Saarnaajan 10
1 Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.
Dead flies, cause to stink [and] ferment, the oil of the perfumer, —More costly than wisdom or honour, is a little folly.
2 Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle.
The sense of the wise, is on his right hand, —But, the sense of the dullard, on his left:
3 Tietä käydessäkin puuttuu tyhmältä mieltä: jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä.
Yea, even by the way, as the foolish man walketh along, his sense faileth him—and he telleth everyone that, foolish, is he!
4 Jos hallitsijassa nousee viha sinua kohtaan, niin älä jätä paikkaasi; sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.
If, the spirit of a ruler, riseth up against thee, thy place, do not leave, for gentleness, pacifieth such as have greatly erred.
5 On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:
Here was a misfortune I had seen under the sun, —a veritable mistake that was going forth from the presence of one who had power:
6 tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla.
Folly placed in great dignity, —while, the rich, in a low place, took their seat:
7 Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.
I had seen, servants, upon horses, —and, rulers, walking like servants, on the ground.
8 Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme.
He that diggeth a pit, thereinto, may fall, —and, he that breaketh through a hedge, there may bite him a serpent.
9 Joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu; joka puita halkoo, se joutuu siinä vaaraan.
He that removeth stones, may be hurt therewith, —and he that cleaveth wood, may be endangered thereby.
10 Jos rauta on tylsynyt eikä teränsuuta tahkota, täytyy ponnistaa voimia; mutta hyödyllinen kuntoonpano on viisautta.
If, blunt, be the iron, and, himself, hath not sharpened, the edge, then, much force, must he apply, —but, an advantage for giving success, is wisdom.
11 Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, ei lumoojalla ole hyötyä taidostaan.
If a serpent will bite, unless he is charmed, then there is nothing better for him that owneth a tongue.
12 Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.
The words of a wise man’s mouth, are pleasant, —but, the lips of a dullard, will swallow him up:
13 Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä.
The beginning of the words of his mouth, is folly, —but, the latter end of his speech, is mischievous madness.
14 Tyhmä puhuu paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?
Yet, a foolish man, multiplieth words, —[though] no man knoweth that which hath been, and, that which shall be after him, who can tell him?
15 Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea.
The toil of dullards, shall weary a man, that he knoweth not how to go into the city.
16 Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioita pitävät!
Alas! for thee, O land, when thy king is a boy, —and, thy rulers, in the morning, do eat:
17 Onnellinen sinä, maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen!
How happy art thou, O land, when thy king is a son of nobles, —and, thy rulers, in season, do eat, for strength, and not for debauchery.
18 Missä laiskuus on, siinä vuoliaiset vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, tippuu huoneeseen vettä.
By two lazy arms, the framework sinketh in, —and, by the hanging down of the hands, the house may leak.
19 Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän; mutta raha kaiken hankkii.
Merrily people make bread, and, wine, gladdeneth life, —but, money, answereth all things.
20 Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.
Even in thy thought, do not revile, the king, nor, within thy bed-chambers, revile thou the rich, —for, a bird of the heavens, might carry the voice, yea, an owner of wings, might tell the matter.
