Saarnaajan 3
1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Omnia tempus habent, et suis spatiis transeunt universa sub cælo.
2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Tempus nascendi, et tempus moriendi; tempus plantandi, et tempus evellendi quod plantatum est.
3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Tempus occidendi, et tempus sanandi; tempus destruendi, et tempus ædificandi.
4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
Tempus flendi, et tempus ridendi; tempus plangendi, et tempus saltandi.
5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
Tempus spargendi lapides, et tempus colligendi, tempus amplexandi, et tempus longe fieri ab amplexibus.
6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
Tempus acquirendi, et tempus perdendi; tempus custodiendi, et tempus abjiciendi.
7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
Tempus scindendi, et tempus consuendi; tempus tacendi, et tempus loquendi.
8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
Tempus dilectionis, et tempus odii; tempus belli, et tempus pacis.
9 Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
Quid habet amplius homo de labore suo?
10 Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
Vidi afflictionem quam dedit Deus filiis hominum, ut distendantur in ea.
11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
Cuncta fecit bona in tempore suo, et mundum tradidit disputationi eorum, ut non inveniat homo opus quod operatus est Deus ab initio usque ad finem.
12 Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
Et cognovi quod non esset melius nisi lætari, et facere bene in vita sua;
13 Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
omnis enim homo qui comedit et bibit, et videt bonum de labore suo, hoc donum Dei est.
14 Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
Didici quod omnia opera quæ fecit Deus perseverent in perpetuum; non possumus eis quidquam addere, nec auferre, quæ fecit Deus ut timeatur.
15 Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
Quod factum est, ipsum permanet; quæ futura sunt jam fuerunt, et Deus instaurat quod abiit.
16 Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
Vidi sub sole in loco judicii impietatem, et in loco justitiæ iniquitatem:
17 Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
et dixi in corde meo: Justum et impium judicabit Deus, et tempus omnis rei tunc erit.
18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.
Dixi in corde meo de filiis hominum, ut probaret eos Deus, et ostenderet similes esse bestiis.
19 Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
Idcirco unus interitus est hominis et jumentorum, et æqua utriusque conditio. Sicut moritur homo, sic et illa moriuntur. Similiter spirant omnia, et nihil habet homo jumento amplius: cuncta subjacent vanitati,
20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
et omnia pergunt ad unum locum. De terra facta sunt, et in terram pariter revertuntur.
21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
Quis novit si spiritus filiorum Adam ascendat sursum, et si spiritus jumentorum descendat deorsum?
22 Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
Et deprehendi nihil esse melius quam lætari hominem in opere suo, et hanc esse partem illius. Quis enim eum adducet ut post se futura cognoscat?
