Hesekielin 2
1 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, seiso jaloillas, niin minä tahdon puhua sinun kanssas.
Anih mah kai khaeah, Kami capa, na khokkung ah angdoe ah, lok kang thuih han, tiah ang naa.
2 Ja kuin hän puhui minun kanssani, niin minä vahvistuin hengessä, ja hän asetti minun jaloilleni; ja minä kuulteli häntä, joka puhui minun kanssani.
Kai khaeah lok ang thuih naah ka thungah muithla to akun moe, anih mah ka khokkung ah angdoetsak pongah, ang thuih ih lok to ka thaih.
3 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, minä lähetän sinun Israelin lasten tykö, jotka minusta luopuneet ovat, jotka isäinsä kanssa hamaan tähän päivään asti ovat minua vastaan rikkoneet.
Anih mah, Kami capa, Kai ih lok aek koeh acaeng ah kaom, Israel caanawk khaeah kang patoeh han: Nihcae loe ampanawk baktih toengah vaihni ni khoek to ka lok to aek o, tiah ang naa.
4 Mutta ne lapset, joiden tykö minä sinun lähetän, ovat niskurit ja paatuneet sydämestä; niille pitää sinun sanoman; näin sanoo Herra, Herra:
Palung len, palung thah kaminawk khaeah kang patoeh han: to naah nihcae khaeah, Angraeng mah,
5 Jos he sen kuulevat, taikka katsovat ylön, sillä se on tottelematoin huone, niin pitää heidän kuitenkin tietämän, että propheta heidän seassansa on.
(nihcae loe angaek thaih kami ah oh o pongah, ) lok tahngai doeh om tih, tahngai ai doeh om tih, toe nihcae salakah tahmaa oh boeh, tiah panoek o tih.
6 Ja sinä ihmisen lapsi, ei sinun pidä pelkäämän heitä, ei myös heidän sanojansa pelkäämän, he ovat tosin vastahakoiset ja terävät orjantappurat sinua vastaan, ja sinä asut skorpionein seassa; mutta ei sinun pidä pelkäämän heidän sanojansa, eikä hämmästymän heidän kasvojansa, vaikka he ovat tottelematoin huone.
Nang, kami capa, na taengah kapop parai soekhring to oh moe, sataai salakah na oh cadoeh, nihcae to zii hmah, a thuih o ih loknawk doeh zii hmah; nihcae loe angaek thaih kami ah oh o pongah, nihcae mah thuih o ih loknawk to zii hmah, nihcae ih mikhmai pongah doeh palungboeng hmah.
7 Mutta sinun pitää sanoman heille minun sanani, jos he sen kuulevat taikka katsovat ylön; sillä he ovat vastahakoiset.
Nihcae loe laisaep thaih kami ah oh o pongah, nihcae mah tahngai maw, tahngai ai maw, nihcae khaeah ka thuih ih loknawk hae na taphong han oh.
8 Mutta sinä ihmisen lapsi, kuules, mitä minä sinulle sanon, ja älä ole tottelematoin huone. Avaa suus ja syö, mitä minä sinulle annan.
Toe nang, kami capa, kang thuih ih lok hae tahngai ah. Nang loe laisaep thaih kami imthung takoh baktiah laisaep hmah; pakha to aangh loe kang paek ih hmuen hae caa ah, tiah ang naa.
9 Ja minä näin, ja katso, käsi oli ojennettu minun puoleeni, ja katso, siinä oli kääritty kirja,
Ka khet naah kai khaeah payangh ban maeto ka hnuk; khenah, to ban ah caqam tangoeng cabu maeto oh.
10 Jonka hän avasi minun eteeni, ja se oli kirjoitettu ulkoa ja sisältä; ja siinä olivat kirjoitetut valitukset, ja huokaukset, ja voi!
Anih mah to caqam tangoeng to ka hmaa ah khramh naah, caqam ahnuk ahma tarik ih qahhaih, palungsethaih hoi khosak binghaih loknawk to oh.
