Saarnaajan 4
1 Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa.
Então voltei e vi todas as opressões que são feitas sob o sol: e eis que as lágrimas dos oprimidos não tinham consolador; e do lado de seus opressores havia poder; mas eles não tinham consolador.
2 Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka vielä ovat elossa,
Portanto, elogiei mais os mortos que há muito estão mortos do que os vivos que ainda estão vivos.
3 ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla.
Sim, melhor que ambos é aquele que ainda não morreu, que ainda não viu o trabalho maligno que é feito sob o sol.
4 Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan.
Então eu vi todo o trabalho e realização que é a inveja do próximo de um homem. Isto também é vaidade e um esforço após o vento.
5 Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa.
O tolo dobra as mãos e se arruína.
6 Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua.
É melhor um punhado, com tranqüilidade, do que dois punhados com mão de obra e perseguindo o vento.
7 Taas minä näin turhuuden auringon alla:
Depois voltei e vi a vaidade sob o sol.
8 Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista, ei poikaa, ei veljeäkään ole hänellä; mutta ei ole loppua kaikella hänen vaivannäöllänsä, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Ja kenen hyväksi minä sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia.
Há um que está sozinho, e não tem nem filho nem irmão. Não há fim para todo o seu trabalho, nem seus olhos estão satisfeitos com a riqueza. “Para quem, então, eu trabalho e privo minha alma de prazer?” Isto também é vaidade. Sim, é um negócio miserável.
9 Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka.
Dois são melhores do que um, porque têm uma boa recompensa por seu trabalho.
10 Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.
Pois se eles caírem, aquele levantará seu companheiro; mas ai daquele que está sozinho quando ele cai, e não tem outro para levantá-lo.
11 Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin?
Again, se dois se deitam juntos, então eles têm calor; mas como se pode manter o calor sozinho?
12 Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.
Se um homem prevalecer contra um que está sozinho, dois lhe resistirão; e uma corda tripla não se quebra rapidamente.
13 Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoituksesta vaaria.
É melhor um jovem pobre e sábio do que um rei velho e tolo que não sabe mais como receber admoestações.
14 Sillä vankilasta tuo toinen lähti tullaksensa kuninkaaksi, vaikka oli hänen kuninkaana ollessaan syntynyt köyhänä.
Pois fora da prisão ele saiu para ser rei; sim, mesmo em seu reino ele nasceu pobre.
15 Minä näin kaikkien, jotka elivät ja vaelsivat auringon alla, olevan nuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa.
Vi todos os vivos que caminham sob o sol, que estavam com a juventude, o outro, que o sucedeu.
16 Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hän johti; mutta jälkipolvet eivät hänestä iloitse. Sillä sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelemista.
Não havia fim para todo o povo, mesmo para aqueles sobre os quais ele era - ainda assim aqueles que vêm depois não se alegrarão com ele. Certamente isto também é vaidade e uma perseguição ao vento.
