Hesekielin 31
1 Ja tapahtui ensimmäisenä vuotena toistakymmentä ensimmäisenä päivänä kolmannessa kuukaudessa, että Herran sana tapahtui minulle, sanoen:
EIA hoi kekahi, i ka makahiki umikumamakahi, i ka malama kolu, i ka la mua o ka malama; hiki mai la ka olelo a Iehova ia'u, i mai la,
2 Sinä, ihmisen poika, sano Pharaolle, Egyptin kuninkaalle ja hänen kansallensa: kenen vertaiseksi sinä luulet itses sinun suuruudessas?
E ke keiki a ke kanaka, e olelo aku oe ia Parao ko Aigupita alii, a me kona lehulehu, Owai la ka mea e like ai me oe i kou nui ana?
3 Katso, Assur oli niinkuin sedripuu Libanonissa, ihanaisilla oksilla, paksuilla lehdillä, sangen korkia, että hänen latvansa oli kaikkein korkein muiden paksuin oksain seassa,
Aia hoi, o ka Asuria, he laau kedera no Lebanona ia, he nani kona mau lala, he ululaau malumalu, he kino kiekie; aia hoi kona welau iwaena o na lala paapu.
4 Vedet tekivät hänen suureksi ja syvyys korkiaksi; hänen virtansa kävivät ympäri hänen kantoansa, ja ojansa antoi hän vuotaa kaikkien puiden tykö maalla.
Na na wai i hoonui ia ia, ua hookiekie ka hohonu ia ia me kona mau waikahe e kahe ana a puni kona wahi i kanuia'i, a ua hoopuka ae i kona mau kahawai liilii i na kumu laau a pau.
5 Sentähden tuli hän muita puita korkiammaksi, ja sai monta oksaa ja pitkää varpua; sillä hänellä oli kyllä vettä, itsiänsä levittää.
Nolaila i hookiekieia'i kona kiekie, maluna o na laau a pau o ke kula, a ua hoonuiia kona mau lala, a loloa ae la kona mau lala no ka nui o kona mau wai, i kona kupu ana'e.
6 Kaikki taivaan linnut tekivät pesänsä hänen oksiinsa, ja kaikki pedot kedolla poikivat hänen varpujensa alla, ja hänen varjonsa alla asuivat kaikki suuret kansat.
Maloko o kona mau lala i hana aku ai na manu a pau o ka lewa i ko lakou mau punana, a maloko iho o kona mau lala i hanau ai na holoholona a pau o ke kula i ka lakou mau keiki, a malalo iho o kona mala i noho ai na lahuikanaka nui a pau.
7 Hänellä oli kauniit ja pitkät oksat; sillä hänen juurillansa oli paljon vettä.
Nolaila i nani ai ia i kona nui, a me ka loloa ana o kona mau lala; no ka mea, aia kona kumu ma na wai nui.
8 Ja ei yksikään sedripuu ollut Jumalan puutarhassa hänen veransa, eikä hongatkaan olleet hänen oksiinsa verrattavat, ei myös plataneapuut olleet mitään hänen oksainsa suhteen; ja ei Jumalan puutarhassa ollut yhtään puuta hänen kaltaistansa kauneudessa.
Aole i hiki i ke kedera iloko o ka mala a ke Akua, ke hoonalo ia ia; aole like ka laau hukaa me kona mau lala, aole like ka laau pelatano me kona mau lala; aole laau iloko o ka mala a ke Akua i like me ia i kona nani.
9 Minä olen sen kauniiksi tehnyt saamaan niin monta oksaa, että kaikki ihanaiset puut Jumalan puutarhassa kadehtivat häntä.
Ua hana aku au ia ia i nani no ka nui loa o kona mau lala, i huahua hoi na laau a pau o Edena iloko o ka mala a ke Akua ia ia.
10 Sentähden sanoo Herra, Herra näin että hän niin korkiaksi tullut on, että hänen latvansa seisoi suurten ja korkiain paksuin oksain seassa, ja hänen sydämensä paisui hänen korkeutensa tähden:
No ia mea la, ke olelo mai nei Iehova ka Haku, No kou hookiekie ana ia oe iho i kiekie; a hoopuka aku oia i kona welau iwaena o na lala paapu, a ua hookiekie kona naau i kona kiekie;
11 Sentähden annoin minä hänen kaikkein väkevimmän käsiin pakanain seassa, joka hänen kanssansa mielensä jälkeen toimittaa; ja minä ajoin hänen pois, niinkuin hän jumalattomalla menollansa ansainnut oli:
Nolaila i haawi aku au ia ia i ka lima o ka mea mana no na lahuikanaka, e hana no oia ia ia; ua kipaku aku au ia ia no kona hewa.
12 Että muukalaiset pakanain tyrannit hänen hävittäisivät, ja hajoittaisivat hänen, että hänen oksansa vuorella ja kaikissa laaksoissa makaisivat, ja hänen oksansa murtuneina kaikissa maan ojissa olisivat; että kaikkein kansain maan päällä täytyy hänen varjoansa paeta, ja sen jättää.
A o na malihini, na mea weliweli o na lahuikanaka, ua oki aku lakou ia ia, a waiho aku ia ia ma na mauna, a ua haule kona mau lala ma na awawa a pau, a ua hakihaki kona mau lala ma na muliwai o ka honua, a iho iho la na lahuikanaka a pau o ka honua mai kona malu iho, a ua haalele ia ia.
13 Ja kaikki taivaan linnut istuivat hänen langenneilla kannoillansa, ja kaikki pedot kedolla nojasivat hänen oksiinsa.
A e noho na manu a pau o ka lewa maluna o kona puu opala, a me na holoholona o ke kula maluna o kona mau lala;
14 Ettei enään yksikään puu veden tykönä iso olisi korkeudestansa, eikä sen latva seisoisi korkiana suurten paksuin oksain seassa, ja ettei yksikään puu veden tykönä tekisi itsiänsä suuremmaksi muita; sillä heidän kaikkein pitää maan alle ja kuolemalle annetuksi tuleman, niinkuin muutkin ihmiset, jotka kuoppaan menevät.
I mea e hookiekie ole ai kekahi o na laau a pau ma na wai, no ko lakou kiekie, aole hoi e hoopuka i ko lakou welau mawaena o na lala paapu, aole hoi e ku iluna ko lakou mau laau i ko lakou kiekie, o na mea a pau e inu ana i ka wai; no ka mea, ua haawiia lakou a pau i ka make i ko lalo mau wahi o ka honua iwaena o na keiki a kanaka, me na mea e iho ana i ka lua.
15 Näin sanoo Herra, Herra: siihen aikaan, kuin hän meni alas helvettiin, tein minä murheen, ja annoin syvyyden peittää hänen, ja hänen virtansa piti oleman alallansa, ja ne suuret vedet ei taitaneet juosta, ja tein, että Libanon murehti hänen tähtensä, ja kaikki puut kedolla kuivettuivat hänen tähtensä. (Sheol h7585)
Ke i mai nei Iehova ka Haku penei; i ka la i iho ai ia i ka luakupapau, hana hoi au e kanikau; ua uhi au i ka hohonu nona, a ua kaohi au i kona mau muliwai, a ua hoopaaia na wai nui; a hana aku au e kanikau o Lebauona nona, a maule ae la na laau a pau o ke kula nona. (Sheol h7585)
16 Minä peljätin pakanat, kuin he kuulivat hänen langenneeksi, ja että minä syöksin hänen alas helvettiin niiden sekaan, jotka kuoppaan menevät; ja kaikki ihanaiset puut maassa, parhaat ja jaloimmat Libanonissa, ja kaikki, jotka olivat seisoneet veden tykönä, saivat siitä lohdutuksen. (Sheol h7585)
Ua hoohaalulu au i na lahuikanaka i ka halulu ana o kona haule ana, i kuu wa i hoolei iho ai au ia ia i ka po, me ka poe e iho ana i ka lua; a e oluolu pu na laau a pau i ko lalo wahi o ka honua, na laau a pau o Edena, o na mea i waeia a he maikai o Lebanona, a me na mea a pau e inuwai ana. (Sheol h7585)
17 Sillä heidän piti myös alas menemän heidän kanssansa helvettiin miekalla tapettuin tykö, että he hänen käsivartensa varjon alla pakanain seassa asuneet olivat. (Sheol h7585)
E iho iho la lakou me ia i ka po, i ka poe i pepehiia me ka pahikaua, a o ka poe i lilo i lima nona, a noho iho la malalo iho o kona malu, iwaenakonu o na lahuikanaka. (Sheol h7585)
18 Kuinka suureksi sinä (Pharao) luit sinun ylpeytes ja suuruutes niiden ihanain puiden seassa? Sillä sinun täytyy ihanain puiden kanssa mennä alas maan alle, ja ympärileikkaamattomain seassa maata, jotka miekalla tapetut ovat. Niin pitää Pharaolle tapahtuman, ja kaikelle hänen kansallensa, sanoo Herra, Herra.
Owai la kou mea e like ai i ka nani, a me ka nui iwaena o na laau o Edena? aka, e hooiho oe ilalo me na laau o Edena i ko lalo mau wahi o ka honua: a e moe oe iwaena o ka poe okipoepoe ole ia me ka poe i pepehiia me ka pahikaua. Oia hoi, o Parao a me kona lehulehu a pau, wahi a Iehova ka Haku.
