2 Mooseksen 19
1 Kolmantena kuukautena Israelin lasten lähtemisestä Egyptin maalta, tulivat he sinä päivänä Sinain korpeen.
Israillar Misir zeminidin qiⱪip, dǝl üqinqi eyining baxlanƣan küni Sinay qɵligǝ yetip kǝldi.
2 Sillä he olivat lähteneet Raphidimista, ja tulivat Sinain korpeen, ja sioittivat itsensä korpeen: ja Israel sioitti itsensä siihen, vuoren kohdalle.
Ular Rǝfidimdin qiⱪip, Sinay qɵligǝ yetip kelip, qɵldǝ qedir tikti; Israil xu yǝrdǝ, taƣning udulida tohtap qedir tikti.
3 Ja Moses astui ylös Jumalan tykö. Ja Herra huusi häntä vuorelta, ja sanoi: näin sinun pitää sanoman Jakobin huoneelle, ja Israelin lapsille ilmoittaman.
Musa Hudaning aldiƣa qiⱪiwidi, Pǝrwǝrdigar taƣdin uningƣa hitab ⱪilip mundaⱪ dedi: — Sǝn Yaⱪupning jǝmǝtigǝ sɵz ⱪilip, Israillarƣa munu hǝwǝrni yǝtküzgin: —
4 Te olette nähneet, mitä minä Egyptiläisille tehnyt olen: ja kuinka minä olen teitä kantanut kotkan siivillä, ja olen saattanut teidät minun tyköni.
«Mening misirliⱪlarƣa nemǝ ⱪilƣinimni, xundaⱪla Mǝn silǝrni huddi bürküt balilirini ⱪanatliriƣa mindürüp elip yürgǝndǝk, Ɵz ⱪeximƣa elip kǝlginimni ɵzünglar kɵrdünglar.
5 Jos te siis minun ääneni ahkerasti kuulette, ja pidätte minun liittoni, niin teidän pitää oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun.
Əmdi silǝr dǝrⱨǝⱪiⱪǝt Mening sɵzümni anglap, ǝⱨdǝmni tutsanglar, undaⱪta barliⱪ ǝllǝrning arisida Manga has bir gɵⱨǝr bolisilǝr — qünki pütkül yǝr Meningkidur —
6 Ja teidän pitää oleman minulle papillinen valtakunta ja pyhä kansa. Nämä ovat ne sanat, jotka sinun pitää Israelin lapsille, sanoman.
wǝ silǝr Manga kaⱨinlardin tǝrkib tapⱪan has bir padixaⱨliⱪ wǝ muⱪǝddǝs bir ⱪowm bolisilǝr». Mana bu sǝn Israillarƣa deyixing kerǝk bolƣan sɵzlǝrdur, — dedi.
7 Niin Moses tuli ja kutsui kokoon vanhimmat kansan seasta, ja jutteli heille kaikki sanat, jotka Herra hänen käskenyt oli.
Xuning bilǝn Musa yenip kelip, hǝlⱪning aⱪsaⱪallirini qaⱪirtip, Pǝrwǝrdigar uningƣa buyruƣan xu sɵzlǝrning ⱨǝmmisini ularƣa yǝtküzdi.
8 Ja kaikki kansa vastasi yhtä haavaa, ja sanoi: kaikki mitä Herra puhunut on, me tahdomme tehdä. Ja Moses sanoi jällensä kansan sanat Herralle.
Hǝlⱪning ⱨǝmmisi bir eƣizdin: — Pǝrwǝrdigar buyruƣanning ⱨǝmmisigǝ qoⱪum ǝmǝl ⱪilimiz! — dǝp jawab bǝrdi. Andin Musa hǝlⱪning jawab sɵzlirini Pǝrwǝrdigarning ⱪexiƣa berip yǝtküzdi.
9 Niin Herra sanoi Mosekselle: katso, minä tulen sinun tykös paksussa pilvessä, että kansa kuulee minun puhuvan sinun kanssas, ja uskoo sinua ijankaikkisesti. Ja Moses ilmoitti Herralle kansan puheen.
Pǝrwǝrdigar Musaƣa: — Mana, Mǝn sanga sɵz ⱪilƣinimda hǝlⱪ awazimni anglisun, ⱨǝmixǝ sanga ixǝnsun dǝp, yeningƣa ⱪara bulutning ⱪarangƣuluⱪi iqidǝ kelimǝn, dǝp eytti. Musamu hǝlⱪning degǝnlirini Pǝrwǝrdigarƣa anglatti.
10 Ja Herra sanoi Mosekselle: mene kansan tykö, ja pyhitä heitä tänäpänä ja huomenna: että he vaatteensa pesisivät.
Pǝrwǝrdigar Musaƣa yǝnǝ: — Sǝn hǝlⱪning ⱪexiƣa berip, bügün wǝ ǝtǝ ularni pak-muⱪǝddǝs ⱪilip, kiyim-keqǝklirini yudurƣin.
11 Ja olisivat kolmantena päivänä valmiit; sillä kolmantena päivänä Herra on astuva alas kaiken kansan eteen Sinain vuorelle.
Ular üqinqi künigǝ tǝyyar tursun; qünki üqinqi küni barliⱪ hǝlⱪning kɵz aldida Pǝrwǝrdigar Sinay teƣiƣa qüxidu.
12 Ja sinun pitää paneman rajan kansan ympärille, sanoen: karttakaat teitänne, ettette vuorelle astu taikka tartu sen rajaan: joka siihen vuoreen sattuu, sen pitää totisesti kuoleman.
Sǝn hǝlⱪ üqün [taƣning] ǝtrapiƣa bir pasil ⱪilip, ularƣa: «Silǝr eⱨtiyat ⱪilinglar, taƣⱪa qiⱪmanglar yaki uning etikigǝ tegip kǝtmǝnglar. Kimki taƣⱪa tǝgsǝ ɵltürülmǝy ⱪalmaydu;
13 Ei yksikään käsi pidä häneen rupeeman, vaan hän pitää täydellisesti kivitettämän, eli kohdastansa ammuttaman lävitse, joko se eläin taikka ihminen olis, ei pidä sen elämän. Koska ääni rupee pitkään kajahtamaan, silloin he vuorelle astukaan.
Uningƣa ⱨǝtta birǝr ⱪoli tegip kǝtsimu, qalma-kesǝk ⱪilip ɵltürülsun yaki oⱪ etip ɵltürülsun. Mǝyli ⱨaywan yaki insan bolsun, xundaⱪ ⱪilsa, tirik ⱪaldurulmisun» — dǝp eytⱪin. Lekin Kanay uzun qelinsa, ular taƣning tüwigǝ qiⱪsun, dedi.
14 Moses astui vuorelta kansan tykö, ja pyhitti heitä: ja he pesivät vaatteensa.
Musa taƣdin qüxüp hǝlⱪning ⱪexiƣa berip, hǝlⱪni Hudaƣa atap muⱪǝddǝs ⱪildi; ular kiyim-keqǝklirini yudi.
15 Ja hän sanoi heille: olkaat kolmanteen päivään valmiit, ja älkäät lähestykö vaimoja.
Andin Musa hǝlⱪⱪǝ: — Üqinqi künigǝ tǝyyar turunglar; ⱨeqkim ayali bilǝn yeⱪinqiliⱪ ⱪilmisun, dedi.
16 Kuin kolmas päivä tuli, ja aamu oli, niin tuli pitkäisen jylinä ja leimaus, ja paksu pilvi vuoren päälle, ja sangen väkevä basunan ääni: niin kaikki kansa, jotka leirissä olivat, pelvosta vapisivat.
Üqinqi küni bolƣanda, tang yoruxi bilǝn xundaⱪ boldiki, güldürmamilar güldürlǝp, qaⱪmaⱪ qeⱪip, taƣ üstidǝ ⱪoyuⱪ bir parqǝ bulut pǝyda boldi, zor ⱪattiⱪ qelinƣan kanayning awazi anglandi. Buni kɵrüp qedirgaⱨdiki pütkül hǝlⱪ ⱪorⱪunqidin titrǝp kǝtti.
17 Ja Moses johdatti kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he seisahtivat vuoren alle.
Musa hǝlⱪni Hudaning aldida ⱨazir boluxⱪa qedirgaⱨdin elip qiⱪti. Ular kelip taƣning tüwidǝ ɵrǝ turdi.
18 Mutta koko Sinain vuori suitsi, siitä että Herra astui alas sen päälle tulessa, ja sen savu kävi ylös niinkuin pätsin savu, niin että koko vuori sangen kovaan vapisi.
Pǝrwǝrdigar Sinay teƣiƣa otta qüxüp kǝlgini üqün is-tütǝk pütkül taƣni ⱪaplidi; is-tütǝk humdandin ɵrligǝn is-tütǝktǝk üstigǝ ɵrlǝp qiⱪti. Pütkül taƣ ⱪattiⱪ tǝwrinixkǝ baxlidi.
19 Ja sen basunan helinä enemmin ja enemmin eneni. Moses puhui ja Jumala vastasi häntä kuultavasti.
Kanay awazi barƣanseri küqiyip intayin ⱪattiⱪ qiⱪti. Musa sɵz ⱪiliwidi, Huda anglap ünlük awaz bilǝn jawab bǝrdi.
20 Kuin nyt Herra oli tullut alas Sinain vuoren kukkulalle, niin Herra kutsui Moseksen vuoren kukkulalle. Ja Moses astui sinne ylös.
Pǝrwǝrdigar Ɵzi Sinay teƣiƣa, taƣning qoⱪⱪisiƣa qüxti; andin Pǝrwǝrdigar Musani taƣning qoⱪⱪisiƣa qaⱪiriwidi, Musa taƣⱪa qiⱪti.
21 Niin sanoi Herra hänelle: astu alas ja varoita kansaa, ettei he kävisi rajan ylitse Herran tykö, häntä näkemään, ja monta heistä lankeaisi.
Pǝrwǝrdigar Musaƣa: — Sǝn qüxüp halayiⱪni agaⱨlandurup: Ular «Pǝrwǝrdigarni kɵrimiz» dǝp pasildin bɵsüp ɵtmisun; undaⱪ ⱪilsa, ulardin kɵp adǝm ⱨalak bolidu, dǝp eytⱪin.
22 Niin myös papit, jotka Herraa lähestyvät, pitää heitänsä pyhittämän, ettei Herra heitä hukuttaisi.
Pǝrwǝrdigarƣa yeⱪin kelǝlǝydiƣan kaⱨinlarmu ɵzlirini manga atap muⱪǝddǝs ⱪilsun; bolmisa, Pǝrwǝrdigar [sepilni] bɵskǝndǝk ularƣa ⱨalakǝt yǝtküzidu, — dedi.
23 Ja Moses sanoi Herralle: eipä kansa saa astua ylös Sinain vuorelle; sillä sinä olet meille todistanut ja sanonut: pane rajat vuoren ympärille, ja pyhitä se.
Musa Pǝrwǝrdigarƣa: — Halayiⱪning Sinay teƣiƣa qiⱪixi mumkin ǝmǝs; qünki Sǝn Ɵzüng bizgǝ ⱪattiⱪ agaⱨlandurdung: taƣni «muⱪǝddǝs» dǝp ⱪarap, uning ǝtrapiƣa pasillarni bekitinglar, dǝp ǝmr ⱪilding, — dedi.
24 Ja Herra sanoi hänelle: mene ja astu alas, ja astu ylös (jällensä) sinä ja Aaron sinun kanssas; mutta papit ja kansa älkään lähestykö astumaan ylös Herran tykö, ettei hän heitä hukuttaisi.
Pǝrwǝrdigar Musaƣa: — Mang, sǝn qüxüp kǝtkin. Andin sǝn Ⱨarunni elip, billǝ qiⱪⱪin; lekin kaⱨinlar wǝ hǝlⱪ bolsa Pǝrwǝrdigarning ⱪexiƣa barayli dǝp pasildin bɵsüp ɵtmisun; bolmisa, [Pǝrwǝrdigar sepilni] bɵskǝndǝk ularning üstigǝ qüxidu, — dedi.
25 Ja Moses astui alas kansan tykö ja sanoi nämät heille.
Xuning bilǝn Musa hǝlⱪning ⱪexiƣa qüxüp, ularƣa bu sɵzni yǝtküzdi.
