2 Mooseksen 14
1 Ja Herra puhui Mosekselle sanoen:
Adonai spoke to Moses [Drawn out], saying,
2 Puhu Israelin lapsille, että he palajaisivat ja sioittaisivat heitänsä Hiirotin laakson kohdalle, Migdolin ja meren vaiheelle, BaalZephonin eteen ja sen kohdalle sioittaen heitänsä meren tykö.
“Speak to the children of Israel [God prevails], that they turn back and encamp before Pihahiroth, between Migdol and the sea, before Baal Zephon. You shall encamp opposite it by the sea.
3 Ja Pharao sanoo Israelin lapsista: he käyvät eksyksissä maalla, korpi on heidät sulkenut.
Pharaoh will say of the children of Israel [God prevails], ‘They are entangled in the land. The wilderness has shut them in.’
4 Ja minä paadutan Pharaon sydämen, ja hän ajaa heitä takaa; ja minä voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hänen sotaväestänsä. Ja Egyptiläisten pitää tietämän, että minä olen Herra. Ja he tekivät niin.
I will harden Pharaoh’s heart, and he will follow after them; and I will get honor over Pharaoh, and over all his armies; and the Egyptians [people from Abode of slavery] shall know that I am Adonai.” They did so.
5 Ja kuin sanottiin Egyptin kuninkaalle, että kansa pakeni, tuli hänen ja hänen palveliainsa sydän käännetyksi kansaa vastaan, ja he sanoivat: miksi me olemme niin tehneet, että me päästimme Israelin palvelemasta meitä?
The king of Egypt [Abode of slavery] was told that the people had fled; and the heart of Pharaoh and of his servants was changed towards the people, and they said, “What is this we have done, that we have let Israel [God prevails] go from serving us?”
6 Ja hän valmisti vaununsa, ja otti väkensä myötänsä.
He prepared his chariot, and took his army with him;
7 Ja otti kuusisataa parasta vaunua, niin myös kaikki muut Egyptin vaunut, ja päämiehet niiden kaikkein päälle.
and he took six hundred chosen chariots, and all the chariots of Egypt [Abode of slavery], and captains over all them.
8 Ja Herra paadutti Pharaon Egyptin kuninkaan sydämen, ja hän ajoi takaa Israelin lapsia, jotka kuitenkin olivat korkian käden kautta lähteneet.
Adonai hardened the heart of Pharaoh king of Egypt [Abode of slavery], and he pursued the children of Israel [God prevails]; for the children of Israel [God prevails] went out with a high hand.
9 Niin Egyptiläiset ajoivat heitä takaa, ja saavuttivat heidät meren tykönä, kussa he itsensä sioittaneet olivat, kaikki Pharaon vaunuhevoset, hänen ratsasmiehensä, ja hänen sotajoukkonsa: Hiirotin laaksossa, BaalZephonin kohdalla.
The Egyptians [people from Abode of slavery] pursued them. All the horses and chariots of Pharaoh, his horsemen, and his army overtook them encamping by the sea, beside Pihahiroth, before Baal Zephon.
10 Ja kuin Pharao lähestyi heitä, nostivat Israelin lapset silmänsä, ja katso, Egyptiläiset tulivat heidän perässänsä; ja Israelin lapset pejästyivät sangen suuresti, ja huusivat Herran tykö.
When Pharaoh came near, the children of Israel [God prevails] lifted up their eyes, and behold, the Egyptians [people from Abode of slavery] were marching after them; and they were very afraid. The children of Israel [God prevails] cried out to Adonai.
11 Ja sanoivat Mosekselle: Eikö hautoja ollut Egyptissä, ettäs rupesit meitä johdattamaan korpeen kuolemaan? Miksis meille niin olet tehnyt: ettäs meitä johdatit Egyptistä?
They said to Moses [Drawn out], “Because there were no graves in Egypt [Abode of slavery], have you taken us away to die in the wilderness? Why have you treated us this way, to bring us out of Egypt [Abode of slavery]?
12 Eikö tämä se ole, kuin me puhuimme Egyptissä, sanoen: anna meidän olla, että me palvelisimme Egyptiläisiä; sillä meidän olis parempi palvella Egyptiläisiä, kuin kuolla korvessa.
Is not this the word that we spoke to you in Egypt [Abode of slavery], saying, ‘Leave us alone, that we may abad ·serve· the Egyptians [people from Abode of slavery]?’ For it were better for us to abad ·serve· the Egyptians [people from Abode of slavery], than that we should die in the wilderness.”
13 Moses sanoi kansalle: älkäät peljätkö, seisokaat ja katsokaat minkä autuuden Herra tänäpänä tekee teille; sillä näitä Egyptiläisiä, jotka te tänäpänä näette, ei teidän pidä ikänänsä enempi näkemän ijankaikkisesti,
Moses [Drawn out] said to the people, “Don’t be afraid. Stand still, and see the yishu'ah ·salvation· of Adonai, which he will work for you today: for the Egyptians [people from Abode of slavery] whom you have seen today, you shall never see them again.
14 Herra sotii teidän puolestanne, ja teidän pitää alallanne oleman.
Adonai will fight for you, and you shall be still.”
15 Ja Herra sanoi Mosekselle: mitäs huudat minun tyköni? Sano Israelin lapsille, että he vaeltaisivat.
Adonai said to Moses [Drawn out], “Why do you cry to me? Speak to the children of Israel [God prevails], that they go forward.
16 Mutta nosta sinä sauvas, ja ojenna kätes meren ylitse, ja eroita se yhdestä, että Israelin lapset kävisivät keskeltä merta kuivaa myöten.
Lift up your rod, and stretch out your hand over the sea, and divide it: and the children of Israel [God prevails] shall go into the middle of the sea on dry ground.
17 Ja katso, minä paadutan Egyptiläisten sydämet, ja he seuraavat teidän jälissänne; niin minä voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hänen sotajoukostansa, hänen vaunuistansa ja ratsasmiehistänsä.
Behold, I myself will harden the hearts of the Egyptians [people from Abode of slavery], and they shall go in after them: and I will get myself honor over Pharaoh, and over all his armies, over his chariots, and over his horsemen.
18 Ja Egyptiläisten pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä olen kunnian voittanut Pharaosta, ja hänen vaunuistansa ja ratsasmiehistänsä.
The Egyptians [people from Abode of slavery] shall know that I am Adonai, when I have gotten myself honor over Pharaoh, over his chariots, and over his horsemen.”
19 Niin Jumalan enkeli nousi, joka Israelin joukon edellä kävi, ja meni heidän takansa: ja pilven patsas siirsi itsensä heidän kasvoinsa edestä, ja seisoi heidän takanansa,
Ha mal'ak Elohim [The Angel of God], who went before the camp of Israel [God prevails], moved and went behind them; and the pillar of cloud moved from before them, and stood behind them.
20 Ja tuli Egyptiläisten ja Israelin joukkoin vaiheelle, ja oli pimiä pilvi, ja valaisi (näille) yön: niin ettei he koko yönä toinen toistansa taitaneet lähestyä.
It came between the camp of Egypt [Abode of slavery] and the camp of Israel [God prevails]; and there was the cloud and the darkness, yet gave it light by night: and one didn’t come near the other all night.
21 Koska Moses ojensi kätensä meren ylitse, antoi Herra vedet juosta pois vahvalla itätuulella koko sen yön; ja teki meren kuiville, ja vedet erkanivat.
Moses [Drawn out] stretched out his hand over the sea, and Adonai caused the sea to go back by a strong east wind all night, and made the sea dry land, and the waters were divided.
22 Ja Israelin lapset kävivät keskeltä merta kuivaa myöten, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidän oikialla ja vasemmalla puolellansa.
The children of Israel [God prevails] went into the middle of the sea on the dry ground, and the waters were a wall to them on their right hand, and on their left.
23 Ja Egyptiläiset ajoivat heitä takaa ja seurasivat heidän perässänsä, ja kaikki Pharaon hevoset, hänen vaununsa ja ratsasmiehensä keskelle merta.
The Egyptians [people from Abode of slavery] pursued, and went in after them into the middle of the sea: all of Pharaoh’s horses, his chariots, and his horsemen.
24 Koska aamuvartio tuli, katsahti Herra Egyptiläisten joukon päälle tulen patsaasta ja pilvestä hukuttaaksensa Egyptiläisten joukon,
In the morning watch, Adonai looked out on the Egyptian [person from Abode of slavery] army through the pillar of fire and of cloud, and confused the Egyptian [person from Abode of slavery] army.
25 Ja hän syöksi pyörät erinänsä heidän vaunuistansa, niin että he työläästi vetivät niitä. Niin sanoivat Egyptiläiset: paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestansa Egyptiläisiä vastaan.
He took off their chariot wheels, and they drove them heavily; so that the Egyptians [people from Abode of slavery] said, “Let’s flee from the face of Israel [God prevails], for Adonai fights for them against the Egyptians [people from Abode of slavery]!”
26 Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes meren ylitse, että vedet juoksisivat Egyptiläisten ylitse, heidän vaunuinsa ja ratsasmiestensä ylitse.
Adonai said to Moses [Drawn out], “Stretch out your hand over the sea, that the waters may come again on the Egyptians [people from Abode of slavery], on their chariots, and on their horsemen.”
27 Niin ojensi Moses kätensä meren ylitse, ja meri palasi ennen huomenta voimaansa. Ja koska Egyptiläiset pakenivat, kohtasi heitä vesi, ja Herra syöksi heidät keskelle merta.
Moses [Drawn out] stretched out his hand over the sea, and the sea teshuvah ·completely returned· to its strength when the morning appeared; and the Egyptians [people from Abode of slavery] fled against it. Adonai overthrew the Egyptians [people from Abode of slavery] in the middle of the sea.
28 Ja vedet palasivat ja kävivät vaunuin, ja ratsasmiesten, ja koko Pharaon sotajoukon ylitse, jotka heitä olivat seuranneet mereen: niin ettei yksikään heistä päässyt.
The waters teshuvah ·completely returned·, and covered the chariots and the horsemen, even all Pharaoh’s army that went in after them into the sea. There remained not so much as one of them.
29 Mutta Israelin lapset kävivät kuivaa myöten keskeltä merta, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidän oikialla ja vasemmalla puolellansa.
But the children of Israel [God prevails] walked on dry land in the middle of the sea, and the waters were a wall to them on their right hand, and on their left.
30 Ja niin Herra vapahti Israelin sinä päivänä Egyptiläisten kädestä: ja Israel näki Egyptiläiset kuolleina meren reunalla.
Thus Adonai saved Israel [God prevails] that day out of the hand of the Egyptians [people from Abode of slavery]; and Israel [God prevails] saw the Egyptians [people from Abode of slavery] dead on the seashore.
31 Ja Israel näki myös sen suuren voiman, jonka Herra oli osottanut Egyptiläisten päälle. Ja kansa pelkäsi Herraa, ja he uskoivat Herran ja hänen palveliansa Moseksen.
Israel [God prevails] saw the great work which Adonai did to the Egyptians [people from Abode of slavery], and the people feared Adonai; and they trusted in Adonai, and in his servant Moses [Drawn out].
