2 Mooseksen 33
1 Ja Herra puhui Mosekselle: mene täältä, sinä ja kansa, jonkas johdatit Egyptin maalta, sille maalle, kuin minä vannoin Abrahamille, Isaakille ja Jakobille, sanoen: sinun siemenelles minä sen annan,
Pakaiyin Mose henga thu aseijin, “kipat doh inlang che touvin, nangma chule Egypt gam'a konna nahin puidoh mite jouse jao nan, Abraham, Isaac chule Jacob henga kana kihah silna, na son na chilhha te ka peh ding ahi tia ka seina gam khu jon tauvin, ati.”
2 Ja lähetän sinun edelläs enkelin, ja ajan pois Kanaanealaiset, Amorilaiset, ja Hetiläiset, ja Pheresiläiset, Heviläiset, ja Jebusilaiset,
“Keiman na masang lama vantil khat ka sol ding, chuteng keiman Canaan mite, Amor mite, Hit mite, Periz mite, Hivi mite, Hit mite chule Jebus mite abonchauva ka deldoh gam hel ding ahiuve, ati.”
3 Sille maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa; sillä en minä mene sinun kanssas, sillä sinä olet niskuri kansa, etten minä sinua joskus tieltä hukuttaisi.
“Bongnoi le khoiju lonna gam khu jon taovin lang, ahin ka tahsa taha ka lhonpi lou ding nahi. Ajeh chu na louchal jeh'a lampi a ka moh suhgam jeng thei nahi, ati.
4 Koska kansa kuuli tämän pahan puheen, tulivat he surulliseksi, ja ei yksikään pukenut kaunistusta yllensä.
Mipin jong thu kisei awgin chu ajah doh phat uvin akap lha gam tauvin ahi. Mikhat jouse khat jeng cha jong a kivon na ngai yin a kivon ta pouvin ahi.”
5 Ja Herra sanoi Mosekselle: sano Israelin lapsille: te olette niskurikansa, minä tulen äkisti sinun päälles, ja hukutan sinun; riisu siis nyt kaunistukses sinultas, että minä tietäisin, mitä minä sinulle tekisin.
“Pakaiyin Mose henga thu aseijin, Israel chate jouse henga seiyin, mi louchal te na hiuvin, bangkah khat na lhon tou pi jong leu, na louchal jal uva ka suhgam hel thei na hiuve, tun nangma chung cheh a na kivon na chengse'u sutlha uvin lang, chu teng keiman nangho lamhil ding dan na hin het them diu ahi, ati.”
6 Niin riisuivat Israelin lapset kaunistuksensa Horebin vuoren tykönä.
Chuin Horeb molsang akon in Israel chaten achung'uva kai akivon na jouse'u asut lha'u vin ahi.
7 Moses myös otti majan ja pani sen ylös kauvas leiristä, ja kutsui sen seurakunnan majaksi: ja kuka ikänänsä tahtoi kysyä Herralta, hänen piti menemän seurakunnan majan tykö, joka oli ulkona leiristä.
Mose'n jong ponbuh chu ana lang jing chule hichu ngah mun apat ki gamlha thim khat a ana son ji ahiye. Ponbuh chu kikhop khomna ponbuh ahin, miholah a koi hijong le Pakai holnom chan chu ngahmun pamlama ponbuh ki song lama chu ga che teitei ding ahi, ati.
8 Ja tapahtui, koska Moses meni majan tykö, niin nousi kaikki kansa, ja itsekukin seisoi majansa ovella, ja he katselivat Moseksen jälkeen siihen asti, että hän tuli majaan.
Mose jong chu ponbuh akonna ahung potdoh teng mipi abonchauvin ading doh jiuvin, mjouse jong chu ama ama kotpi phungbula ding den soh keijuva, Mose jong ponbuh asung lha kahsea mipin jong avet mang kei u ahi.
9 Ja tapahtui, koska Moses tuli majaan, tuli pilven patsas alas, ja seisoi majan ovella: ja puhutteli Mosesta.
Chuin Mose jong ponbuh sung alut jiteng meibol chu ahung kitollut jin, kotpi phunga chun akitang den jin, chuteng Pakaiyin Mose chu akihoulim pijin ahi.
10 Ja koska kaikki kansa näki pilven patsaan seisovan majan oven edessä, niin kaikki kansa nousi ja itsekukin kumarsi itsensä majan ovella.
Mipiho jousen hiche meilhang kotpi phunga ahung kitan den amujiteng ule, Mipi jong abon chaovin ading doh uvin, amimal cheh in ama kotpi phung bul cheh a chibai aboh jiuvin ahi.
11 Ja Herra puhutteli Mosesta kasvosta niin kasvoon, niinkuin joku ystävätänsä puhuttelee. Ja koska hän palasi leiriin, niin hänen palveliansa Josua Nunin poika, nuorukainen ei lähtenyt majasta.
Mikhat in aloipa ahoulimpi bang bang in Pathen in Mose chu ahoulim pijin ahi. Mose jong ponbuh sunga ahung sunglhah kit teng, ama lhacha a pang leji Nun chapa Joshua jong hiti chun aum den jitai.
12 Ja Moses sanoi Herralle: katso, sinä sanot minulle: johdata tämä kansa, ja et sinä ilmoittanut, kenenkä sinä lähetät minun kanssani; ja kuitenkin sinä sanoit minulle: minä tunnen sinun nimeltäs, ja sinä olet myös armon löytänyt minun edessäni.
Mose'n Pakai henga aseijin, ven! Nangmatah in kajah a nasei ahi. Hiche mite hohi hinpui touvin tin naseiyin, ahinlah amahola a hi koipen toh neisol ding ham ti neiseipeh pon ahi. Ahinlah nangman naseiyin, keiman nangma hi hetsahna kapeh nahin chule nangman nasei jin keima lunglhaina vang nachang e nei tinai, ati.
13 Nyt siis, jos minä muutoin olen armon löytänyt sinun edessäs, niin osota nyt minulle sinun ties, että minä sinut tuntisin ja löytäisin armon sinun edessäs: ja katso kuitenkin, että tämä väki on sinun kansas.
Tun nangma mitmua lunglhaina kachan tah a ahile, nahenga kahung taove, nangma kahetthem jinga chule namitmua jong lunglhaina kachan jing theina ding in, lamdih a kipugina ding jouse abonchan neihil inlang, amaho jong hi nagma mite ahiuve tijong hin sumil hih hel in, ati.
14 Ja hän sanoi: minun kasvoni käy sinun edelläs, ja minä annan sinulle levon.
Pakaiyin aseijin, kami umpi nachun nalhon pi jing ding ahi. Hiche akonna chu nangma choldamna kachansah teiding nahiye, ati.
15 Ja hän sanoi hänelle: jollei sinun kasvos käy edellä, niin älä vie meitä tästä pois.
Mose'n jong Pakai henga aseijin, ahinaije, nangma umpi na chun neilhonpi jing louva ahile hiche munna pat hin neipuidoh dajeng taovin ati.
16 Ja mistä se tässä tietää saadaan, että minä ja sinun kansas olemme löytäneet armon sinun edessäs? Eikö, koskas vaellat meidän kanssamme? että me eroitettaisiin, minä ja sinun kansas, kaikista kansoista, jotka ovat maan piirin päällä.
Keima kahin chule namite jouse ahin nangma mitmua lunglaina kachang uve tihi iti kihetdoh thei ding ham? Neilhon piteng ule keima ho hi atumbeh a neigel na'u ahin, keima ka hin chule namite abonchauva leiset chunga midang jouse akonna a tumbeh mong mong ka hitauve tihi ka het doh thei lou diu ham, ati.
17 Ja Herra sanoi Mosekselle: Ja minä myös tämän teen, niinkuin sinä sanoit; sillä sinä olet löytänyt armon minun edessäni, ja minä tunnen sinun nimeltäs.
Chu in Pakaiyin Mose henga aseijin, “Na seidohsa hi keiman ka bol ding ahi. Ajeh chu kamit mua lunglhaina nachan ahin, hiche jeh chun keiman nangma ka het chenset na hitai,” ati.
18 Mutta hän sanoi: osota siis minulle sinun kunnias.
Mose'n jong asei jin, ka hung tauve,” na loupina ka heng'a kilah sah tei teijin ati tan ahile.”
19 Ja hän vastasi: minä annan kaikki minun hyvyyteni käydä sinun kasvois edellä, ja tahdon saarnata Herran nimeä sinun edessäs. Ja minä armaitsen, ja olen laupias, jolle minä laupias olen.
Pakaiyin adonbut in ajah a, “Ka loupi na aboncha na masang lama ka kitolsah ding, na masang lama pakai min ka sam phong peh ding, chule ka lungsetna chu na chan jing ding, hepi na jong nangma kachansah ding naiye,” ati.
20 Ja sanoi taas: et sinä taida nähdä minun kasvojani; sillä ei yksikään ihminen, joka minun näkee, taida elää.
Chuin aman aseijin, “Ahinlah kamai vang namu thei lou ding ahiye, ajeh chu mihem koihile kamai muchan chu thijeng ding ahi,” ati.
21 Vielä sanoi Herra: katsos, sia on minun tykönäni: siellä pitää sinun seisoman kalliolla.
Pakaiyin aseijin, Ven! “Ka komma a onglaija hin hung ding inlang, hiche songpi chunga hi nadin ding ahiye.”
22 Ja pitää tapahtuman, koska minun kunniani vaeltaa ohitse, niin minä panen sinun kallion rotkoon, ja minä peitän sinun minun kädelläni niinkauvan kuin minä vaellan ohitse.
“Ka loupina ahung kitol teng le keiman songpi kikah a kasel ding, hiche laimunna chu kasel jing ding keiman kadalhah teng le bou kahoh doh kit ding ahi,” ati.
23 Sitte koska minä otan pois minun käteni, saat sinä nähdä minun takaa; vaan minun kasvojani ei taideta nähdä.
“Ka dalhah teng le keiman ka hin hoh doh ding, chuteng kanung lam bou namu ding, itinama jong le kamai vang namu thei lou ding ahi,” ati.
