2 Mooseksen 4
1 Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eikä ole kuuliaiset minun äänelleni; vaan sanovat: ei ole Herra näkynyt sinulle.
Moses answered, "But, look, they will not believe me, nor listen to my voice; for they will say, 'God has not appeared to you.'"
2 Herra sanoi hänelle: mikä se on sinun kädessäs? Hän sanoi: sauva.
Jehovah said to him, "What is that in your hand?" He said, "A staff."
3 Ja hän sanoi: heitä se maahan, ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui kärmeeksi. Ja Moses pakeni häntä.
He said, "Throw it on the ground." He threw it on the ground, and it became a serpent; and Moses ran away from it.
4 Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes, ja rupee hänen pyrstöönsä. Niin hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.
Jehovah said to Moses, "Put forth your hand, and take it by the tail." He put forth his hand, and laid hold of it, and it became a staff in his hand.
5 Sentähden pitää heidän uskoman, että Herra on näkynyt sinulle, heidän isäinsä Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin Jumala.
"That they may believe that Jehovah, the God of their fathers, the God of Abraham, the God of Isaac, and the God of Jacob, has appeared to you."
6 Ja Herra sanoi vielä hänelle: pistä nyt kätes povees. Ja hän pisti sen poveensa. Ja koska hän veti sen ulos, katso, hänen kätensä oli spitalinen niinkuin lumi.
Jehovah said furthermore to him, "Now put your hand inside your cloak." He put his hand inside his cloak, and when he took it out, look, his hand was leprous, as white as snow.
7 Ja hän sanoi: pistä kätes jällensä povees, ja hän pisti kätensä jälleen poveensa, ja veti jällensä sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niinkuin hänen ihonsa.
He said, "Put your hand inside your cloak again." He put his hand inside his cloak again, and when he took it out of his cloak, look, it had turned again as his other flesh.
8 Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles yhden ihmeen tähden, niin he uskovat sinun äänes toisen ihmeen tähden.
"It will happen, if they will neither believe you nor listen to the voice of the first sign, that they will believe the voice of the latter sign.
9 Jollei he usko niitä kahta ihmettä, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles, niin ota vettä virrasta, ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonkas olet ottanut virrasta, tulee vereksi kuivalla maalla.
It will happen, if they will not believe even these two signs, neither listen to your voice, that you shall take of the water of the river, and pour it on the dry land. The water which you take out of the river will become blood on the dry land."
10 Niin sanoi Moses Herralle: Ah Herra, en ole minä tähän asti puhelias mies ollut, enkä myös sitte kuin sinä palvelias kanssa puhunut olet; sillä minulla on hidas puhe ja kankia kieli.
Moses said to Jehovah, "Please, Lord, I am not eloquent, neither before now, nor since you have spoken to your servant; for I am slow of speech, and of a slow tongue."
11 Ja Herra sanoi hänelle: kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt mykän taikka kuuron, eli näkevän taikka sokian? Enkö minä Herra (ole niitä tehnyt)?
Jehovah said to him, "Who made man's mouth? Or who makes the mute, the deaf, the seeing, or the blind? Is it not I, God?
12 Mene siis nyt, minä olen sinun suussas, ja opetan sinua, mitä sinun puhuman pitää.
Now therefore go, and I will be with your mouth, and teach you what you shall speak."
13 Moses sanoi: Ah Herra, lähetä, jonkas tahdot lähettää.
He said, "Oh, Lord, please send someone else."
14 Niin Herra vihastui suuresti Moseksen päälle, ja sanoi: enkö minä tunne Aaronia sinun veljeäs, Levin suvusta, että hän on puhelias? Ja katso, hän tulee sinua vastaan, ja koska hän näkee sinun, niin hän iloitsee sydämestänsä.
The anger of Jehovah was kindled against Moses, and he said, "What about Aaron, your brother, the Levite? I know that he can speak well. Also, look, he comes forth to meet you. When he sees you, he will be glad in his heart.
15 Sinun pitää puhuman hänelle, ja paneman sanat hänen suuhunsa; ja minä olen sinun ja hänen suunsa kanssa, ja opetan teitä, mitä teidän pitää tekemän.
You shall speak to him, and put the words in his mouth. I will be with your mouth, and with his mouth, and will teach you what you shall do.
16 Ja hänen pitää puhuman sinun puolestas kansalle. Hänen pitää oleman sinun suunas, ja sinun pitää oleman hänelle Jumalana.
He will be your spokesman to the people; and it will happen, that he will be to you a mouth, and you will be to him as God.
17 Ja ota tämä sauva kätees, jolla sinun pitää tekemän ihmeitä.
You shall take this staff in your hand, with which you shall do the signs."
18 Niin Moses läksi sieltä, ja tuli jällensä appensa Jetron tykö, ja sanoi hänelle: annas minun mennä, että minä palajaisin veljeini tykö, jotka ovat Egyptissä, ja näkisin heitä, jos he vielä elävät. Ja Jetro sanoi Mosekselle: mene rauhassa.
Moses went and returned to Jethro his father-in-law, and said to him, "Please let me go and return to my brothers who are in Egypt, and see whether they are still alive." Jethro said to Moses, "Go in peace."
19 Ja Herra sanoi Mosekselle Midianissa: mene ja palaja Egyptiin; sillä ne kaikki ovat kuolleet, jotka sinun henkes perään seisoivat.
Jehovah said to Moses in Midian, "Go, return into Egypt; for all the men who sought your life are dead."
20 Ja Moses otti emäntänsä ja poikansa, ja pani ne aasin päälle, ja palasi Egyptiin; ja otti Jumalan sauvan käteensä.
Moses took his wife and his sons, and set them on a donkey, and he returned to the land of Egypt. Moses took God's staff in his hand.
21 Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin jällensä, ettäs teet kaikki ne ihmeet Pharaon edessä, jotka minä olen antanut sinun kätees. Ja minä paadutan hänen sydämensä, ja ei hän päästä kansaa.
Jehovah said to Moses, "When you go back into Egypt, see that you do before Pharaoh all the wonders which I have put in your hand, but I will harden his heart and he will not let the people go.
22 Ja sinun pitää sanoman Pharaolle: näin sanoo Herra: Israel on minun poikani, minun esikoiseni.
You shall tell Pharaoh, 'Thus says Jehovah, Israel is my son, my firstborn,
23 Ja minä käsken sinulle: päästä minun poikani palvelemaan minua, ja jos et sinä tahdo häntä päästää, katso, minä tapan sinun poikas, sinun esikoises.
and I have said to you, "Let my son go, that he may serve me;" and you have refused to let him go. Look, I will kill your son, your firstborn.'"
24 Ja koska hän oli tiellä majassa, tuli Herra häntä vastaan, ja tahtoi hänen tappaa.
It happened on the way at a lodging place, that Jehovah met him and wanted to kill him.
25 Niin Zippora otti kiven, ja ympärileikkasi poikansa esinahan, ja rupesi hänen jalkoihinsa, ja sanoi: sinä olet minulle veriylkä.
Then Zipporah took a flint, and cut off the foreskin of her son, and cast it at his feet; and she said, "Surely you are a bridegroom of blood to me."
26 Niin hän luopui hänestä. Mutta sanoi: veriylkä ympärileikkauksen tähden.
So he let him alone. Then she said, "You are a bridegroom of blood," because of the circumcision.
27 Ja Herra sanoi Aaronille: mene Mosesta vastaan korpeen. Ja hän meni, ja tuli häntä vastaan Jumalan vuorella, ja antoi hänen suuta.
Jehovah said to Aaron, "Go into the wilderness to meet Moses." He went, and met him on God's mountain, and kissed him.
28 Ja Moses ilmoitti Aaronille kaikki Herran sanat, jotka hänen lähetti, ja kaikki ihmeet, jotka hän hänet käskenyt oli.
Moses told Aaron all the words of Jehovah with which he had sent him, and all the signs with which he had instructed him.
29 Niin meni Moses ja Aaron, ja kokosivat kaikki Israelin lasten vanhimmat.
Moses and Aaron went and gathered together all the elders of the children of Israel.
30 Ja Aaron puhui kaikki ne sanat, jotka Herra Mosekselle puhunut oli, ja teki ihmeitä kansan edessä.
Aaron spoke all the words which God had spoken to Moses, and did the signs in the sight of the people.
31 Ja kansa uskoi. Ja kuin he kuulivat, että Herra oli etsinyt Israelin lapsia, nähnyt myös heidän ahdistuksensa, lankesivat he maahan ja rukoilivat.
The people believed, and when they heard that God had visited the children of Israel, and that he had seen their affliction, then they bowed their heads and worshiped.
