2 Mooseksen 16
1 Niin he matkustivat Elimistä, ja koko Israelin lasten joukko tuli Sinnin korpeen, joka on Elimin ja Sinain välillä: viidentenätoistakymmenentenä päivänä toisella kuulla sittenkuin he Egyptin maalta lähteneet olivat.
Elim akon'in Israel mipi akitol uvin Sin kiti gammang lam hichu Elim le Sinai molsang kahlah ahiye. Hiche mun chu Egypt gamsung'a konna ahungpotdoh kal'u lhani alhing tan, hiche lhasung nisom le ninga lhinin ahunglhung taovin ahi.
2 Ja koko Israelin lasten joukko napisi Mosesta ja Aaronia vastaan korvessa.
Hiche mun jeng ajong chun Isreal mite Mose le Aaron heng'a aphunchil taovin ahi.
3 Ja Israelin lapset sanoivat heille: joska me olisimme Egyptin maalla Herran käden kautta kuolleet, koska me istuimme lihapatain tykönä, ja oli leipää yltäkyllä syödä; sillä te olette sentähden meidän johdattaneet tähän korpeen kuolettaaksenne näljällä kaikkea tätä joukkoa.
Ama hon aseiyun, “Kada tangei uve! Egypt gamsunga kana um laiyun saneh ding hihen changlhah hijong le adimlha jeng jin, tun nangman hiche gamthip noiya hi kelthohsah'a thi gam sah ding nei got u hitam,” atiuve.
4 Niin sanoi Herra Mosekselle: katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta: ja kansan pitää menemän ulos ja kokooman joka päivä niin paljo kuin he tarvitsevat, koetellakseni heitä, jos he vaeltavat minun käskyssäni elikkä ei.
Chuin Pakaiyin Mose heng'a aseijin, “Vetan! Vanna konna keiman nangma ann kahinpeh ding nahiye. Nisih niseh'a aneh diu adeichannu agakilo ding'u ahi. Keiman amaho kapatep ding ahiuve, ajeh chu kathu angai nah uvem.”
5 Ja pitää tapahtuman, että he kuudentena päivänä valmistavat sen kuin he tuovat (kotia) ja kaksikertaisesti sen suhteen, minkä he muutoin joka päivä kokoovat.
“Nigup lhinni teng keiman aneh khopset diuva an'neh kahin pehding ahiuve, hichu anehkhopset diu ajatnia tam hiding ahi.”
6 Moses ja Aaron sanoivat kaikille Israelin lapsille: ehtoona pitää teidän tietämän Herran johdattaneen teidät Egyptin maalta.
Chuin Mose le Aaron'injong Israel mite heng'a aseipeh lhon tan, “Nilhah lam teng na hetdoh ding'u ahiye, ajeh chu koiham Egypt gamsung'a konna nahin puidoh paochu,” atipeh lhon tai.
7 Ja huomenna pitää teidän näkemän Herran kunnian; sillä hän on kuullut teidän napistuksenne Herraa vastaan. Ja mitkä me olemme, että te napisette meitä vastaan?
“Chule jingkah lamteng Pakai loupina namudiu ahi, ajeh chu nangho nakiphin nau awgin Aman ajasoh tai, hichu Amadia doumah um ahin, hichu keini chung'a doumah naneijin phun hihhel un, ati lhon'e.”
8 Vielä sanoi Moses: Herra antaa teille ehtoona lihaa syödäksenne, ja huomenna leipää teidän ravinnoksenne, että Herra on kuullut teidän napistuksenne, jolla te olette napisseet häntä vastaan. Sillä mitkä me olemme? Teidän napistuksenne ei ole meitä, vaan Herraa vastaan.
Mose'n asei aseikit in, “Pakaiyin nilhah lamma naneh diu sa nahin peh diu, jingkah lama naneh diu changlhah nahin peh diu ahi, ajeh chu Pakaiyin nangho na phunchel uva ama douna thu na seinau aja soh tai. Keini a kon ipijeh'a na kiphin'nu ham? Henge, na phunchel nau chu keini douna hilouvin, Pathen douna ahijoi,” ati lhonne.
9 Ja Moses sanoi Aaronille: sano koko Israelin lasten joukolle: tulkaat Herran eteen, sillä hän on kuullut teidän napistuksenne.
Chuin Mose'n jong Aaron heng'a aseijin, “Israel mite jouse heng'a seipeh tem in: Nangma cheh Pakai angsung'a kipe lut uvin, ajeh chu Aman nang ho phunchel na ajahsoh ahi tai, tin seiyin,” ati.
10 Ja tapahtui, kun Aaron näitä puhunut oli kaikelle Israelin lasten joukolle, käänsivät he itsensä korpeen päin, ja katso, Herran kunnia näkyi pilvessä.
Aaron'injong Isreal mite jouse heng'a aseiyin ahile, amahon gammang lah chu avel le jeng tauvin ahi. Amahon Pathen loupina thil chu vanlam'a amu tauvin ahi.
11 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
Chu in Pakaiyin Mose heng'a asei jin,
12 Minä olen kuullut Israelin lasten napistuksen, puhu heille sanoen: kahden ehtoon välillä pitää teillä oleman lihaa syödäksenne, ja aamulla pitää teidän ravituksi tuleman leivästä: ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra teidän Jumalanne.
“Keiman Israel mite phunchelna ka jahsoh tan ahi. Tun nangman aheng uvah seijin, nilhah lamteng naneh diuva sa ka hin peh ding na hiuvin chule jingkah lamteng naneh diuva changlhah kahin peh ding na hiuve. Chuteng nanghon keima hi na-Pakai u-leh Na-Pathen'u kahi na hetdoh ding'u ahi,” ati.
13 Ja tapahtui ehtoona, että peltokanat tulivat ja peittivät leirin, ja aamulla oli kaste leirin ympärinsä.
Hiche nilhah lam chun vamimte ahung kitol tauvin ahile ngahmun chu alo dimlha jeng tauve. Jingkah khovah machun ngahmun kim vel lah jouse chu daitwi jin ana chup in ahi.
14 Ja kuin kaste nousi, katso, niin oli korvessa jotakin ymmyrjäistä ja pientä, niin kuin härmää maan päällä.
Chuin daitwi hochu ahung kihoh dohtan ahile, gammang lah akon chun thilpha tah khat alomlom chan ahung umtan, hichu abeh beh'a kigol'in anaum in ahi.
15 Ja kuin Israelin lapset sen näkivät, sanoivat he toinen toisellensa: Man tämä on; sillä he ei tietäneet mitä se oli. Mutta Moses sanoi heille: tämä on se leipä, jonka Herra teille on antanut syödäksenne.
Israel miten jong hichu ahinmudoh taovin ahile, amaho akidong tochheh un, “hiche khu ipi ahidem?” amahon ipi ahichu ahedoh jou pouvin ahile. Chu in Mose'n ahil chen un, “Hiche hi nehding'a Pakaiyin napeh uvah ahi,” ati.
16 Tämä on se, josta Herra käskenyt on. Jokainen kootkaan sitä niin paljo kuin hän itse syö, ja ottakaan gomor joka pääluvulle, henkiluvun jälkeen joka on hänen majassansa.
“Hicheng hi Pakaiyin aseije: Nangma insung cheh'in naneh khopset diu kilah unlang, chule mikhat'in vamim jatnia tamjo napon buh sung uvah kichoi lut un,” ati.
17 Ja Israelin lapset tekivät niin, ja kokosivat muutamat enemmän ja muutamat vähemmän.
Pakaiyin athupeh bang'in Israel mite'n jong abol tauvin ahi, kimkhat in tampi a kichoi jun, akim khatma chun achoi khambep cheh aki choi uve.
18 Ja kuin he mittasivat sen gomorilla, niin ei sillä mitään liiaksi ollut, joka paljo koonnut oli, eikä siltä mitään puuttunut, joka vähemmän kokosi, mutta jokainen oli koonnut niin paljo kuin he syödäksensä tarvitsivat.
Ahinlah Omer dimkhat cheh atetoh uvin ahileh, tamtah hinkilah ho ahin chule ama ding khambep hin kilah ho jong hiti chun, kitam lah chom leh kilhom lah chom um louvin; abonchauvin kitoh chat chat'in akihom uvin aki choiyuve.
19 Ja Moses sanoi heille: ei kenenkään pidä siitä huomeneksi mitään jättämän.
Chuin Mose'n aheng uvah aseiyin, “Jingkah khovah lhah channa ahelsi cha jeng jong na koi loudiu ahi,” ati.
20 Mutta ei he kuulleet Mosesta, monikahdat jättivät siitä jotakin huomeneksi. Niin madot kasvoivat siihen, ja tuli haisemaan. Ja Moses vihastui heidän päällensä.
Kimkhat chun a ngaisah pouvin changlhah aneh moh uchu jingkah lam chan in akoi jun ahile, chang lhah akoi den hou chu thaan achu tan a uilha gam tai, Mose jong ama ho chung'a chun a lungpha mo tan ahi.
21 Niin he kokosivat siitä joka aamu, niin paljon kuin jokainen syödäksensä tarvitsi. Mutta koska päivä tuli palavaksi, niin se suli.
Jingkah sih'in Mipiho chun aneh khop cheh diu changlhah chu aga kilo jiuvin, nisa ahungsat doh teng levang changlhah hochu ajunmang jitan ahi.
22 Ja tapahtui kuudentena päivänä, että he kokosivat kaksikertaisesti sitä leipää, kaksi gomoria kullekin. Ja kaikki päämiehet kansan seasta tulivat ja ilmoittivat sen Mosekselle.
Nigup lhinni teng le changlhah chu achan jatbep cheh diuvin akilo jiuvin, hitia abol'u toh kilhon chun khompi lamkai ho ahung uvin Mose heng'a asei jiuvin ahi.
23 Ja hän sanoi heille: tämä on se minkä Herra sanonut on: huomenna on sabbati, pyhä lepo Herralle: mitä te leivotte, se leipokaat, ja mitä te keitätte, se keittäkäät; mutta mitä liiaksi on, jättäkäät se tähteelle pantaa huomeneksi.
Aman aheng uvah aseiyin, “Pakaiyin hiti hin aseije: Jing nikho teng nangho nakicholdo diu ahi, ajeh chu Pakaiya dia Sabbath nikho theng ahi. Changlhah na kisem theijat channu tunin kisem unlang, hiche hochu jinglam'a ding jong kikoi doh taovin,” ati.
24 Ja he jättivät sitä huomeneksi, niinkuin Moses käskenyt oli: ja ei tullut se haisemaan, eikä matoa tullut siihen.
Mose'n athupeh bang'un, changlhah phabep chu achom in jingkah khovah chan in akoi jun ahi. Jingkah'in changlhah hochu ima ati tapon than jong chu louvin hoitah'in ana um'e.
25 Niin sanoi Moses: syökäät se tänäpänä, sillä tätäpänä on Herran sabbati: tänäpänä ette sitä löydä kedolta.
Mose'n aseijin, “Hiche changlhah hi tunin neuvin, ajeh chu tunikho hi Pakaiya dia Sabbath ahi. Ajeh chu tol lhamma chang lhah umlou ding ahiye,” ati.
26 Kuusi päivää pitää teidän kokooman; mutta seitsemäntenä päivänä on sabbati, ja ei löydetä sitä.
Nigup sung'a changlhah na kilo cheh diu, ni sagi niteng nalo thei lou ding'u ahiye,” ati.
27 Ja tapahtui, että seitsemäntenä päivänä läksivät muutamat kansan seasta kokoomaan, ja ei he löytäneet mitään.
Kim khat chu Sabbath nikhon changlhah kilo din acheuvin, hinlah changlhah khat jeng cha jong amu tapouve.
28 Niin Herra sanoi Mosekselle: kuinka kauvan ette tahdo pitää minun käskyjäni ja lakiani?
Pakaiyin Mose heng'a aseijin, “hiche mite hin itih chan kathu peh apalkeh diu hitam?
29 Katsokaat, Herra on teille antanut sabbatin, ja sen tähden on hän antanut teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän: niin olkaan siis jokainen kotonansa, ja älkään yksikään lähtekö siastansa seitsemäntenä päivänä.
“Amahon ageldoh diu chu Sabbath nikho hi Pakaiya akon ahin Aman eipeh'u ahiye. Hijeh achu Pakajin nigup sung'in changlhah neh ding na peuvin, nigup lhinni man nini sung'a neh ding changlhah na peuve. Nalah uva koi hijong leu chun naum na cheh uva umthim beh jeng uvin lang,’ nisagi lhinni teng koima cha achenna munna konin pamlama potda jeng tahen,” ati.
30 Niin lepäsi kansa seitsemäntenä päivänä.
Nisagi lhin ni leh na boncha uvin ima ne louvin a kicholdo tauvin ahi.
31 Ja Israelin huone kutsui hänen nimensä man: ja se oli niinkuin korianderin siemen, valkia, ja maisti niinkuin sämpylä hunajan kanssa.
Israel miten chang lhah chu Manna asah tauvin ahi. Hichu muchi mu tabang bang ahin, atwi dan jong khoiju ta bang ahiye.
32 Ja Moses sanoi: tämä on se minkä Herra käskenyt on: täytä gomor siitä, kätkettää teidän jälkeentulevaisillenne: että he näkisivät sen leivän, jolla minä olen teitä ruokkinut korvessa, koska minä johdatin teitä ulos Egyptin maalta.
Mose'n asei in, “Pakai thupeh chu hiche hi ahiye: “Nakhang lhumkei uva umjing ding in Manna ki hamdoh cheh uvin, hichu nakhang lhumkei uva mite hon Egypt gamsung'a konna ka hinpui uva gammang thip lah'a Manna'a kahin vah nao ahidan ahetdoh thei ding'u ahi,” ati.
33 Ja Moses sanoi Aaronille: ota astia, ja pane siihen gomorin täysi mannaa: ja pane se Herran eteen, tallella pidettää teidän jälkeen tulevaisillenne.
Mose'n jong Aaron heng'a aseijin, “Belneo khat latem'in asung'a chun Manna phabep khat khum'in. Hichu akhang akhang'a umjing dia Pakai ansung'a nagakoi ding ahi,” ati.
34 Niinkuin Herra käskenyt oli Mosekselle, niin Aaron pani sen todistuksen eteen tallella pidettäväksi.
Pakaiyin Mose athupeh bang'in Aaron in jong aboltan ahi. Pakai angsunga akhang akhang'a het tohsah'a pang ding'in kitepna thingkong maiya chun akoi tan ahi.
35 Ja Israelin lapset söivät mannaa neljäkymmentä ajastaikaa, siihenasti kuin he tulivat sille maalle jossa heidän asuman piti: siihenasti kuin he tulivat Kanaanin maan rajoille, söivät he mannaa.
Israel mite'n jong achenna diu mun ahin phah kahseo vin, kum somli sung sen Manna jeng ahin neuvin, Canaan gam ahung lhun kahse uva ding'in Manna jeng chu ahin ne tauvin ahi.
36 Ja gomor on kymmenes osa ephaa.
Manna Omer dimkhat chu Ephah khatseh hopsomma hop khat toh aki bang in ahi.
