Saarnaajan 12
1 Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:
Kai loe to baktih hmuennawk nuiah anghoehaih ka tawn ai, tiah na thuihaih saning mah pha thuih ai vop moe, sethaih aninawk mah na pha thuih ai nathuem, na qoeng li naah, nang Sahkung Sithaw to panoek ah;
2 "Nämä eivät minua miellytä"; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin -
to baktih atue loe ni hoi ni aengh om mak ai, khrah hoi cakaeh doeh aang mak ai, kho angzoh moe, tamai anghmat phaenghaih atue ah om tih;
3 jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
im toep kaminawk loe tasoeh o tih, thacak kaminawk loe kaengkuu o tih, kami tamsi pongah cang kae kaminawk loe anghak o tih, thokbuem hoiah khen kaminawk loe hnu o thai mak ai boeh;
4 ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;
cang kaehhaih atuenh thazok boeh, to naah lampui taeng ih thoknawk to khaa o tih; tavaa ih lok thaih naah anih to angthawk tih, laasah nongpatanawk mah laa lok kahnaem ah laa to sah o tih;
5 myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla
nihcae mah kasang ahmuen to zii o tih, loklam ah zithaih to om tih, almond thing loe tadok tacawt ueloe, pakhuh loe nang han hmuen kazit ah om tih, koehhaih palungthin to thazok tih boeh; kami loe angmah ih dungzan im ah caeh boeh pongah, palungsae kaminawk loe loklam ah caeh o tih:
6 ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
to tih ai boeh loe sumkanglung aqui khramhaih maw, sui boengloeng koihhaih maw, tuibap tui sohhaih laom koihhaih maw, to tih ai boeh loe tuikung ah khok angkhaehhaih to om tih.
7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
Maiphu loe a ohhaih long ah amlaem let ueloe, muithla loe paekkung Sithaw khaeah amlaem let tih.
8 Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja; kaikki on turhuutta!
Azom pui ni! azom pui ni! Hmuen boih loe azom pui ah ni oh, tiah patukkung mah thuih.
9 Sen lisäksi, että saarnaaja oli viisas, hän myös opetti kansalle tietoa, punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon.
Patukkung loe palungha pongah, kaminawk hanah palunghahaih to patuk; ue, tha pathokhaih hoiah pakrong pacoengah, pop parai palunghahaih loknawk to a sak.
10 Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.
Patukung loe tapom thaih koiah kaom loknawk to hnuk thai hanah pakrong, anih mah tarik ih loknawk loe toeng moe, loktang lok ah oh.
11 Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet ja kootut lauseet kuin isketyt naulat; ne ovat saman Paimenen antamia.
Palungha kami ih loknawk loe, kamsum cung baktih, tuu toepkung mah tuu huih haih hanah patoh ih thingboeng, kaminawk mah thing nawnto takhing haih, sumdiknawk baktiah oh.
12 Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.
To pacoengah ka capa, to baktih loknawk hoi thuitaek ih kami ah om ah; cabu sakhaih loe boeng thai ai; kapop ah amtukhaih mah takpum angphosak.
13 Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
Sangqum boih ah lok pakhaphaih loe hae tiah oh; Sithaw to zii ah loe, a paek ih loknawk to pakuem ah; hae loe kami mah hing thung sak han ih tok ah oh.
14 Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.
Kasae maw, kahoih maw, tamquta hoiah sak ih hmuen baktih, sak ih hmuennawk baktih toengah Sithaw mah lokcaek tih.
