< Hesekielin 11 >
1 Ja henki nosti minun ylös ja vei minun portin eteen Herran huoneen puoleen, joka itään päin on, ja katso: portissa oli viisikolmattakymmentä miestä. Ja minä näin niiden seassa Jasanian Assurin pojan, ja Pelatian Benajan pojan, kansan päämiehet.
Roⱨ meni kɵtürüp, Pǝrwǝrdigarning ɵyining xǝrⱪiy, yǝni xǝrⱪⱪǝ ⱪaraydiƣan dǝrwazisiƣa apardi; wǝ mana, dǝrwazining bosuƣisida yigirmǝ bǝx adǝm turatti; mǝn ularning otturisida awamning aⱪsaⱪili bolƣan, Azzurning oƣli Jaazaniya ⱨǝm Bǝnayaning oƣli Pilatiyani kɵrdüm.
2 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen poika, näillä miehillä ovat väärät ajatukset ja vahingolliset neuvot tässä kaupungissa,
Wǝ U manga: — I insan oƣli, ⱪǝbiⱨlikni oylap qiⱪⱪuqi, muxu xǝⱨǝrdǝ rǝzil mǝsliⱨǝt bǝrgüqi adǝmlǝr dǝl bulardur.
3 Jotka sanovat: ei se vielä niin läsnä ole, rakentakaamme huoneita; tämä on pata, me olemme liha.
Ular: «Ɵylǝrni selix waⱪti yeⱪinlaxti ǝmǝsmu? Bu xǝⱨǝr bolsa ⱪazan, biz bolsaⱪ, iqidiki gɵx» — dǝydu.
4 Sentähden ennusta sinä heitä vastaan, ennusta, sinä ihmisen poika.
Xunga ularni ǝyiblǝp bexarǝt bǝrgin; — Bexarǝt bǝrgin, i insan oƣli! — dedi.
5 Ja Herran henki lankesi minun päälleni, ja sanoi minulle: sano: näin sanoo Herra: te Israelin huoneesta olette niin puhuneet: minä tiedän kyllä teidän henkenne ajatukset.
Xuning bilǝn Pǝrwǝrdigarning Roⱨi wujudumƣa urulup qüxüp, manga sɵz ⱪilƣan: «Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu» — degin. «Silǝrning xundaⱪ degininglarni, i Israil jǝmǝti; kɵnglünglǝrgǝ pükkǝn oy-pikringlarni, Mǝn bilimǝn.
6 Te olette monta tappaneet tässä kaupungissa, ja hänen katunsa täyttäneet tapetuilla.
Silǝr muxu xǝⱨǝrdǝ adǝm ɵltürüxni kɵpǝytkǝnsilǝr; silǝr rǝstǝ-koqilarni ɵltürülgǝnlǝr bilǝn toldurƣansilǝr».
7 Sentähden sanoo Herra, Herra näin: ne jotka te siellä tappaneet olette, ne ovat liha, ja tämä on pata; mutta minä tahdon teitä viedä tästä ulos.
Xunga Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — «Silǝr ɵltürgǝn kixilǝr bolsa, dǝl xu gɵxtur, xǝⱨǝr bolsa ⱪazandur; biraⱪ silǝrni bolsa uningdin tartiwalimǝn.
8 Miekan, jota te pelkäätte, annan minä tulla teidän päällenne, sanoo Herra, Herra.
Silǝr ⱪiliqtin ⱪorⱪup kǝlgǝnsilǝr, wǝ Mǝn üstünglarƣa bir ⱪiliq qüxürimǝn» — dǝydu Rǝb Pǝrwǝrdigar.
9 Minä tahdon ajaa teitä sieltä ulos, ja antaa teitä muukalaisten käsiin, ja tehdä teille oikeuden.
«Xuning bilǝn Mǝn silǝrni xǝⱨǝrdin tartiwelip, yat adǝmlǝrning ⱪoliƣa tapxurimǝn, silǝrning üstünglardin ⱨɵküm qiⱪirip jazalaymǝn.
10 Teidän pitää miekalla lankeeman; Israelin maan äärissä minä tahdon tuomita teitä, ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra.
Silǝr ⱪiliqlinip yiⱪilisilǝr; Israil qegralirida üstünglarƣa ⱨɵküm qiⱪirip jazalaymǝn; wǝ silǝr Mening Pǝrwǝrdigar ikǝnlikimni tonup yetisilǝr.
11 Mutta ei tämä pidä oleman teidän patanne, ettekä te lihana siinä; vaan Israelin maan äärissä tahdon minä tuomita teitä.
Bu xǝⱨǝr silǝr üqün «ⱪazan» bolmaydu, ⱨǝm silǝrmu uningki «gɵx»i bolmaysilǝr; Mǝn Israil qegralirida üstünglardin ⱨɵküm qiⱪirip jazalaymǝn.
12 Ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra; sillä ette ole vaeltaneet minun säätyini jälkeen, ja ette ole pitäneet minun oikeuksiani, mutta olette tehneet pakanain tavan jälkeen, jotka teidän ympärillänne ovat.
Wǝ silǝr Mening Pǝrwǝrdigar ikǝnlikimni tonup yetisilǝr; silǝr Mening bǝlgilimilirimdǝ yürmigǝn, ⱨɵkümlirim boyiqǝ mangmiƣansilǝr, bǝlki ɵpqɵrǝnglardiki ǝllǝrning ⱨɵkümliri boyiqǝ mangƣansilǝr».
13 Ja kuin minä näin ennustin, niin Pelatia Benjan poika kuoli. Ja minä lankesin kasvoilleni, ja huusin korkialla äänellä ja sanoin: Voi Herra, Herra, sinä lopetat peräti Israelin jäänneet.
Xundaⱪ boldiki, Mǝn bexarǝt beriwatⱪinimda, Bǝnayaning oƣli Pilatiya jan üzdi. Mǝn düm yiⱪildim: «Aⱨ, Rǝb Pǝrwǝrdigar! Sǝn Israilning ⱪaldisini pütünlǝy yoⱪatmaⱪqimusǝn?» — dǝp ⱪattiⱪ awazda nida ⱪildim.
14 Niin tuli Herran sana minulle ja sanoi:
Pǝrwǝrdigarning sɵzi manga kelip mundaⱪ deyildi: —
15 Sinä ihmisen poika, ne ovat sinun veljes, sinun veljes ja lähimmäiset lankos, ja koko Israelin huone, joille Jerusalemin asuvaiset sanoneet ovat: menkäät kauvas Herrasta, maa on meille annettu omaisuudeksi.
I insan oƣli, Yerusalemda turuwatⱪanlarning: «Pǝrwǝrdigardin yiraⱪ ketinglar! Qünki muxu zemin bizgila miras ⱪilip tǝⱪdim ⱪilinƣan!» degǝn gepi, sening ⱪerindaxliring, yǝni sening ⱪerindaxliring bolƣan sürgünlǝrgǝ ⱨǝm Israilning pütkül jǝmǝtigǝ ⱪaritip eytilƣan.
16 Sentähden sano sinä: näin sanoo Herra, Herra: totta minä olen antanut ajaa heitä kauvas pakanain sekaan, ja olen tosin hajoittanut heitä maakuntiin, niin tahdon minä kuitenkin äkisti olla heidän pyhityksensä niissä maakunnissa, joihinka he joutuneet ovat.
Xunga ularƣa mundaⱪ degin: «Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: Gǝrqǝ Mǝn ularni yiraⱪ yǝrlǝrgǝ, ǝllǝr arisiƣa yɵtkiwǝtkǝn ⱨǝm mǝmlikǝtlǝr iqigǝ tarⱪitiwǝtkǝn bolsammu, ular barƣan yǝrlǝrdimu Mǝn Ɵzüm ularƣa kiqikkinǝ bir pak-muⱪǝddǝs baxpanaⱨ bolimǝn».
17 Sano sentähden: näin sanoo Herra, Herra: minä tahdon koota teitä niistä kansoista, ja koota teitä niistä maakunnista, joihinka te hajoitetut olette, ja tahdon antaa teille Israelin maan.
Xunga mundaⱪ degin: «Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: «Mǝn silǝrni ǝllǝrdin yiƣimǝn, tarⱪitiwetilgǝn mǝmlikǝtlǝrdin silǝrni jǝm ⱪilimǝn, andin Israil zeminini silǝrgǝ ⱪayturup tǝⱪdim ⱪilimǝn.
18 Sinne pitää heidän tuleman ja ottaman sieltä ulos kaiken hänen saastaisuutensa ja kaikki hänen kauhistuksensa.
Xuning bilǝn ular u yǝrgǝ ⱪaytip kelidu, ular barliⱪ lǝnǝtlik nǝrsilǝrni ⱨǝm barliⱪ yirginqlik ixlirini u yǝrdin yoⱪ ⱪilidu.
19 Ja minä tahdon antaa heille yhden sydämen, ja antaa teihin uuden hengen, ja tahdon ottaa pois kivisen sydämen heidän lihastansa, ja antaa heille lihaisen sydämen;
Mǝn ularƣa bir ⱪǝlbni berimǝn, iqinglarƣa yengi bir roⱨni salimǝn; Mǝn ularning tenidin taxtǝk ⱪǝlbni elip taxlaymǝn, ularƣa meⱨrlik bir ⱪǝlbni berimǝn.
20 Että heidän pitää vaeltaman minun säädyissäni, ja pitämän minun oikeuteni, ja tekemän sen jälkeen; ja heidän pitää oleman minun kanssani, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa.
Xuning bilǝn ular Mening bǝlgilimilirimdǝ yüridu, Mening ⱨɵkümlirimni qing tutup ularƣa ǝmǝl ⱪilidu. Ular Mening hǝlⱪim bolidu, Mǝn ularning Hudasi bolimǝn.
21 Mutta niille, jotka vaeltavat sydämensä kauhistuksen ja hirmuisuuden jälkeen, niille minä tahdon panna heidän tekonsa heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra.
Biraⱪ kɵngülliri lǝnǝtlik nǝrsilǝrgǝ wǝ yirginqlik ⱪilmixliriƣa beƣixlanƣanlar bolsa, Mǝn ularning yollirini ɵz bexiƣa qüxürimǝn», — dǝydu Rǝb Pǝrwǝrdigar».
22 Niin nostivat Kerubimit siipiänsä, ja rattaat kävivät heidän sivussansa, ja Israelin Jumalan kunnia oli heidän päällänsä.
Kerublar ⱪanatlirini yaydi, ularning qaⱪliri ɵz yenida turatti; Israilning Hudasining xan-xǝripi ular üstidǝ yuⱪiri turatti;
23 Ja Herran kunnia kävi keskellä kaupunkia ylös, ja asettui sille vuorelle, joka on itään päin kaupungista.
wǝ Pǝrwǝrdigarning xan-xǝripi xǝⱨǝrning otturisidin qiⱪip, xǝⱨǝrning xǝrⱪ tǝripidiki taƣ üstidǝ tohtidi.
24 Ja henki otti minun, ja johdatti minun näyssä ja Jumalan hengessä Kaldean maalle vankien tykö; ja se näky, jonka minä näin, katosi minun edestäni.
Xuning bilǝn Roⱨ meni kɵtürüp, Hudaning Roⱨi bǝrgǝn bu kɵrünüxtǝ meni Kaldiyǝgǝ, yǝni sürgün bolƣanlarƣa apardi; xuan mǝn kɵrgǝn bu kɵrünüx mǝndin kǝtti.
25 Ja minä sanoin vangeille kaikki Herran sanat, jotka hän minulle osoittanut oli.
Xuning bilǝn mǝn sürgün bolƣanlarƣa Pǝrwǝrdigar manga kɵrsǝtkǝn barliⱪ ixlarni sɵzlǝp bǝrdim.