaitani ei he tahdo ruokkia;
ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua, ko au ʻoku ou moʻui, pea ko e moʻoni, koeʻuhi kuo hoko ʻa ʻeku fanga sipi ko e fakamālohia, pea kuo hoko ia ko e meʻakai ki he fanga manu kotoa pē ʻoe vao, koeʻuhi naʻe ʻikai ha tauhi, pea naʻe ʻikai kumi ʻe heʻeku kau tauhi ki heʻeku fanga sipi, pea naʻe kai pe ʻe heʻeku kau tauhi, ka naʻe ʻikai te nau fafanga ʻa ʻeku fanga sipi;
9 Sentähden, te paimenet, kuulkaat Herran sanaa:
Ko ia, ʻakimoutolu ʻae kau tauhi, fanongo ki he folofola ʻa Sihova;
10 Näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon paimenien kimppuun, ja tahdon minun laumani heidän käsistänsä vaatia, ja tahdon heitä lopettaa, ettei heidän pidä enään paimenena oleman eikä itsiänsä ruokkiman; minä tahdon minun lampaani heidän suustansa temmata ulos, ja ei ne pidä oleman heidän ruokansa.
ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; Vakai, ʻoku ou tuʻu au ki he kau tauhi pea te u ʻeke ʻa ʻeku fanga sipi mei honau nima pea te u fekau ke tuku ʻenau fafanga ʻae fanga sipi: pea ʻe ʻikai toe kai ʻe he kau tauhi ʻiate kinautolu; he te u fakamoʻui ʻeku fanga sipi mei honau ngutu, ke ʻoua naʻa nau kei meʻakai ʻaki ʻakinautolu.
11 Sillä näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon itse pitää murheen lampaistani, ja tahdon heitä etsiä.
“He ʻoku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; Vakai ko au, ʻio, ko au, te u hakule ʻa ʻeku fanga sipi, mo kumi ki ai.
12 Niinkuin paimen etsii lampaitansa, kuin he laumastansa eksyneet ovat, niin tahdon minä myös minun lampaitani etsiä; ja tahdon heitä kaikista paikoista pelastaa, joihin he hajoitetut ovat, siihen aikaan kuin sumu ja pimiä oli.
ʻO hangē ko e kumi ʻe he tauhi ʻa ʻene fanga sipi, ʻi he ʻaho ʻoku ne ʻalu atu ai ki he fanga sipi kuo movetevete; ʻe pehē ʻa ʻeku kumi mai ʻa ʻeku fanga sipi, mo ʻeku fakamoʻui ʻakinautolu mei he potu kotoa pē kuo nau hē ki ai ʻi he ʻaho ʻalotāmaki mo fakapoʻupoʻuli.
13 Ja tahdon heitä kaikista kansoista viedä ulos, ja kaikista maakunnista koota, ja heitä omalle maallensa viedä; ja kaita heitä Israelin vuorilla, ojain tykönä kaikissa suloisissa paikoissa,
Pea te u ʻomi ʻakinautolu mei he kakai, mo tānaki ʻakinautolu mei he ngaahi fonua, pea ʻe ʻomi ʻakinautolu ki honau fonua ʻonautolu, pea ʻe fafanga ʻakinautolu ʻi he ngaahi moʻunga ʻo ʻIsileli ʻi he veʻe vaitafe, pea mo e ngaahi potu kakai ʻoe fonua.
14 Ja heitä parhaalle laitumelle viedä, ja heidän majansa pitää korkeilla Israelin vuorilla seisoman; siinä heidän pitää levollisessa varjossa makaaman, ja heillä pitää oleman lihava laidun Israelin vuorilla.
Te u fafanga ʻakinautolu ʻi he potu lau maʻuiʻui, pea ʻe ʻi he ngaahi moʻunga māʻolunga ʻo ʻIsileli ʻa honau lotoʻā: te nau tokoto ai ʻi he lotoʻā lelei, pea te nau kai ʻi he potu lau maʻuiʻui ʻi he ngaahi moʻunga ʻo ʻIsileli.
15 Minä tahdon itse minun lampaani ruokkia, ja minä tahdon heitä sioittaa, sanoo Herra, Herra.
Te u fafanga ʻa ʻeku fanga sipi, pea te u fakatokoto ʻakinautolu ki lalo, ʻoku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua.
16 Kadonneet tahdon minä etsiä ja eksyneet tallelle tuottaa, haavoitetut sitoa, heikkoja vahvistaa; lihavia ja väkeviä tahdon minä hävittää, ja kaitsen heitä toimellisesti.
Te u kumi kiate ia naʻe mole, pea te u toe ʻomi ʻaia naʻe fakahēʻi atu, te u nonoʻo ʻaia naʻe mafesi, pea te u fakamālohi ʻaia naʻe vaivai: pea te u tāmateʻi ʻaia ʻoku sino mo mālohi; te u fafanga ʻaki ʻakinautolu ʻae tautea.
17 Mutta teille, minun laumani, sanoo Herra, Herra näin: katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä ja oinasten ja kauristen välillä.
Pea koeʻuhi ko kimoutolu, ʻa ʻeku fanga sipi, ʻoku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; Vakai te u fili vakavakai ki he manu mo e manu, ki he fanga sipitangata, mo e fanga kosi tangata.
18 Eikö siinä kyllä ole, että teillä niin hyvä laidun on, ja jääneet teidän laitumistanne te jaloillanne tallaatte, ja niin jalot lähteet juoda, että te jäänneet jaloillanne tallaatte?
Ko e meʻa siʻi koā ia kiate kimoutolu ke mou kai ke ʻosi ʻae potu lau maʻuiʻui, pea mou toe malaki hifo ai ʻi homou lalo vaʻe ʻa hono toe ʻoe potu ʻoku fafanga ai kimoutolu? Pea kuo mou inu mei he ngaahi vai loloto, ka ko hono toe kuo mou fakaʻuliʻi ʻaki homou vaʻe?
19 Että minun lampaani pitää syömän sitä, jota te olette jaloillanne sotkuneet, ja pitää myös juoman sitä, jota te tallanneet olette jaloillanne.
Pea ko ʻeku fanga sipi, ʻoku kai ʻekinautolu mei he meʻa kuo mou malaki ʻaki homou vaʻe; pea ʻoku nau inu mei he meʻa kuo fakaʻuliʻi ʻaki homou vaʻe.
20 Sentähden näin sanoo Herra, Herra heille: katso, minä tahdon tuomita lihavain ja laihain lammasten välillä,
“Ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua kiate kinautolu; Vakai, ko au, ʻio, ko au, te u fili vakavakai ki he manu ʻoku sino mo e manu ʻoku tutue.
21 Että te potkitte jaloillanne, ja puskette heikkoja sarvillanne, siihenasti kuin te heidät hajoitatte ulos.
Koeʻuhi kuo mou fetuotuai pea kuo mou feteketekeʻi ʻae kau vaivai ʻaki homou nifo pea ko ia kuo nau hē ai ke mamaʻo;
22 Ja minä tahdon auttaa minun laumaani, ettei sitä pidä enään raatelukseksi annettaman, ja tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä.
Ko ia ia te u fakamoʻui ai ʻeku fanga sipi, pea ʻe ʻikai toe tulia ʻakinautolu; pea te u fili vakavakai ki he manu mo e manu.
23 Ja minä tahdon yhden ainokaisen paimenen herättää, joka heitä on ravitseva, palveliani Davidin: hän on heitä ravitseva ja on heidän paimenensa oleva.
Pea te u fokotuʻu ha tauhi pe taha kiate kinautolu, pea te ne fafanga kinautolu, ʻio, ʻa ʻeku tamaioʻeiki ko Tevita: ko ia ia te ne fafanga ʻakinautolu, pea ko ia ia te ne tauhi kiate kinautolu.
24 Ja minä Herra tahdon olla heidän Jumalansa, mutta minun palveliani David on heidän seassansa päämies oleva; minä Herra olen sen puhunut.
Pea ko au Sihova, te u hoko ko honau ʻOtua; pea ko ʻeku tamaioʻeiki ko Tevita ko e ʻeiki ʻiate kinautolu; ko au Sihova, kuo u lea ki ai.
25 Ja minä tahdon rauhan liiton heidän kanssansa tehdä, ja kaikki pahat eläimet maalta ajaa pois, että he surutoinna korvessa asuisivat ja metsissä makaisivat.
Pea te nau fai mo au ʻae fuakava ke melino, pea te u fakaʻosi ʻae fanga manu fekai mei he fonua; pea te nau nofo lelei pe ʻi he toafa, pea nau mohe ʻi he ngaahi vao.
26 Ja tahdon heidät ja kaikki minun kukkulani siunata; ja annan heille sataa oikialla ajalla, joka on armon sade oleva,
Pea te u ngaohi ʻakinautolu pea mo e ngaahi potu ʻoku tuʻu takatakai ʻi hoku moʻunga, ko e monūʻiaʻanga; pea te u fakatō hifo ʻae ʻuha ʻi hono ʻaho totonu; ʻe ai ʻae ʻuha lolo ʻoe tāpuaki.
27 Että puut kedolla hedelmänsä kantavat ja maa antaa kasvunsa, ja he asuvat surutoinna maassa; ja heidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä heidän ikeensä jutan katkaisen, ja heitä olen pelastanut niiden käsistä, joita heidän pitää palveleman.
Pea ʻe tupu mei he ʻakau ʻoe ngoue ʻa hono fua, pea ʻe tuku mai ʻe he kelekele ʻa hono tupu, pea te nau malu pe ʻi honau fonua, mo nau ʻilo ko au ko Sihova, ʻo kau ka motuhi ʻae nonoʻo ʻo honau haʻamonga, mo fakamoʻui ʻakinautolu mei he nima ʻonautolu naʻe fakamālohia ʻakinautolu.
28 Ja ei heidän pidä enään pakanoille raatelukseksi oleman, ja ei maan pedot pidä enään heitä syömän, mutta heidän pitää surutoinna ja pelkäämättä asuman.
Pea ʻe ʻikai toe tulia ʻakinautolu ʻe he hiteni, pea ʻe ʻikai toe keina ʻakinautolu ʻe he fanga manu ʻoe fonua; ka ʻe malu pe ʻenau nofo, pea ʻe ʻikai ha taha te ne faʻa fakamanaʻi ʻakinautolu.
29 Ja minä tahdon heille kuuluisan vesan herättää; ettei heidän pidä enään nälkää maalla kärsimän, eikä heidän pilkkansa pakanain seassa kantaman.
Pea te u fakatupu maʻanautolu ʻae ʻakau ke ongoongolelei, pea ʻe ʻikai te nau toe mate fiekaia ʻi he fonua, pea ʻe ʻikai te nau toe fua ʻae mā ʻoe hiteni ʻo taʻengata.
30 Ja heidän pitää tietämän, että minä Herra, Heidän Jumalansa, olen heidän tykönänsä, ja Israelin huone on minun kansani, sanoo Herra, Herra.
ʻE pehē ʻa ʻenau ʻilo ko au ko Sihova ko honau ʻOtua, ʻoku ou ʻiate kinautolu; pea ko kinautolu, ʻio, ʻae fale ʻo ʻIsileli, ko hoku kakai ʻakinautolu, ʻoku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua.
31 Ja te ihmiset pitää oleman minun laitumeni lauma; ja minä tahdon olla teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra.
“Pea ko kimoutolu ʻa ʻeku fanga sipi, ʻae fanga sipi ʻoku ou tauhi, ko e kau tangata ʻakimoutolu, pea ko homou ʻOtua au,” ʻoku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua.
