Hesekielin 29
1 Kymmenentenä vuotena, kymmenentenä päivänä toisessa kuussa toistakymmentä, tapatui Herran sana minulle ja sanoi:
Oninqi yili, oninqi ayning on ikkinqi künidǝ Pǝrwǝrdigarning sɵzi manga kelip mundaⱪ deyildi: —
2 Sinä, ihmisen poika, aseta kasvos Pharaota, Egyptin kuningasta vastaan, ja ennusta häntä ja koko Egyptin maakuntaa vastaan.
I insan oƣli, yüzüngni Misir padixaⱨi Pirǝwngǝ ⱪaritip uni wǝ Misirning barliⱪ ǝⱨlini ǝyiblǝp bexarǝt berip munu sɵzlǝrni degin: —
3 Saarnaa ja sano: näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon sinun kimppuus, Pharao, sinä Egyptin kuningas, sinä suuri lohikärme, joka makaat keskellä virtoja, ja sanot: virta on minun, minä olen sen minulleni tehnyt.
Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — «I ɵz-ɵzigǝ: «Bu dǝrya ɵzümningki, mǝn uni ɵzüm üqün yaratⱪanmǝn» degüqi bolƣan, ɵz dǝryaliri otturisida yatⱪan yoƣan ǝjdiⱨa Misir padixaⱨi Pirǝwn, mana, Mǝn sanga ⱪarximǝn!
4 Mutta minä tahdon panna ongen sinun suuhus, ja tahdon ripustaa kalat sinun virrassas sinun suomuksiis; ja tahdon vetää sinun ylös virroistas, ynnä kaikkein kalain kanssa sinun virroissas, jotka sinun suomuksissas riippuvat.
Mǝn ⱪarmaⱪlarni engǝkliringgǝ selip, dǝryaliringdiki beliⱪlarni ɵz ⱪasiraⱪliringƣa qaplaxturup seni dǝryaliring otturisidin qiⱪirimǝn; dǝryaliringdiki barliⱪ beliⱪlar ⱪasiraⱪliringƣa qaplixidu.
5 Ja tahdon paiskata sinun korpeen, sinun ja kaikki sinun virtas kalat; sinun pitää lankeeman kedolla, ja ei jälleen noudetuksi ja kootuksi tuleman; vaan metsän pedoille ja taivaan linnuille ruaksi annan minä sinun.
Mǝn seni, yǝni sǝn wǝ dǝryaliringdiki barliⱪ beliⱪlarni qɵl-bayawanƣa taxlaymǝn; sǝn dalaƣa qüxüp yiⱪilisǝn. Ⱨeqkim seni yiƣmaydu, dǝpnǝ ⱪilmaydu; Mǝn seni yǝr yüzidiki ⱨaywanlar, asmandiki uqar-ⱪanatlarning ozuⱪi boluxⱪa tǝⱪdim ⱪilimǝn.
6 Ka kaikki, jotka Egyptissä asuvat, pitää ymmärtämän, että minä olen Herra, että he Israelin huoneelle ruokosauvana olivat.
Xuning bilǝn Misirda barliⱪ turuwatⱪanlar Mening Pǝrwǝrdigar ikǝnlikimni tonup yetidu; qünki ular Israil jǝmǝtigǝ «ⱪomux ⱨasa» bolƣan.
7 Kuin he sinuun rupesivat, menit sinä rikki, ja viilsit koko heidän kylkensä; kuin he nojasivat sinun päälles, murruit sinä, ja saatit heidän kupeensa horjumaan.
Ular seni ⱪol bilǝn tutⱪanda, sǝn yerilip, ularning pütkül mürilirini tiliwǝtting; ular sanga tayanƣanda, sǝn sunup, pütkül bǝllirini mitkut ⱪiliwǝtting».
8 Sentähden sanoo Herra, Herra näin: katso, minä annan miekan tulla sinun päälles, ja tahdon hävittää sinussa ihmiset ja eläimet.
Əmdi Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: «Mana, Mǝn üstünggǝ bir ⱪiliq qiⱪirip, sǝndiki insan wǝ ⱨaywanlarni ⱪiriwetimǝn.
9 Ja Egyptin maa pitää tuleman tyhjäksi ja autioksi, ja heidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra, että hän sanoo: virta on minun, ja minä olen sen tehnyt.
Misir zemini wǝyranǝ wǝ harabilǝr bolup ⱪalidu; xuning bilǝn ular Mening Pǝrwǝrdigar ikǝnlikimni tonup yetidu; qünki Pirǝwn: «Nil dǝryasi meningki, mǝn uni yaratⱪanmǝn» degǝnidi.
10 Sentähden katso, minä tahdon sinun ja sinun virtas kimppuun, ja teen Egyptin maan peräti tyhjäksi ja autioksi, Sevenan tornista Etiopian rajaan asti.
Xunga mana, Mǝn sanga ⱨǝm sening dǝryaliringƣa ⱪarximǝn; Mǝn Misir zeminini Migdoldin Sǝwǝngiqǝ, yǝni Efiopiyǝning qegrasiƣiqǝ pütünlǝy harabǝ-wǝyranǝ ⱪiliwetimǝn.
11 Ei sen lävitse pidä ihmisen eikä eläimen jalka käymän, eikä siinä asuttaman neljässäkymmenessä ajastajassa.
Ⱪiriⱪ yil iqidǝ, insanning yaki ⱨaywanning ayiƣi uni besip ɵtmǝydu wǝ uningda ⱨeq adǝm turmaydu.
12 Sillä minä hävitän Egyptin maan hävinneiden maiden keskellä, ja annan sen kaupungit autioksi tulla hävitettyin kaupunkien keskellä neljäksikymmeneksi ajastajaksi; ja tahdon hajoittaa Egyptiläiset pakanain sekaan, ja hajoittaa heitä maakuntiin.
Mǝn Misir zeminini wǝyran ⱪilinƣan zeminlar arisida wǝyran ⱪilimǝn; wǝ uning xǝⱨǝrliri harabǝ ⱪilinƣan xǝⱨǝrlǝr arisida ⱪiriⱪ yil wǝyran bolidu; Mǝn Misirliⱪlarni ǝllǝr arisiƣa tarⱪitiwetimǝn, ularni mǝmlikǝtlǝr arisiƣa taritimǝn».
13 Sillä näin sanoo Herra, Herra: kuin neljäkymmentä ajastaikaa kuluvat, niin minä taas kokoon Egyptiläiset niistä kansoista, joihinka he hajoitetut ovat.
Biraⱪ Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: «Ⱪiriⱪ yilning ahirida Mǝn Misirliⱪlarni tarⱪitilƣan ǝllǝrdin yiƣip ⱪayturimǝn;
14 Ja käännän Egyptin vankiuden, ja tuon heitä Patroksen maalle jälleen, jossa heidän asuma-maansa on; ja se pitää oleman halpa valtakunta.
Mǝn Misirni sürgündin ǝsligǝ kǝltürüp, ularni Patros zeminiƣa, yǝni tuƣulƣan zeminƣa ⱪayturimǝn; ular xu yǝrdǝ tɵwǝn dǝrijilik bir mǝmlikǝt bolidu.
15 Sillä sen pitää oleman halvan muiden maakuntain suhteen, ja ei enään hallitseman pakanoita; ja minä tahdon vähentää heitä niin, ettei heidän vallitseman pidä pakanoita.
U mǝmlikǝtlǝr arisida ǝng tɵwǝn turidu; u ⱪaytidin ɵzini baxⱪa ǝllǝr üstigǝ kɵtürmǝydu; Mǝn ularni pǝsǝytimǝnki, ular ⱪaytidin baxⱪa ǝllǝr üstidin ⱨɵküm sürmǝydu.
16 Ja Israelin huoneen ei pidä enään luottaman heihin, vaan muistaman syntiänsä, koska he heidän päällensä katsovat, ja ymmärtävät, että minä olen Herra, Herra.
[Misir] ⱪaytidin Israil jǝmǝtining tayanqisi bolmaydu; ǝksiqǝ ular daim Israil üqün uningdin panaⱨ izdǝx gunaⱨining ǝslǝtmisi bolidu; andin ular Mening Rǝb Pǝrwǝrdigar ikǝnlikimni bilip yetidu».
17 Ja se tapahtui seitsemäntenä vuotena kolmattakymmentä, ensimäisenä päivänä ensimäisessä kuussa, että Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
Yigirmǝ yǝttinqi yili, birinqi ayning birinqi künidǝ xundaⱪ boldiki, Pǝrwǝrdigarning sɵzi manga kelip mundaⱪ deyildi: —
18 Sinä, ihmisen poika, Nebukadnetsar, Babelin kuningas on vienyt sotajoukkonsa suurella vaivalla Tyron eteen; niin että koko pää on paljas, ja kaikki olkapäät kuluneet, ja hänen vaivansa, jonka hän on nähnyt Tyroa vastaan, on vielä hänelle ja hänen sotajoukollensa maksamatta.
I insan oƣli, Babil padixaⱨi Neboⱪadnǝsar Turƣa jǝng ⱪilixta ⱪoxunini ⱪattiⱪ japaliⱪ ǝmgǝkkǝ saldi; xuning bilǝn ⱨǝrbir bax taⱪir bolup kǝtti, ⱨǝrbir mürǝ sürkilip yeƣir bolup kǝtti; biraⱪ nǝ u nǝ ⱪoxuni Tur bilǝn ⱪarxilaxⱪan ǝmgǝktǝ ⱨeqⱪandaⱪ ⱨǝⱪ almidi;
19 Sentähden sanoo Herra, Herra näin: katso, minä annan Nebukadnetsarille, Babelin kuninkaalle Egyptin maan, että hänen pitää ottaman pois kaikki hänen tavaransa, ja peräti ryöstämän ja ryöväämän hänen saaliinsa, että hän antais sotajoukollensa palkan.
xunga Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — Mana, Mǝn Misir zeminini Babil padixaⱨi Neboⱪadnǝsarƣa tǝⱪdim ⱪilimǝn; u uning bayliⱪlirini elip, oljisini bulap, ƣǝnimitini tutup elip ketidu; bular uning ⱪoxuni üqün ix ⱨǝⱪⱪi bolidu.
20 Hänen työstänsä, jonka hän siinä tehnyt on, annan minä hänelle Egyptin maan; sillä he ovat sen minulle tehneet, sanoo Herra, Herra.
Mǝn uningƣa [Turƣa] jǝng ⱪilƣanning ix ⱨǝⱪⱪi üqün Misir zeminini tǝⱪdim ⱪildim; qünki ular Meni dǝp ǝjir ⱪildi, — dǝydu Rǝb Pǝrwǝrdigar.
21 Silloin minä annan Israelin huoneen sarven kasvaa, ja tahdon avata sinun suus heidän seassansa; että heidän ymmärtämän pitää, että minä Herra olen.
— Mǝn xu kündǝ Israil jǝmǝti üqün bir münggüz ɵstürüp qiⱪirimǝn, wǝ sǝn [Əzakiyalning] aƣzingni ular arisida aqimǝn; xuning bilǝn ular Mening Pǝrwǝrdigar ikǝnlikimni bilip yetidu.
