Hesekielin 33
1 Ja Herran sana tapahtui minulle, sanoen:
Wǝ Pǝrwǝrdigarning sɵzi manga kelip xundaⱪ deyildi: —
2 Sinä ihmisen poika, saarnaa kansas lapsille ja sano heille: jos minä vetäisin miekan maakunnan ylitse, ja maan kansa ottais yhden miehen huonommistansa ja tekis sen vartiaksensa;
I insan oƣli, ǝl-yurtungdikilǝrgǝ sɵz yǝtküzüp ularƣa mundaⱪ degin: — Mǝn ⱪiliqni mǝlum bir zemin üstigǝ qiⱪarƣinimda, zemindiki hǝlⱪ ɵz arisidin bir adǝmni tepip uni kɵzǝtqi beketsǝ, —
3 Ja hän näkis miekan tulevan maan ylitse, ja soittais vaskitorvea ja varais kansaa;
u ⱪiliqning zemin üstigǝ qiⱪⱪanliⱪini kɵrüp, kanay qelip hǝlⱪni agaⱨlandursa,
4 Joka sitte soittamisen kajahduksen täydellisesti kuulee, ja ei tahdo itsiänsä kavahtaa, ja miekka tulis ja ottais hänen pois; sen veri olkoon hänen päänsä päällä.
kimdikim kanay awazini anglap, agaⱨni almisa, ⱪiliq kelip uni elip kǝtsǝ, ǝmdi uning ⱪeni ɵz bexi üstigǝ bolidu.
5 Sillä hän kuuli soittamisen kajahduksen, ja ei kuitenkaan itsestänsä pitänyt vaaria, sentähden olkoon hänen verensä hänen päällänsä. Mutta joka neuvoa tottelee, hän pelastaa henkensä.
U kanay awazini anglap, agaⱨni almiƣan; xunga uning ⱪeni ɵzigǝ bolidu; u agaⱨ alƣan bolsa, jenini ⱪutⱪuzƣan bolatti.
6 Mutta jos vartia näkis miekan tulevan, ja ei soittaisi vaskitorvea, eikä kansa pitäisi vaaria, ja miekka tulis ja ottais jonkun pois: hän tosin otettaisiin pois synteinsä tähden, mutta hänen verensä tahdon minä vartian kädestä vaatia.
Biraⱪ kɵzǝtqi ⱪiliqning keliwatⱪinini kɵrüp, kanay qalmay, hǝlⱪni agaⱨlandurmisa, ǝmdi ⱪiliq kelip ular arisidin birawni elip kǝtsǝ, undaⱪta u ɵz ⱪǝbiⱨlikidǝ elip ketilidu; biraⱪ uning ⱪeni üqün Mǝn kɵzǝtqidin ⱨesab alimǝn.
7 Ja sinä ihmisen poika, minä olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi, kuin sinä jotakin minun suustani kuulet, että sinun pitäis heitä minun puolestani varaaman.
Əmdi, i insan oƣli, Mǝn seni Israil jǝmǝti üqün kɵzǝtqi dǝp bekitkǝnmǝn; sǝn Mening aƣzimdin hǝwǝr anglap, ularƣa Mǝndin agaⱨ yǝtküzisǝn.
8 Kuin minä sanon jumalattomalle: sinä jumalatoin, sinun pitää totisesti kuoleman, ja et sinä hänelle sitä sano, että jumalatoin ottais vaarin menostansa; niin pitää jumalattoman syntinsä tähden kuoleman, mutta hänen verensä tahdon minä sinun kädestäs vaatia.
Mǝn rǝzil adǝmgǝ: «I rǝzil adǝm, sǝn qoⱪum ɵlisǝn» desǝm, wǝ ɵzüng bu rǝzilni yolidin yanduruxⱪa sɵz ⱪilmay uni agaⱨlandurmisang, u rǝzil ɵz ⱪǝbiⱨlikidǝ ɵlidu; biraⱪ uning ⱪeni üqün sǝndin ⱨesab alimǝn.
9 Mutta jos sinä jumalatointa varoitat hänen tiestänsä, että hän siitä kääntyis, ja hän ei palaja tiestänsä; niin pitää hänen syntinsä tähden kuoleman, ja sinä olet pelastanut sielus.
Biraⱪ sǝn rǝzilni yolidin yenix toƣruluⱪ agaⱨlandursang, u yolidin yanmisa, u ɵz ⱪǝbiⱨlikidǝ ɵlidu; biraⱪ ɵzüng ɵz jeningni ⱪutⱪuzup ⱪalisǝn.
10 Sentähden sinä, ihmisen poika, sano Israelin huoneelle: te lausutte näin, sanoen: meidän pahatekomme ja rikoksemme makaavat meidän päällämme, että me niiden alla hukumme, kuinka me taidamme elää?
Əmdi sǝn, i insan oƣli, Israil jǝmǝtigǝ sɵz ⱪilip: — Silǝr: «Bizning itaǝtsizliklirimiz wǝ gunaⱨlirimiz beximizdidur, biz ular bilǝn zǝiplixip ketiwatimiz; ǝmdi biz ⱪandaⱪmu ⱨayatⱪa eriximiz?» dǝysilǝr.
11 Niin sano heille: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei minulle kelpaa jumalattoman kuolema, mutta että jumalatoin kääntyis tiestänsä ja eläis. Palatkaat, palatkaat teidän pahoista teistänne! ja miksi teidän pitäis kuoleman, te Israelin huone?
Ularƣa sɵzümni yǝtküzüp: «Mǝn ⱨayatim bilǝn ⱪǝsǝm ⱪilimǝnki, — dǝydu Rǝb Pǝrwǝrdigar, — Mǝn rǝzil adǝmning ɵlümidin ⱨeq hursǝnlikim yoⱪtur; pǝⱪǝt ularni rǝzil yolidin yenip ⱨayatⱪa erixsun dǝymǝn; rǝzil yolliringlardin yeninglar, yeninglar! Nemixⱪa ɵlgünglar kelidu, i Israil jǝmǝti?!» — degin.
12 Ja sinä, ihmisen poika, sano sinun kansas lapsille: sinä päivänä, jona hurskas pahaa tekee, ei hänen vanhurskautensa pidä häntä auttaman; ja jumalattoman ei pidä jumalattomuudessansa lankeeman sinä päivänä, kuin hän itsensä kääntää jumalattomuudestansa; ja vanhurskas ei taida elää vanhurskautensa tähden sinä päivänä, jona hän syntiä tekee.
Wǝ sǝn, i insan oƣli, ǝl-yurtungdikilǝrgǝ mundaⱪ degin: — Ⱨǝⱪⱪaniy adǝmning ⱨǝⱪⱪaniyliⱪi asiyliⱪ ⱪilƣan künidǝ uni ⱪutⱪuzmaydu; ⱨǝm rǝzil adǝm bolsa, u ɵz rǝzillikidin yanƣan künidǝ rǝzillikidin yiⱪilmaydu; ⱨǝⱪⱪaniy adǝm gunaⱨ sadir ⱪilƣan künidǝ, u ǝslidiki ⱨǝⱪⱪaniyliⱪi bilǝn ⱨayatta turiwǝrmǝydu.
13 Kuin minä hurskaalle sanon: hänen pitää totisesti elämän, ja hän luottaa vangurskauteensa, ja tekee pahaa; niin ei pidä hänen vanhurskauttansa ensinkään muistettaman, mutta hänen pitää kuoleman pahuudessansa, jonka hän tekee.
Mǝn ⱨǝⱪⱪaniyƣa: «Sǝn bǝrⱨǝⱪ ⱨayatⱪa erixsǝn» deginimdǝ, u ɵz ⱨǝⱪⱪaniyliⱪiƣa tayinip ⱪǝbiⱨlik sadir ⱪilsa, ǝmdi uning ⱨǝⱪⱪaniy ixliridin ⱨeqⱪaysisi ǝslǝnmǝydu; ǝksiqǝ u ɵtküzgǝn ⱪǝbiⱨliki tüpǝylidin ɵlidu.
14 Ja kuin minä jumalattomalle sanon: sinun pitää totisesti kuoleman, ja hän parantaa itsensä synnistänsä, ja tekee oikein ja hyvin,
Əmdi mǝn rǝzilgǝ: «Sǝn qoⱪum ɵlisǝn» desǝm, biraⱪ u gunaⱨidin yenip, kɵz aldimda adalǝt wǝ ⱨǝⱪⱪaniyliⱪni yürgürsǝ —
15 Niin että jumalatoin pantin antaa jälleen, ja maksaa mitä hän on ryövännyt, ja elämän sanan jälkeen elää, ettei hän pahaa tee; niin hän saa totisesti elää, ja ei pidä kuoleman.
Rǝzil adǝm ⱪǝrzgǝ kapalǝtkǝ alƣan nǝrsini ⱪayturup bǝrsǝ, — bulangqiliⱪta alƣanni ⱪayturup bǝrsǝ — ⱪǝbiⱨlik sadir ⱪilmay, ⱨayat bǝlgilimiliridǝ mangsa — ǝmdi u bǝrⱨǝⱪ ⱨayatⱪa igǝ bolidu, u ɵlmǝydu.
16 Kaikki hänen syntinsä, jotka hän tehnyt on, pitää unhotettaman; sillä hän tekee, mikä hyvä ja oikia on, sentähden hän saa totisesti elää.
Uning sadir ⱪilƣan gunaⱨliridin ⱨeqⱪaysisi ǝslǝnmǝydu; u adalǝt wǝ ⱨǝⱪⱪaniyliⱪni yürgürgǝn — u bǝrⱨǝⱪ ⱨayatⱪa igǝ bolidu.
17 Ja sinun kansas lapset sanovat: ei Herra oikein tuomitse; ja kuitenkin heillä on vääryys.
Biraⱪ ǝl-yurtungdikilǝr: «Rǝbning yoli ⱨǝmmigǝ barawǝr ǝmǝs» dǝydu; ǝmǝliyǝttǝ ularning yoli bolsa ⱨǝmmigǝ barawǝr ǝmǝs.
18 Sillä jos hurskas kääntää itsensä pois hurskaudestansa, ja tekee pahaa, niin hän kuolee syystä sentähden.
Ⱨǝⱪⱪaniy adǝm ɵz ⱨǝⱪⱪaniyliⱪidin yenip, ⱪǝbiⱨlikni sadir ⱪilsa, u buningda ɵlidu.
19 Ja jos jumalatoin parantaa itsensä jumalattomasta menostansa, ja tekee oikein ja hyvin, niin hän saa sentähden kaiketi elää.
Rǝzil adǝm ɵz rǝzillikidin yenip, adalǝt wǝ ⱨǝⱪⱪaniyliⱪ yürgürsǝ, bu ixlardin ⱨayatⱪa igǝ bolidu.
20 Kuitenkin te sanotte: ei Herra oikein tuomitse; vaikka minä teille, te Israelin huone, kullekin menonsa jälkeen tuomitsen.
Lekin silǝr: «Rǝbning yoli ⱨǝmmigǝ barawǝr ǝmǝs» dǝysilǝr; i Israil jǝmǝti, Mǝn ⱨǝrⱪaysinglarƣa ɵz yolliringlar boyiqǝ üstünglǝrgǝ ⱨɵküm qiⱪirimǝn!
21 Ja tapahtui toisena vuotena toistakymmentä meidän vankiudestamme, viidentenä päivänä kymmennessä kuukaudessa, että minun tyköni tuli yksi paennut Jerusalemista, ja sanoi: kaupunki lyötiin.
Wǝ xundaⱪ boldiki, sürgün bolƣan on ikkinqi yili, oninqi ayning bǝxinqi künidǝ, Yerusalemdin ⱪaqⱪan birsi yenimƣa kelip: «Xǝⱨǝr bɵsüldi!» — dedi.
22 Ja Herran käsi oli minun päälläni ehtoona, ennenkuin se paennut tuli, ja avasi minun suuni, siksi kuin hän tuli huomeneltain minun tyköni; ja niin hän avasi minun suuni, etten minä taitanut enää vaiti olla.
Əmdi ⱪaqⱪan adǝmning yetip kelixining aldinⱪi ahximida Pǝrwǝrdigarning ⱪoli mening wujudumƣa ⱪonƣanidi; xuning bilǝn U aƣzimni eqip ⱪoydi; aƣzim eqilip, mǝn yǝnǝ gaqa bolmidim.
23 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
Wǝ Pǝrwǝrdigarning sɵzi manga kelip xundaⱪ deyildi: —
24 Sinä ihmisen poika, tämän korven asuvaiset Israelin maalla sanovat näin: Abraham oli ainoasti yksi mies, ja peri tämän maan; mutta meitä on paljo, niin meillä on siis tämä maa sitä oikeammin.
I insan oƣli, Israil zeminidiki harabǝ jaylarda turuwatⱪanlar: «Ibraⱨim pǝⱪǝt bir adǝm turupmu bu zeminƣa miras bolƣanidi; biraⱪ biz kɵp adǝmmiz; ǝmdi zemin bǝribir bizgǝ tǝⱪdim ⱪilindi» — dǝp eytiwatidu.
25 Sano siis heille: näin sanoo Herra, Herra: te olette verta syönneet, ja nostaneet teidän silmänne epäjumalain tykö, ja olette verta vuodattaneet, ja te luulette, että te omistatte maan?
Xunga ularƣa mundaⱪ degin: — Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: «Silǝr gɵxni ⱪan bilǝn yǝysilǝr; silǝr ɵz mǝbudliringlarni bax kɵtürüp izdǝysilǝr; silǝr ⱪan tɵküwatisilǝr; ǝmdi silǝr zeminƣa miras bolamsilǝr?
26 Te seisotte aina miekka kädessä ja teette kauhistuksia, ja toinen häpäisee toisen emännän ja te luulette, että te omistatte maan?
Silǝr ⱪiliqinglarƣa tayinisilǝr, silǝr yirginqlik ixlarni qiⱪirisilǝr, ⱨǝrbiringlar ɵz ⱪoxnisining ayaliƣa buzuⱪqiliⱪ ⱪilidu. Əmdi silǝr zeminƣa miras bolamsilǝr?».
27 Niin sano heille: näin sanoo Herra, Herra: niin totta kuin minä elän, niin pitää kaikki, jotka korvessa asuvat, miekan kautta lankeeman, ja mitä kedolla on, annan minä pedoille syötää, ja ne jotka linnoissa ja luolissa ovat, pitää ruttoon kuoleman.
Ularƣa mundaⱪ degin: — Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: Mǝn ⱨayatim bilǝn ⱪǝsǝm ⱪilimǝnki, bǝrⱨǝⱪ, harabǝ jaylarda turuwatⱪanlar ⱪiliqlinip yiⱪilidu; dalada ⱪalƣanni yawayi ⱨaywanlarning yǝwetixkǝ tapxurimǝn; istiⱨkamlar wǝ ƣarlarda turƣanlarmu waba kesilidin ɵlidu.
28 Sillä minä tahdon maan peräti hävittää, ja sen ylpeydelle ja voimalle lopun tehdä, että Israelin vuoret pitää niin autioksi tuleman, ettei kenenkään pidä vaeltaman siitä ohitse.
Mǝn zeminni wǝyranǝ wǝ qɵl-bayawan ⱪilimǝn; uning küqidin bolƣan pǝhri yoⱪilidu; Israilning taƣliri wǝyranǝ boliduki, ulardin ɵtküqi ⱨeqbir adǝm bolmaydu.
29 Ja heidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä olen maan peräti hävittänyt kaikkein heidän kauhistustensa tähden, joita he tehneet ovat.
Ularning yürgüzgǝn yirginqlik ⱪilmixliri tüpǝylidin Mǝn zeminni wǝyranǝ wǝ qɵl-bayawan ⱪilƣinimda ular Mening Pǝrwǝrdigar ikǝnlikimni tonup yetidu».
30 Ja sinä ihmisen poika, sinun kansas lapset puhuvat sinua vastaan siellä ja täällä, seinillä ja ovien edessä, ja toinen sanoo toisellensa, kukin veljellensä, sanoen: käykäämme kuulemaan, mitä Herra sanoo.
— Əmdi sǝn bolsang, i insan oƣli, ǝl-yurtungdikilǝr ⱨǝrdaim seni aƣziƣa elip ɵylirining tamlirining yenida wǝ dǝrwazilarda sɵzlǝp bir-birigǝ ⱨǝm ⱨǝrbiri ɵz ⱪerindixiƣa sǝn toƣruluⱪ: «Ⱪeni berip, Pǝrwǝrdigardin nemǝ sɵz barkin, anglap kelǝyli!» — dǝydu.
31 Ja he tulevat sinun tykös seurakuntaan, ja istuvat sinun edessäs niinkuin minun kansani, ja kuulevat sinun sanas, mutta ei he tee ensinkään sen jälkeen; he tekevät tosin ystävyyttä suullansa, mutta sydämellänsä he seuraavat ahneuttansa.
Ular jamaǝt süpitidǝ yeningƣa kelip, Mening hǝlⱪimning süpitidǝ aldingda olturidu; ular sɵzliringni anglaydu, biraⱪ ularƣa ǝmǝl ⱪilmaydu; ular aƣzi bilǝn sanga muⱨǝbbǝt kɵrsitidu, biraⱪ kɵngli ⱨaram mǝnpǝǝtkǝ tartidu;
32 Ja katso, sinun täytyy olla heidän ilovirtensä, jota he mielellänsä laulavat ja soittavat; niin he sinun sanas kyllä kuulevat, mutta ei he tee sen jälkeen.
mana, sǝn ular üqün pǝⱪǝt yeⱪimliⱪ awaz bilǝn, sazliri obdan tǝngxilip eytilƣan muⱨǝbbǝt nahxisisǝn, halas; ular sɵzliringni anglaydu, biraⱪ ularƣa ǝmǝl ⱪilmaydu.
33 Mutta kuin se tulee, joka tuleva on, katso, niin he saavat nähdä, että propheta on heidän seassansa ollut.
Əmdi buning ⱨǝmmisi ǝmǝlgǝ axurulƣinida (u bǝrⱨǝⱪ ǝmǝlgǝ axurulidu!) ular bir pǝyƣǝmbǝrning ularning arisida bolƣanliⱪini tonup yetidu».
