2 Mooseksen 4
1 Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eikä ole kuuliaiset minun äänelleni; vaan sanovat: ei ole Herra näkynyt sinulle.
And Moses answered and said, If they believe me not, and do not listen to my voice (for they will say, God has not appeared to you), what shall I say to them?
2 Herra sanoi hänelle: mikä se on sinun kädessäs? Hän sanoi: sauva.
And the Lord said to him, What is this thing that is in your hand? and he said, A rod.
3 Ja hän sanoi: heitä se maahan, ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui kärmeeksi. Ja Moses pakeni häntä.
And he said, Cast it on the ground: and he cast it on the ground, and it became a serpent, and Moses fled from it.
4 Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes, ja rupee hänen pyrstöönsä. Niin hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.
And the Lord said to Moses, Stretch forth your hand, and take hold of its tail: so he stretched forth his hand and took hold of the tail,
5 Sentähden pitää heidän uskoman, että Herra on näkynyt sinulle, heidän isäinsä Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin Jumala.
and it became a rod in his hand, —that they may believe you, that the God of your fathers has appeared to you, the God of Abraam, and God of Isaac, and God of Jacob.
6 Ja Herra sanoi vielä hänelle: pistä nyt kätes povees. Ja hän pisti sen poveensa. Ja koska hän veti sen ulos, katso, hänen kätensä oli spitalinen niinkuin lumi.
And the Lord said again to him, Put your hand into your bosom; and he put his hand into his bosom, and brought his hand out of his bosom, and his hand became as snow.
7 Ja hän sanoi: pistä kätes jällensä povees, ja hän pisti kätensä jälleen poveensa, ja veti jällensä sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niinkuin hänen ihonsa.
And he said again, Put your hand into your bosom; and he put his hand into his bosom, and brought his hand out of his bosom, and it was again restored to the complexion of his [other] flesh.
8 Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles yhden ihmeen tähden, niin he uskovat sinun äänes toisen ihmeen tähden.
And if they will not believe you, nor listen to the voice of the first sign, they will believe you [because] of the voice of the second sign.
9 Jollei he usko niitä kahta ihmettä, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles, niin ota vettä virrasta, ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonkas olet ottanut virrasta, tulee vereksi kuivalla maalla.
And it shall come to pass if they will not believe you for these two signs, and will not listen to your voice, that you shall take of the water of the river and pour it upon the dry land, and the water which you shall take from the river shall be blood upon the dry land.
10 Niin sanoi Moses Herralle: Ah Herra, en ole minä tähän asti puhelias mies ollut, enkä myös sitte kuin sinä palvelias kanssa puhunut olet; sillä minulla on hidas puhe ja kankia kieli.
And Moses said to the Lord, I pray, Lord, I have not been sufficient in former times, neither from the time that you have begun to speak to your servant: I am weak in speech, and slow-tongued.
11 Ja Herra sanoi hänelle: kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt mykän taikka kuuron, eli näkevän taikka sokian? Enkö minä Herra (ole niitä tehnyt)?
And the Lord said to Moses, Who has given a mouth to man, and who has made the very hard of hearing, and the deaf, the seeing and the blind? have not I, God?
12 Mene siis nyt, minä olen sinun suussas, ja opetan sinua, mitä sinun puhuman pitää.
And now go and I will open your mouth, and will instruct you in what you shall say.
13 Moses sanoi: Ah Herra, lähetä, jonkas tahdot lähettää.
And Moses said, I pray you, Lord, appoint another able [person] whom you shall send.
14 Niin Herra vihastui suuresti Moseksen päälle, ja sanoi: enkö minä tunne Aaronia sinun veljeäs, Levin suvusta, että hän on puhelias? Ja katso, hän tulee sinua vastaan, ja koska hän näkee sinun, niin hän iloitsee sydämestänsä.
And the Lord was greatly angered against Moses, and said, Behold! is not Aaron the Levite your brother? I know that he will surely speak to you; and, behold, he will come forth to meet you, and beholding you he will rejoice within himself.
15 Sinun pitää puhuman hänelle, ja paneman sanat hänen suuhunsa; ja minä olen sinun ja hänen suunsa kanssa, ja opetan teitä, mitä teidän pitää tekemän.
And you shall speak to him; and you shall put my words into his mouth, and I will open your mouth and his mouth, and I will instruct you in what you shall do.
16 Ja hänen pitää puhuman sinun puolestas kansalle. Hänen pitää oleman sinun suunas, ja sinun pitää oleman hänelle Jumalana.
And he shall speak for you to the people, and he shall be your mouth, and you shall be for him in things pertaining to God.
17 Ja ota tämä sauva kätees, jolla sinun pitää tekemän ihmeitä.
And this rod that was turned into a serpent you shall take in your hand, wherewith you shall work miracles.
18 Niin Moses läksi sieltä, ja tuli jällensä appensa Jetron tykö, ja sanoi hänelle: annas minun mennä, että minä palajaisin veljeini tykö, jotka ovat Egyptissä, ja näkisin heitä, jos he vielä elävät. Ja Jetro sanoi Mosekselle: mene rauhassa.
And Moses went and returned to Jothor his father-in-law, and says, I will go and return to my brethren in Egypt, and will see if they are yet living. And Jothor said to Moses, Go in health. And in those days after some time, the king of Egypt died.
19 Ja Herra sanoi Mosekselle Midianissa: mene ja palaja Egyptiin; sillä ne kaikki ovat kuolleet, jotka sinun henkes perään seisoivat.
And the Lord said to Moses in Madiam, Go, depart into Egypt, for all that sought your life are dead.
20 Ja Moses otti emäntänsä ja poikansa, ja pani ne aasin päälle, ja palasi Egyptiin; ja otti Jumalan sauvan käteensä.
And Moses took his wife and his children, and mounted them on the beasts, and returned to Egypt; and Moses took the rod [which he had] from God in his hand.
21 Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin jällensä, ettäs teet kaikki ne ihmeet Pharaon edessä, jotka minä olen antanut sinun kätees. Ja minä paadutan hänen sydämensä, ja ei hän päästä kansaa.
And the Lord said to Moses, When you go and return to Egypt, see—all the miracles I have charged you with, you shall work before Pharao: and I will harden his heart, and he shall certainly not send away the people.
22 Ja sinun pitää sanoman Pharaolle: näin sanoo Herra: Israel on minun poikani, minun esikoiseni.
And you shall say to Pharao, These things says the Lord, Israel [is] my firstborn.
23 Ja minä käsken sinulle: päästä minun poikani palvelemaan minua, ja jos et sinä tahdo häntä päästää, katso, minä tapan sinun poikas, sinun esikoises.
And I said to you, Send away my people, that they may serve me: now if you will not send them away, see, I will kill your firstborn son.
24 Ja koska hän oli tiellä majassa, tuli Herra häntä vastaan, ja tahtoi hänen tappaa.
And it came to pass [that] the angel of the Lord met him by the way in the inn, and sought to kill him.
25 Niin Zippora otti kiven, ja ympärileikkasi poikansa esinahan, ja rupesi hänen jalkoihinsa, ja sanoi: sinä olet minulle veriylkä.
and Sepphora having taken a stone cut off the foreskin of her son, and fell at his feet and said, The blood of the circumcision of my son is staunched:
26 Niin hän luopui hänestä. Mutta sanoi: veriylkä ympärileikkauksen tähden.
and he departed from him, because she said, The blood of the circumcision of my son is staunched.
27 Ja Herra sanoi Aaronille: mene Mosesta vastaan korpeen. Ja hän meni, ja tuli häntä vastaan Jumalan vuorella, ja antoi hänen suuta.
And the Lord said to Aaron, Go into the wilderness to meet Moses; and he went and met him in the mount of God, and they kissed each other.
28 Ja Moses ilmoitti Aaronille kaikki Herran sanat, jotka hänen lähetti, ja kaikki ihmeet, jotka hän hänet käskenyt oli.
And Moses reported to Aaron all the words of the Lord, which he sent, and all the things which he charged him.
29 Niin meni Moses ja Aaron, ja kokosivat kaikki Israelin lasten vanhimmat.
And Moses and Aaron went and gathered the elders of the children of Israel.
30 Ja Aaron puhui kaikki ne sanat, jotka Herra Mosekselle puhunut oli, ja teki ihmeitä kansan edessä.
And Aaron spoke all these words, which God spoke to Moses, and wrought the miracles before the people.
31 Ja kansa uskoi. Ja kuin he kuulivat, että Herra oli etsinyt Israelin lapsia, nähnyt myös heidän ahdistuksensa, lankesivat he maahan ja rukoilivat.
and the people believed and rejoiced, because God visited the children of Israel, and because he saw their affliction: and the people bowed and worshipped.
