2 Mooseksen 9
1 Niin Herra sanoi Mosekselle mene Pharaon tykö, ja sano hänelle: näin sanoo Herra Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani palvelemaan minua.
Then Jehovah said to Moses, Go in to Pharaoh, and tell him, Thus says Jehovah, the God of the Hebrews, Let my people go, that they may serve me.
2 Vaan jolles päästä, mutta vielä pidätät heitä:
For if thou refuse to let them go, and will still hold them,
3 Katso, Herran käsi on sinun karjas päällä, jotka ovat kedolla, hevosten päällä, aasein päällä, kamelein päällä, härkäin päällä, lammasten päällä, sangen raskaan ruttotaudin kanssa.
behold, the hand of Jehovah is upon thy cattle which are in the field, upon the horses, upon the donkeys, upon the camels, upon the herds, and upon the flocks-a very grievous pestilence.
4 Ja Herra on eroittava Israelin karjan Egyptin karjasta, niin ettei mitään kuole kaikesta kuin Israelin lapsilla on.
And Jehovah shall make a distinction between the cattle of Israel and the cattle of Egypt, and there shall nothing die of all that belongs to the sons of Israel.
5 Ja Herra määräsi ajan, sanoen: tämän Herra tekee huomenna maassa.
And Jehovah appointed a set time, saying, Tomorrow Jehovah shall do this thing in the land.
6 Ja Herra teki niin toisna päivänä, ja kaikki Egyptin karja kuoli: vaan Israelin lasten karjasta ei yhtäkään kuollut.
And Jehovah did that thing on the morrow, and all the cattle of Egypt died, but of the cattle of the sons of Israel not one died.
7 Niin Pharao lähetti (tiedustelemaan) ja katso, ei ollut Israelin karjasta yhtäkään kuollut. Mutta Pharaon sydän paatui, ja ei päästänyt kansaa.
And Pharaoh sent, and, behold, there was not so much as one of the cattle of the Israelites dead. But the heart of Pharaoh was stubborn, and he did not let the people go.
8 Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: ottakaat kätenne täyteen toton nokea, ja Moses paiskatkaan sen taivaasen päin Pharaon edessä.
And Jehovah said to Moses and to Aaron, Take to you handfuls of ashes of the furnace, and let Moses sprinkle it toward heaven in the sight of Pharaoh.
9 Ja pitää tuleman tomuksi koko Egyptin maan päälle, ja pitää oleman ihmisten ja karjan päällä märkäpäistä punottavaiset paisumat koko Egyptin maalla.
And it shall become small dust over all the land of Egypt, and shall be a boil breaking forth with sores upon man and upon beast, throughout all the land of Egypt.
10 Ja he ottivat nokea totosta, ja seisoivat Pharaon edessä, ja Moses paiskasi sen taivaasen päin: niin tulivat märkäpäistä punottavaiset paisumat ihmisiin ja karjaan.
And they took ashes of the furnace, and stood before Pharaoh, and Moses sprinkled it up toward heaven, and it became a boil breaking forth with sores upon man and upon beast.
11 Niin ettei noidatkaan saaneet seisoa Moseksen edessä paisumain tähden: sillä paisumat olivat niin noitain päällä, kuin kaikkien Egyptiläisten.
And the magicians could not stand before Moses because of the boils, for the boils were upon the magicians, and upon all the Egyptians.
12 Mutta Herra paadutti Pharaon sydämen, ja ei hän kuullut heitä: niinkuin Herra Mosekselle sanonut oli.
And Jehovah hardened the heart of Pharaoh, and he did not hearken to them, as Jehovah had spoken to Moses.
13 Niin sanoi Herra Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessä, ja sano hänelle: Näin sanoo Herra Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani palvelemaan minua.
And Jehovah said to Moses, Rise up early in the morning, and stand before Pharaoh, and say to him, Thus says Jehovah, the God of the Hebrews, Let my people go, that they may serve me.
14 Muutoin minä tällä haavaa lähetän kaikki minun rangaistukseni sinun sydämees, ja sinun palveliais, ja sinun kansas päälle, tietääkses, ettei kaikessa maassa ole minun vertaani;
For this time I will send all my plagues upon thy heart, and upon thy servants, and upon thy people, that thou may know that there is none like me in all the earth.
15 Sillä minä olisin nyt jo ojentanut käteni, ja lyönyt sinun ja sinun kansas ruttotaudilla: että sinun olis täytynyt hukkua maan päältä.
For now I have put forth my hand, and smitten thee and thy people with pestilence, and thou have been cut off from the earth.
16 Mutta tosin sentähden olen minä sinun antanut seisoa, että minä osoittaisin sinulle minun voimani, ja että minun nimeni julistettaisiin kaikessa maassa.
But indeed for this cause I have raised thee up, to display in thee my power, and that my name may be proclaimed in all the earth.
17 Ja vieläkös nyt ylennät itses minun kansani päälle, etkä päästä heitä:
As yet thou exalt thyself against my people, that thou will not let them go?
18 Katso, huomenna tällä ajalla annan minä sangen suuria rakeita sataa, jonka kaltaisia ei ole ollut Egyptissä, hamasta siitä päivästä kuin se perustettu on, niin tähän asti.
Behold, tomorrow about this time I will cause it to rain a very grievous hail, such as has not been in Egypt since the day it was founded even until now.
19 Lähetä siis nyt ja korjaa sinun karjas ja kaikki mitä sinulla on kedolla; sillä kaikki ihmiset ja karja kuin kedolla löydetään, ja ei ole korjatut huoneesen, niiden päälle lankeevat rakeet ja heidän pitää kuoleman.
Now therefore send, hasten in thy cattle and all that thou have in the field, for every man and beast that shall be found in the field, and shall not be brought home, the hail shall come down upon them, and they shall die.
20 Joka Pharaon palvelioista pelkäsi Herran sanaa, se palveliansa ja karjansa huoneesen korjasi,
He who feared the word of Jehovah among the servants of Pharaoh made his servants and his cattle flee into the houses.
21 Vaan jonka sydän ei totellut Herran sanaa, se jätti kedolle palveliansa ja karjansa.
And he who did not regard the word of Jehovah left his servants and his cattle in the field.
22 Niin sanoi Herra Mosekselle: ojenna kätes taivaasen päin, että rakeita satais koko Egyptin maan päälle: ihmisten päälle, karjan päälle, ja kaikkein päälle, mitä kedolla vihottaa Egyptin maalla.
And Jehovah said to Moses, Stretch forth thy hand toward heaven, that there may be hail in all the land of Egypt, upon man, and upon beast, and upon every herb of the field, throughout the land of Egypt.
23 Niin ojensi Moses sauvansa taivaasen päin, että Herra antais jylistä ja rakeita sataa, ja että pitkäisen tuli leimahtelis maan päälle; ja Herra antoi sataa rakeita Egyptin maan päälle,
And Moses stretched forth his rod toward heaven, and Jehovah sent thunder and hail, and fire ran down to the earth, and Jehovah rained hail upon the land of Egypt.
24 Että rakeet ja tuli sekaisin maahan lankesivat, niin raskaasti, ettei ikänänsä senkaltaista kaikessa Egyptin maassa tapahtunut ollut, siitä ajasta kuin kansa siinä asumaan rupesi.
So there was hail, and fire mingled with the hail, very grievous, such as had not been in all the land of Egypt since it became a nation.
25 Ja rakeet löivät koko Egyptin maalla kaikki kuin kedolla olivat, sekä ihmiset että karjan: niin myös koko maan vihannan löivät rakeet kaikki, myös puut kedolla särkivät rikki.
And throughout all the land of Egypt the hail smote all that was in the field, both man and beast, and the hail smote every herb of the field, and broke every tree of the field.
26 Ainoasti Gosenin maakunnassa, jossa Israelin lapset olivat, ei rakeita ollut.
Only in the land of Goshen, where the sons of Israel were, was there no hail.
27 Niin lähetti Pharao ja kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi heille: minä olen tällä haavalla pahoin tehnyt; Herra on vanhurskas, vaan minä ja minun kansani olemme jumalattomat.
And Pharaoh sent, and called for Moses and Aaron, and said to them, I have sinned this time. Jehovah is righteous, and I and my people are wicked.
28 Sentähden rukoilkaat Herraa, että jo kyllä olis, ja että Jumalan jylinä ja rakeet lakkaisivat: niin minä päästän teidät, eikä teidän pidä enempi täällä viipymän.
Entreat Jehovah, for there has been enough of these mighty thunderings and hail, and I will let you go, and ye shall stay no longer.
29 Ja Moses sanoi hänelle: koska minä lähden kaupungista, niin minä ojennan käteni Herran tykö: niin jylinä lakkaa ja rakeita ei pidä enempi oleman, ettäs tietäisit maan olevan Herran.
And Moses said to him, As soon as I am gone out of the city, I will spread abroad my hands to Jehovah. The thunders shall cease, neither shall there be any more hail, that thou may know that the earth is Jehovah's.
30 Mutta et sinä ja sinun palvelias, minä kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa.
But as for thee and thy servants, I know that ye will not yet fear Jehovah God.
31 Niin pellavat ja ohrat maahan lyötiin; sillä ohra oli tähkäpäällä ja pellava oli kulkulla.
And the flax and the barley were smitten, for the barley was in the ear, and the flax was in bloom.
32 Mutta nisu ja kaura (a) ei turmeltuneet, sillä ne olivat hiljakylvöt. (a) Spelta eli Turkin kaura.
But the wheat and the rye were not smitten, for they were not grown up.
33 Niin Moses meni ulos kaupungista Pharaon tyköä, ja ojensi kätensä Herran tykö: ja jylinä ja rakeet lakkasivat, ja sade ei enempi vuodatettu maan päälle.
And Moses went out of the city from Pharaoh, and spread abroad his hands to Jehovah, and the thunders and hail ceased, and the rain was not poured upon the earth.
34 Koska Pharao näki, että sade, ja rakeet, ja jylinät lakkasivat, teki hän vielä enemmin pahaa, ja paadutti sydämensä, sekä hän että hänen palveliansa.
And when Pharaoh saw that the rain and the hail and the thunders were ceased, he sinned yet more, and hardened his heart, he and his servants.
35 Niin paatui Pharaon sydän, ja ei päästänyt Israelin lapsia: niinkuin Herra Moseksen kautta sanonut oli.
And the heart of Pharaoh was hardened, and he did not let the sons of Israel go, as Jehovah had spoken by Moses.
