2 Mooseksen 11
1 Ja Herra oli sanonut Mosekselle: vielä minä annan tulla yhden rangaistuksen Pharaolle ja Egyptiin, sitte hän päästää teidät täältä, ja koska hän teidät kokonansa päästää, niin hän ajain ajaa teidät täältä ulos.
Adonai said to Moses [Drawn out], “Yet one plague more will I bring on Pharaoh, and on Egypt [Abode of slavery]; afterwards he will surely divorce you and let you go. When he casts you out, he will surely divorce you out altogether.
2 Niin sano siis nyt kansalle: että joka mies anois lähimmäiseltänsä, ja jokainen vaimo lähimmäiseltänsä, hopia- ja kulta-astioita.
Speak now in the ears of the people, and let every man ask of his neighbor, and every woman of her neighbor, jewels of silver, and jewels of gold.”
3 Sillä Herra oli antanut armon kansalle Egyptiläisten edessä. Ja Moses oli sangen kuuluisa mies Egyptin maalla, Pharaon palveliain ja kansan edessä.
Adonai gave the people chen ·grace· in the sight of the Egyptians [people from Abode of slavery]. Moreover the man Moses [Drawn out] was very great in the land of Egypt [Abode of slavery], in the sight of Pharaoh’s servants, and in the sight of the people.
4 Ja Moses sanoi: näin sanoo Herra: puoliyön aikaan minä vaellan Egyptin maan lävitse,
Moses [Drawn out] said, “This is what Adonai says: ‘About midnight I will go out into the middle of Egypt [Abode of slavery],
5 Ja jokainen esikoinen Egyptin maalla pitää kuoleman, Pharaon esikoisesta, joka hänen istuimellansa piti istuman, piian esikoiseen asti, joka myllyssä on, niin myös kaikkein eläinten esikoiset.
and all the firstborn in the land of Egypt [Abode of slavery] shall die, from the firstborn of Pharaoh who sits on his throne, even to the firstborn of the female servant who is behind the mill; and all the firstborn of livestock.
6 Ja suuren parun pitää oleman koko Egyptin maalla, jonkakaltaista ei ole ollut, eikä tuleman pidä.
There shall be a great cry throughout all the land of Egypt [Abode of slavery], such as there has not been, nor shall be any more.
7 Mutta kaikkein Israelin lasten seassa ei koirakaan kieltänsä värväyttämän pidä ihmisiä taikka eläimiä vastaan: että te tietäisitte, kuinka Herra eroittaa Egyptin ja Israelin.
But against any of the children of Israel [God prevails] a dog won’t even bark or move its tongue, against man or animal; that you may know that Adonai makes a distinction between the Egyptians [people from Abode of slavery] and Israel [God prevails].
8 Silloin kaikki nämät sinun palvelias pitää tuleman minun tyköni, ja kumartaman minua, sanoen: lähde ulos, sinä ja kaikki kansa, jotka sinun allas ovat, ja sitte minä lähden. Ja hän läksi Pharaon tyköä sangen vihoissansa.
All these servants of yours will come down to me, and bow down themselves to me, saying, “Get out, with all the people who follow you;” and after that I will go out.’” He went out from Pharaoh in hot anger.
9 Mutta Herra oli sanonut Mosekselle: ei Pharao kuule teitä, että paljo minun ihmeitäni tapahtuis Egyptin maalla.
Adonai said to Moses [Drawn out], “Pharaoh won’t sh'ma ·hear obey· you, that my wonders may be multiplied in the land of Egypt [Abode of slavery].”
10 Ja Moses ja Aaron tekivät kaikki nämä ihmeet Pharaon edessä, vaan Herra paadutti hänen sydämensä, ja ei hän päästänyt Israelin lapsia maaltansa.
Moses [Drawn out] and Aaron [Light-bringer] did all these wonders before Pharaoh, and Adonai hardened Pharaoh’s heart, and he didn’t let the children of Israel [God prevails] go out of his land.
