2 Mooseksen 19
1 Kolmantena kuukautena Israelin lasten lähtemisestä Egyptin maalta, tulivat he sinä päivänä Sinain korpeen.
Ke len se meet in malem se aktolu tukun mwet Israel som liki facl Egypt, elos tuku nu yen mwesis Sinai.
2 Sillä he olivat lähteneet Raphidimista, ja tulivat Sinain korpeen, ja sioittivat itsensä korpeen: ja Israel sioitti itsensä siihen, vuoren kohdalle.
Elos som liki Rephidim, ac utyak nu yen mwesis Sinai, ac tulokunak lohm nuknuk selos sisken Fineol Sinai.
3 Ja Moses astui ylös Jumalan tykö. Ja Herra huusi häntä vuorelta, ja sanoi: näin sinun pitää sanoman Jakobin huoneelle, ja Israelin lapsille ilmoittaman.
Ac Moses el fanyak nu fineol uh in osun nu sin God. LEUM GOD El pang nu sel fineol uh me, ac fahk nu sel tuh elan fahk nu sin mwet Israel, fwilin tulik natul Jacob:
4 Te olette nähneet, mitä minä Egyptiläisille tehnyt olen: ja kuinka minä olen teitä kantanut kotkan siivillä, ja olen saattanut teidät minun tyköni.
“Kowos liye ma nga, LEUM GOD, tuh oru nu sin mwet Egypt, ac ke nga tuh srukkowosyak oana sie won eagle el ac tapukak ma fusr natul fin posohksok lal, ac nga uskowosme nu yuruk.
5 Jos te siis minun ääneni ahkerasti kuulette, ja pidätte minun liittoni, niin teidän pitää oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun.
Kowos fin akosyu ac liyaung wulela luk, kowos ac fah mwet luk sifacna. Faclu nufon ma luk, tuh kowos fah mwet solla luk.
6 Ja teidän pitää oleman minulle papillinen valtakunta ja pyhä kansa. Nämä ovat ne sanat, jotka sinun pitää Israelin lapsille, sanoman.
Kowos sie mutunfacl sriyukla nu sik mukena, ac kowos fah kulansupweyu oana mwet tol. Moses, kom in fahk ma inge nu sin mwet Israel.”
7 Niin Moses tuli ja kutsui kokoon vanhimmat kansan seasta, ja jutteli heille kaikki sanat, jotka Herra hänen käskenyt oli.
Ouinge Moses el tufokla ac pangoneni mwet kol lun mwet uh nu sie, ac fahk nu selos ma nukewa ma LEUM GOD El sapkin nu sel.
8 Ja kaikki kansa vastasi yhtä haavaa, ja sanoi: kaikki mitä Herra puhunut on, me tahdomme tehdä. Ja Moses sanoi jällensä kansan sanat Herralle.
Na mwet nukewa tukeni topuk, “Kut fah oru ma nukewa ma LEUM GOD El fahk,” ac Moses el fahkak ma inge nu sin LEUM GOD.
9 Niin Herra sanoi Mosekselle: katso, minä tulen sinun tykös paksussa pilvessä, että kansa kuulee minun puhuvan sinun kanssas, ja uskoo sinua ijankaikkisesti. Ja Moses ilmoitti Herralle kansan puheen.
LEUM GOD El fahk nu sel Moses, “Nga fah tuku nu yurum ke sie pukunyeng matoltol, tuh mwet uh fah ku in lohng ke nga kaskas nu sum, ac elos fah lulalfongi kom ingela nu tok.” Moses el fahk nu sin LEUM GOD top lun mwet uh,
10 Ja Herra sanoi Mosekselle: mene kansan tykö, ja pyhitä heitä tänäpänä ja huomenna: että he vaatteensa pesisivät.
ac LEUM GOD El fahk nu sel, “Fahla nu yurin mwet uh ac fahk tuh elos in akmutalyalos sifacna misenge ac lutu. Elos enenu in ohlla nuknuk lalos
11 Ja olisivat kolmantena päivänä valmiit; sillä kolmantena päivänä Herra on astuva alas kaiken kansan eteen Sinain vuorelle.
ac in akola nu ke len se aktolu. Ke len sac nga fah oatui nu Fineol Sinai, acn se ma mwet nukewa ku in liyeyu we.
12 Ja sinun pitää paneman rajan kansan ympärille, sanoen: karttakaat teitänne, ettette vuorelle astu taikka tartu sen rajaan: joka siihen vuoreen sattuu, sen pitää totisesti kuoleman.
Akilenya sie masrol rauneak eol uh tuh mwet uh in tia alukela, ac fahk nu selos in tia fanyak nu fineol uh, ku tuku fototo nu kac. Kutena mwet fin longya eol uh, el ac fah anwuki.
13 Ei yksikään käsi pidä häneen rupeeman, vaan hän pitää täydellisesti kivitettämän, eli kohdastansa ammuttaman lävitse, joko se eläin taikka ihminen olis, ei pidä sen elämän. Koska ääni rupee pitkään kajahtamaan, silloin he vuorelle astukaan.
Ac fah tatngal el ku pisrkiyuk el, ac in wangin poun mwet kahlilya. Ac orek ouinge nu sin kewana, mwet ac kosro — elos enenu na in anwuki. Tusruktu pacl se ukuk uh kas, na mwet uh ku in kalukyang nu ke eol uh.”
14 Moses astui vuorelta kansan tykö, ja pyhitti heitä: ja he pesivät vaatteensa.
Na Moses el oatume liki fineol uh, ac fahk nu sin mwet uh elos in akmutalyalos ac akola nu ke alu. Ke ma inge elos ohlla nuknuk lalos,
15 Ja hän sanoi heille: olkaat kolmanteen päivään valmiit, ja älkäät lähestykö vaimoja.
ac Moses el fahk nu selos, “Kowos in akola nu ke len se aktolu, ac kowos in tia oan yurin mutan ke len tolu inge.”
16 Kuin kolmas päivä tuli, ja aamu oli, niin tuli pitkäisen jylinä ja leimaus, ja paksu pilvi vuoren päälle, ja sangen väkevä basunan ääni: niin kaikki kansa, jotka leirissä olivat, pelvosta vapisivat.
Ke lotutang in len se aktolu, oasr pulahl ac sarom, ac sie pukunyeng matoltol sikyak fineol uh, ac pusren mwe ukuk na yohk pusra lohngyuk. Mwet nukewa in nien aktuktuk uh elos rarrar ke sangeng.
17 Ja Moses johdatti kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he seisahtivat vuoren alle.
Na Moses el pwanulosla liki nien aktuktuk selos in osun nu sin God, ac elos tu pe eol uh.
18 Mutta koko Sinain vuori suitsi, siitä että Herra astui alas sen päälle tulessa, ja sen savu kävi ylös niinkuin pätsin savu, niin että koko vuori sangen kovaan vapisi.
Fineol Sinai nufon nukla ke kulasr, mweyen LEUM GOD El oatui nu fac ke e. Kulasr kac fosryak oana kulasr ke funyu lulap, ac eol soko ah nufon arulana kusrusryak.
19 Ja sen basunan helinä enemmin ja enemmin eneni. Moses puhui ja Jumala vastasi häntä kuultavasti.
Pusren mwe ukuk uh yokyokelik na. Moses el kaskas, ac God El topkol ke pulahl.
20 Kuin nyt Herra oli tullut alas Sinain vuoren kukkulalle, niin Herra kutsui Moseksen vuoren kukkulalle. Ja Moses astui sinne ylös.
LEUM GOD El oatume nu fin mangon Fineol Sinai, ac pangnol Moses nu fin mangon eol uh. Moses el fanyak som
21 Niin sanoi Herra hänelle: astu alas ja varoita kansaa, ettei he kävisi rajan ylitse Herran tykö, häntä näkemään, ja monta heistä lankeaisi.
ac LEUM GOD El fahk nu sel, “Oatula ac sensenkakin mwet uh in tia alukela masrol sac in tuku liyeyu. Elos fin oru, pus selos ac misa.
22 Niin myös papit, jotka Herraa lähestyvät, pitää heitänsä pyhittämän, ettei Herra heitä hukuttaisi.
Finne mwet tol su tuku apkuran nu yuruk, elos enenu in akmutalyalos sifacna, mweyen elos fin tia, nga fah kaelos.”
23 Ja Moses sanoi Herralle: eipä kansa saa astua ylös Sinain vuorelle; sillä sinä olet meille todistanut ja sanonut: pane rajat vuoren ympärille, ja pyhitä se.
Moses el fahk nu sin LEUM GOD, “Mwet uh tia ku in fanyak, mweyen kom sapkin nu sesr in akilen mutal lun eol uh, ac filiya sie masrol ah rauneak.”
24 Ja Herra sanoi hänelle: mene ja astu alas, ja astu ylös (jällensä) sinä ja Aaron sinun kanssas; mutta papit ja kansa älkään lähestykö astumaan ylös Herran tykö, ettei hän heitä hukuttaisi.
LEUM GOD El topuk, “Oatula ac usalu Aaron elan wi kom folok. Tusruktu mwet tol ac mwet uh fah tiana alukela masrol sac in fanyak nu yuruk. Elos fin oru, nga fah kaelos.”
25 Ja Moses astui alas kansan tykö ja sanoi nämät heille.
Ouinge Moses el oatula nu yurin mwet uh ac fahkang ma LEUM GOD El tuh fahk nu sel.
