Hesekielin 2
1 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, seiso jaloillas, niin minä tahdon puhua sinun kanssas.
Na da amo ba: beba: le, odagi guduli, osoba diasa: i. Amalalu na da sia: nabi, amane, “Dunu egefe! Di wa: legadoma! Na da dima sia: mu!”
2 Ja kuin hän puhui minun kanssani, niin minä vahvistuin hengessä, ja hän asetti minun jaloilleni; ja minä kuulteli häntä, joka puhui minun kanssani.
Amo sia: sia: be galu, Gode Ea A: silibu da na dogo ganodini sa: ili, na wa: legadolesi. Amalalu, na da amo sia: gebewane nabalu, amane,
3 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, minä lähetän sinun Israelin lasten tykö, jotka minusta luopuneet ovat, jotka isäinsä kanssa hamaan tähän päivään asti ovat minua vastaan rikkoneet.
“Dunu egefe! Na da di Isala: ili dunuma asunasiagasa. Ilia da Nama odoga: ne, baligi fa: su. Amola ilia da ilia aowalalia hou defele, mae fisili wali Nama lelelewane hamosa.
4 Mutta ne lapset, joiden tykö minä sinun lähetän, ovat niskurit ja paatuneet sydämestä; niille pitää sinun sanoman; näin sanoo Herra, Herra:
Ilia da gasa fi hou hamosa amola Nama hame nodosa. Amaiba: le, Na (Hina Gode Ouligisudafa) amo Na sia: ilima olelemusa: , di asunasiagasa.
5 Jos he sen kuulevat, taikka katsovat ylön, sillä se on tottelematoin huone, niin pitää heidän kuitenkin tietämän, että propheta heidän seassansa on.
Amo odoga: su dunu da Na sia: nabima: bela: ? O hame nabima: bela: ? Be balofede dunu da ilima misi dagoi, amo ilia da dawa: mu.
6 Ja sinä ihmisen lapsi, ei sinun pidä pelkäämän heitä, ei myös heidän sanojansa pelkäämän, he ovat tosin vastahakoiset ja terävät orjantappurat sinua vastaan, ja sinä asut skorpionein seassa; mutta ei sinun pidä pelkäämän heidän sanojansa, eikä hämmästymän heidän kasvojansa, vaikka he ovat tottelematoin huone.
Be di, dunu egefe! Iliba: le mae beda: ma! Amola ilia sia: amoba: le mae beda: ma! Ilia da dia sia: hame nabimu amola diba: le higamu. Di da gamaloa fi amo ganodini esalebe agoai ba: mu. Be amo odoga: su dunuba: le amola ilia sia: amoba: le mae beda: ma.
7 Mutta sinun pitää sanoman heille minun sanani, jos he sen kuulevat taikka katsovat ylön; sillä he ovat vastahakoiset.
Ilia nabimu o hame nabimu, amo mae dawa: ma. Be ilia hou mae dawa: le, di Na sia: alofele, ilima olelema. Mae gogolema! Ilia da hame nabasu gasa fi dunu.
8 Mutta sinä ihmisen lapsi, kuules, mitä minä sinulle sanon, ja älä ole tottelematoin huone. Avaa suus ja syö, mitä minä sinulle annan.
Dunu egefe! Na sia: be nabima! Ilia odoga: su hou defele mae hamoma. Dia lafi dagale, Na dima iabe amo di moma.”
9 Ja minä näin, ja katso, käsi oli ojennettu minun puoleeni, ja katso, siinä oli kääritty kirja,
Na ba: loba, lobo nama molole guda: le, meloa bioi gagui dialebe ba: i.
10 Jonka hän avasi minun eteeni, ja se oli kirjoitettu ulkoa ja sisältä; ja siinä olivat kirjoitetut valitukset, ja huokaukset, ja voi!
Lobo bu meloa bioi fadegale, Na ba: loba, la: dila la: dilale dedei ba: i. Se nabasu amola didigia: su amola disu amoga dedei dialebe ba: i.
