Hesekielin 19
1 Mutta tee sinä valitusitku Israelin päämiehistä.
Et toi, prononce une lamentation sur les princes d’Israël, et dis:
2 Ja sano: miksi sinun äitis naaras jalopeura makasi jalopeurain seassa, ja kasvatti penikkansa nuorten jalopeurain seassa.
« Pourquoi ta mère, comme une lionne, s’est-elle couchée entre des lions? Au milieu des jeunes lions elle a nourri ses petits.
3 Yhden hän niistä kasvatti, ja siitä tuli nuori jalopeura, se tottui julmasti repimään ja syömään ihmisiä.
Elle éleva l’un de ses petits, et ce fut un jeune lion; il apprit à déchirer sa proie, il dévorait des hommes.
4 Kuin pakanat sen hänestä kuulivat, ottivat he sen kiinni luolassansa, ja veivät sen kahleissa Egyptin maalle.
Les nations entendirent parler de lui; il fut pris dans leur fosse. Elles le conduisirent, avec des crochets aux mâchoires, au pays de l’Égypte.
5 Kuin nyt äiti sen näki, että hänen toivonsa oli pois, otti hän toisen pojistansa ja teki siitä nuoren jalopeuran.
Et la lionne vit qu’elle attendait en vain, et que son espoir était perdu; elle prit un autre de ses petits, et en fit un lion.
6 Kuin se vaelsi jalopeurain seassa, tuli se nuoreksi jalopeuraksi, joka myös harjaantui julmasti raatelemaan ja syömään ihmisiä.
Il marcha au milieu des lions, et ce fut un jeune lion; il apprit à déchirer sa proie; il dévorait des hommes.
7 Se oppi heidän leskensä tuntemaan ja hävitti heidän kaupunkinsa, niin että maa ja mitä siinä oli, kauhistui hänen kiljumisensa ääntä.
Il connut leurs veuves, et il ravagea leurs villes; le pays et ce qu’il contenait fut épouvanté du bruit de son rugissement.
8 Niin asettivat pakanat itsensä kaikista maakunnista hänen ympärillensä, ja heittivät verkkonsa hänen päällensä, ja käsittivät hänen luolassansa.
Alors les peuples des contrées d’alentour dressèrent contre lui et étendirent sur lui leurs filets, et il fut pris dans leur fosse.
9 Ja panivat hänen kahleissa vankiuteen, ja veivät hänen Babelin kuninkaan tykö; ja hän vietiin varustuksiin, ettei hänen äänensä pitänyt enää kuultaman Israelin vuorilla.
Ils le mirent dans une cage, avec des crochets aux mâchoires, et le conduisirent au roi de Babylone; et ils le conduisirent dans des forteresses, afin qu’on n’entendît plus sa voix sur les montagnes d’Israël.
10 Sinun äitis on sinun levossas niinkuin viinapuu veden reunalla istutettu; ja sen hedelmät ja oksat kasvoivat siitä paljosta vedestä.
Ta mère était comme une vigne, au temps de ta prospérité; elle était plantée au bord de, eaux; elle donna du fruit et poussa du feuillage, à cause des eaux abondantes.
11 Että sen oksat niin vahvaksi tulivat, että ne herrain valtikaksi kelpasivat, ja se tuli korkiaksi paksuin oksain seassa. Ja kuin se nähtiin, että se niin korkia oli, ja että hänellä niin monta oksaa oli;
Elle avait des branches vigoureuses, pour des sceptres de souverains, et sa taille était élevée parmi les rameaux touffus. Elle apparut dans sa grandeur, avec la multitude de ses sarments.
12 Reväistiin se maahan vihassa, ja heitettiin pois, itätuuli kuivasi hänen hedelmänsä; ja sen vahvat oksat murrettiin rikki, niin että ne kuivetuksi ja tulelta poltetuiksi tulivat.
Mais elle a été arrachée avec fureur, et elle a été jetée par terre; et le vent d’orient a desséché son fruit. Ses branches vigoureuses ont été rompues et desséchées; le feu les a dévorées.
13 Mutta nyt se on istutettu korpeen, kuivaan ja karkiaan maahan.
Et maintenant, elle est plantée dans le désert, dans une terre sèche et aride.
14 Ja tuli kävi ulos sen vahvoista oksista, se söi sen hedelmän, niin ettei sen päällä enään vahvoja oksia ole herrain valtikaksi. Se on valitettava ja surullinen asia.
Un feu est sorti d’un de ses rameaux, il a dévoré son fruit; elle n’a plus de rameaux puissants, de sceptre pour dominer. » C’est là une lamentation, et elle deviendra une lamentation.
