Esterin 2
1 Näiden jälkeen, sittekuin kuningas Ahasveruksen viha asettui, muisti hän, mitä Vasti oli tehnyt, ja mitä hänestä päätetty oli.
Pea hili ʻae ngaahi meʻa ni, pea kuo ʻosi ʻae houhau ʻae tuʻi ko ʻAhasivelo, naʻa ne manatuʻi ʻa Vasiti, mo ia naʻa ne fai, mo ia naʻe tuʻutuʻuni ke fai kiate ia.
2 Niin sanoivat kuninkaan palveliat, jotka häntä palvelivat: etsittäköön kuninkaalle kauniita nuoria neitseitä,
Pea pehē ai ʻe he kau tamaioʻeiki ʻae tuʻi ʻaia naʻe tauhi ia, “Tuku ke kumi he kau tāupoʻou hoihoifua maʻae tuʻi:
3 Ja lähettäköön kuningas katsojat kaikkiin valtakuntansa maakuntiin, kokoomaan kaikkia kauniita nuoria neitseitä Susanin linnaan, vaimoin huoneesen, Hegen, kuninkaan kamaripalvelian käden alle, joka vaimoista piti vaarin ja antoi heille heidän kaunistuksensa;
Pea ke fakanofo ʻe he tuʻi ʻae kau matāpule ʻi he ngaahi potu kotoa pē ʻo hono puleʻanga, koeʻuhi ke nau tānaki ke fakataha kotoa pē ʻae kau tāupoʻou hoihoifua ki Susani ko e kolo fakaʻeiki, ki he fale ʻoe kau fefine, ki he tauhi ʻo Hekai, ko e tauhi fale ʻoe tuʻi, ʻaia ʻoku tauhi ʻae kau fefine: pea ke ʻatu kiate kinautolu ʻenau ngaahi meʻa fakamaʻa:
4 Ja piika, joka kuninkaalle kelpaa, tulkoon kuningattareksi Vastin siaan. Tämä kelpasi kuninkaalle, ja hän teki niin.
Pea ʻilonga ʻae tāupoʻou ʻaia ʻe fiemālie ki ai ʻae tuʻi, tuku ia ke tuʻi fefine ko e fetongi ʻo Vasiti.” Pea naʻe fiemālie ʻae tuʻi ʻi he meʻa ko ia; pea naʻa ne fai ia.
5 Ja Susanin linnassa oli Juudalainen, jonka nimi oli Mordekai Jairin poika, Simein pojan, Kisin pojan, Jeminin mies,
Pea naʻe ʻi Susani ko e kolo fakaʻeiki, ʻae Siu ʻe taha, ko Motekiai hono hingoa, ko e foha ʻo Saili, ko e foha ʻo Simi, ko e foha ʻo Kisi, ko e tangata Penisimani:
6 Joka oli viety Jerusalemista sen joukon kanssa, joka vietiin Jekonian Juudan kuninkaan kanssa, jonka Nebukadnetsar Babelin kuningas vei pois.
ʻAia naʻe fetuku mei Selūsalema, ʻi he fakapōpula ʻaia naʻe fetuku ki he mamaʻo mo Sekonia ko e tuʻi ʻo Siuta, ʻaia naʻe fetuku ʻe Nepukanesa ko e tuʻi ʻo Papilone ʻo ʻave ki he mamaʻo.
7 Ja hän oli Hadassan, se on, Esterin, setänsä tyttären holhoja; sillä ei hänellä ollut isää eikä äitiä; ja hän oli kaunis ja hyvänmuotoinen piika; ja kuin hänen isänsä ja äitinsä kuolivat, otti Mordekai hänen tyttäreksensä.
Pea naʻa ne ohi ʻa Hatasa, ʻaia ko Eseta, ko e ʻofefine ʻo hono tuʻasina: he naʻe ʻikai haʻane tamai pe faʻē, pea naʻe matamatalelei mo hoihoifua ʻae tāupoʻou, ʻaia naʻe ohi ʻe Motekiai ʻi he pekia ʻene tamai mo ʻene faʻē, ʻo ne ʻofefine ʻaki ia.
8 Kuin kuninkaan käsky ja laki ilmoitettiin, ja monta piikaa koottiin Susanin linnaan, Hegen käden alle, otettiin myös Ester kuninkaan huoneeseen, Hegen käden alle, joka oli vaimoin vartia.
Pea naʻe hoko ʻo pehē, ʻi he ongoʻi ʻae fekau ʻae tuʻi mo ʻene tuʻutuʻuni, pea kuo fakakātoa ʻae kau taʻahine tokolahi ki Susani ko e kolo fakaʻeiki, ki he tauhi ʻo Hekai, naʻe ʻomi foki ʻa Eseta ki he fale ʻoe tuʻi, ki he tauhi ʻo Hekai, ko e tauhi ʻoe kau fefine.
9 Ja piika kelpasi hänelle, ja hän löysi laupiuden hänen edessänsä, ja hän joudutti hänen kaunistustensa kanssa, antaaksensa hänelle hänen osansa ja siihen seitsemän kaunista piikaa kuninkaan huoneesta; ja hän muutti hänen piikoinensa parhaasen paikkaan vaimoin huoneesen.
Pea naʻe fiemālie ia ki he taʻahine, pea naʻa ne ʻofeina ia: pea naʻa ne ʻatu leva kiate ia ʻae ngaahi meʻa maʻa ʻene fakamaʻa ia, fakataha mo e ngaahi meʻa naʻe kau tonu kiate ia, mo e kau taʻahine ʻe toko fitu, ʻaia naʻe taau ke foaki kiate ia, mei he fale ʻoe tuʻi: pea naʻa ne tomuʻa fili ia mo ʻene kau taʻahine ki he potu lelei lahi ʻoe fale ʻoe kau fefine.
10 Ja ei Ester ilmoittanut hänelle kansaansa ja sukuansa; sillä Mordekai oli häntä kieltänyt ilmoittamasta.
Naʻe teʻeki ai fakahā ʻe Eseta hono kakai pe ko hono kāinga: he naʻe fekau ia ʻe Motekiai ke ʻoua naʻa fakahā ia.
11 Ja Mordekai käyskenteli joka päivä neitsytten huoneen porstuan edessä, että hän olis saanut tietää, kävikö Esterille hyvin ja mitä hänelle tapahtuis.
Pea naʻe ʻeveʻeva ʻa Motekiai ʻi he ʻaho kotoa pē ʻi he mata fale ʻoe lotoʻā ʻoe fale ʻoe kau fefine, ke ʻilo pe ʻoku fēfē ʻa Eseta, pea ko e hā ʻe fai kiate ia.
12 Ja kuin itsekunkin piian määrätty aika tuli mennä kuningas Ahasveruksen tykö, sittekuin hän oli ollut kaksitoistakymmenta kuukautta vaimoin tavan jälkeen kaunistuksessa; (sillä heidän kaunistuksellansa piti oleman niin paljo aikaa: kuusi kuukautta myrhamiöljyllä, ja kuusi kuukautta kalliilla voiteilla, ja muilla vaimoin kaunistuksilla: )
Pea ʻi he hoko ʻae lakanga ʻoe taʻahine kotoa pē ke hū ki loto ki he tuʻi ko ʻAhasivelo, hili ʻene nofo ʻi he māhina ʻe hongofulu ma ua, ʻo fakatatau ki he anga ʻae kau fefine, (he naʻe pehē pe hono fakaʻosi ʻae ngaahi ʻaho ʻo honau fakamaʻa, ʻio, ʻae māhina ʻe ono mo e lolo ko e mula, mo e māhina ʻe ono mo e ngaahi meʻa namu kakala, pea mo e ngaahi meʻa kehe ko e meʻa fakamaʻa ʻae kau fefine.)
13 Niin piika meni kuninkaan tykö; ja jonka hän tahtoi, se piti hänelle annettaman, joka piti hänen kanssansa menemän vaimoin huoneesta kuninkaan huoneesen.
Pea naʻe haʻu pehē pe ʻae taʻahine kotoa pē ki he tuʻi: ʻilonga ʻaia kotoa pē naʻa ne fili ke taungaʻaki mei he fale ʻoe kau fefine, ke ʻalu ki he fale ʻoe tuʻi, naʻe foaki ia kiate ia.
14 Ehtoona hän tuli, ja huomeneltain palasi toiseen vaimoin huoneesen, Saasgaksen, kuninkaan kamaripalvelian käden alle, joka oli vaimoin vartia. Ja ei hänen pitänyt palajaman kuninkaan tykö, muutoin jos kuningas häntä tahtoi ja kutsutti häntä nimeltänsä.
Naʻe hū ki ai ia ʻi he efiafi, pea pongipongi ai naʻe liu mai ia ki hono ua ʻoe fale ʻoe kau fefine, ki he tauhi ʻa Seasikasi, ko e tauhi fale ʻae tuʻi, ʻaia naʻe tauhi ʻae kau sinifu: naʻe ʻikai te ne toe haʻu ki he tuʻi, ʻo kapau naʻe ʻikai fiemālie ʻae tuʻi ʻiate ia, pea ne ui ia ʻi hono hingoa.
15 Kuin Esterin, Abihailin, Mordekain sedän, tyttären (jonka hän oli ottanut tyttäreksensä) aika joutui tulla kuninkaan tykö, ei hän mitään muuta anonut, vaan mitä Hege kuninkaan kamaripalvelia, vaimoin vartia, sanoi; ja Ester löysi armon kaikkein edessä, jotka hänen näkivät.
Pea ʻi he hoko ʻae lakanga ʻo Eseta, ko e ʻofefine ʻo ʻApieli ko e tuʻasina ʻo Motekiai, ʻaia naʻa ne ohi ko hono ʻofefine, ke hū ia ki loto ki he tuʻi, naʻe ʻikai te ne fili ha meʻa ʻe taha ka ko e meʻa pe naʻe ʻatu kiate ia ʻe Hekai, ko e tauhi fale ʻae tuʻi, mo e haʻa tukauʻi ʻoe kau fefine. Pea naʻe ʻofeina ʻa Eseta ʻe he kakai kotoa pē naʻe mamata kiate ia.
16 Ja Ester otettiin kuningas Ahasveruksen tykö kuninkaalliseen huoneesen kymmenentenä kuukautena, joka kutsutaan Tebet, seitsemäntenä hänen valtakuntansa vuonna.
Ko ia, naʻe ʻave ʻa Eseta ki he tuʻi ko ʻAhasivelo ki hono fale fakatuʻi ʻi hono hongofulu ʻoe māhina, ʻaia ko e māhina ko Tipeti, ʻi hono fitu taʻu ʻo ʻene pule.
17 Ja kuningas rakasti Esteriä enempi kuin kaikkia muita vaimoja, ja hän löysi armon ja laupiuden hänen edessänsä enempi kuin kaikki muut neitseet; ja hän pani kuninkaallisen kruunun hänen päähänsä ja teki hänen kuningattareksei Vastin siaan.
Pea naʻe ʻofa lahi ʻae tuʻi kia Eseta ʻi he kau fefine kotoa pē, pea naʻe maʻu ʻe ia ʻae lelei mo e angaʻofa ʻi hono ʻao ʻo lahi hake ʻi he kau tāupoʻou kotoa pē; ko ia naʻa ne ʻai ai ʻae tatā fakatuʻi ki hono ʻulu, pea fakanofo ia ko e tuʻi fefine ko e fetongi ʻo Vasiti.
18 Ja kuningas teki kaikille päämiehillensä ja palvelioillensa suuret pidot, ja ne pidot olivat Esterin tähden; ja hän teki maakunnille levon, ja antoi lahjoja kuninkaan varan jälkeen.
Pea naʻe fai ai ʻe he tuʻi ʻae kātoanga lahi ki heʻene ngaahi houʻeiki kotoa pē mo ʻene kau tamaioʻeiki, ʻio, ko e kātoanga ʻo Eseta: pea naʻa ne fai ʻae vetepōpula ʻi hono ngaahi puleʻanga, ʻo ne fai ʻae ngaahi foaki, ʻo taau mo e monūʻia ʻoe tuʻi.
19 Ja kuin neitseet toisen kerran koottiin, istui Mordekai kuninkaan portissa.
Pea ʻi he fakakātoa ʻae kau taʻahine ko hono liunga ua, naʻe toki nofo ai ʻa Motekiai ʻi he matapā ʻoe tuʻi.
20 Ja ei Ester ollut vielä ilmoittanut sukuansa eikä kansaansa, niinkuin Mordekai hänelle oli käskenyt; sillä Ester teki Mordekain sanan jälkeen, niinkuin silloinkin, kuin hän hänen kasvatti.
Pea naʻe teʻeki ai fakahā ʻe Eseta ʻa hono kāinga pe ko hono kakai: ʻo hangē ko e fekau pau ʻe Motekiai kiate ia: he naʻe fai ʻe Eseta ki he fekau ʻa Motekiai kiate ia, ʻo hangē ko ia naʻa ne fai ʻi heʻene kei tauhi ia.
21 Silloin kuin Mordekai istui kuninkaan portissa, vihastuivat kaksi kuninkaan kamaripalveliaa, Bigtan ja Teres, ovenvartiat, ja aikoivat heittää kätensä kuningas Ahasveruksen päälle.
ʻI he ngaahi ʻaho ko ia, lolotonga ʻene nofo ʻa Motekiai ʻi he matapā ʻoe tuʻi, naʻe ʻita ʻae tauhi ʻe toko ua ʻae tuʻi, ko Pikitani mo Telesi, ʻiate kinautolu naʻe tauhi ʻae matapā, ʻo na kumi ke ala ki he tuʻi ko ʻAhasivelo.
22 Ja Mordekai sai sen tietää ja ilmoitti kuningatar Esterille; ja Ester sanoi Mordekain puolesta sen kuninkaalle.
Pea naʻe ʻilo ʻae meʻa ni ʻe Motekiai, ʻaia naʻe tala ia kia Eseta ko e tuʻi fefine, pea fakahā ia ʻe Eseta ki he tuʻi ʻi he hingoa ʻo Motekiai.
23 Ja kuin sitä tutkisteltiin, löydettiin se todeksi, ja he hirtettiin molemmat puuhun. Ja se kirjoitettiin aikakirjaan kuninkaan edessä.
Pea ʻi he fai ʻae ʻeke ki he meʻa ni, naʻe ʻilo hono moʻoni: ko ia naʻe tautau ai ʻakinaua fakatouʻosi ki ha ʻakau: pea naʻe tohi ia ʻi he tohi fakamatala meʻa ʻi he ʻao ʻoe tuʻi.
