5 Mooseksen 29

1 Nämät ovat liiton sanat, jonka Herra käski Moseksen tehdä Israelin lasten kanssa Moabin maassa, paitsi sitä liittoa, jonka hän heidän kanssansa teki Horebissa.

Desse äro förbundsens ord, som Herren böd Mose att göra med Israels barnom, uti de Moabiters land, annan gång, sedan han det samma med dem gjort hade i Horeb.

2 Ja Moses kutsui koko Israelin ja sanoi heille: te näitte kaikki, mitä Herra teidän silmäinne edessä teki Egyptissä Pharaolle, kaikille hänen palvelioillensa ja koko hänen maallensa:

Och Mose kallade hela Israel, och sade till dem: I hafven sett allt det Herren för edor ögon gjort hafver i Egypten, Pharao, med alla hans tjenare, och hela hans land;

3 Ne suuren kiusaukset, jotka sinun silmäsi näkivät, ja ne suuret merkit ja ihmeelliset teot.

De stora frestelser, som din ögon sett hafva; och det var stor tecken och under.

4 Ja ei Herra vielä nytkään tähän päivään asti antanut teille sydäntä ymmärtämään ja silmiä näkemään ja korvia kuulemaan.

Och Herren hafver ännu intill denna dag icke gifvit dig ett hjerta, som förståndigt vore; ögon, som se kunde, och öron, som höra kunde.

5 Ja minä annoin teidän vaeltaa korvessa neljäkymmentä vuotta; ei teidän vaatteenne vanhenneet yltänne, eikä kenkäs kuluneet jaloissas,

Han hafver låtit eder vandra i öknene i fyratio år; edor kläder äro icke förslitne vordne på eder, och dina skor äro icke föråldrade på dina fötter.

6 Ette syöneet leipää, ettekä myös juoneet viinaa elikkä väkevää juomaa, että te tietäisitte minun olevan Herran teidän Jumalanne.

I åten intet bröd, och intet vin drucken, eller starka drycker, på det att du skulle veta, att jag är Herren edar Gud.

7 Ja kuin te tulitte tähän paikkaan, niin tuli Sihon Hesbonin kuningas ja Og Basanin kuningas sotimaan meitä vastaan, ja me löimme heidät,

Och då I kommen på detta rummet, drog ut Sihon, Konungen i Hesbon, och Og, Konungen i Basan, till att strida med oss, och vi sloge dem;

8 Ja omistimme heidän maansa, ja annoimme sen Rubenilaisille ja Gadilaisille, niin myös puolelle Manassen sukukunnalle, perimiseksi.

Och toge deras land in, och gåfvom det de Rubeniter och Gaditer, och den halfve slägtene af de Manassiter till arfvedel.

9 Niin pitäkäät nyt nämät liiton sanat, ja tehkäät niiden jälkeen, että toimellisesti tekisitte kaikki mitä te teette.

Så håller nu detta förbunds ord, och görer derefter, på det I skolen visliga handla i allt det I gören.

10 Te seisotte kaikki tänäpänä Herran teidän Jumalanne edessä: ylimmäiset teidän suvuistanne, teidän vanhimpanne, ja teidän esimiehenne, joka mies Israelissa,

I stån alle i dag för Herranom edrom Gud; de öfverste i edra slägter, edre äldste, edre ämbetsmän, hvar och en i Israel;

11 Teidän lapsenne, teidän vaimonne, ja muukalaises joka sinun leirissäs on, sinun puus hakkaajasta niin vetes ammuntajaan asti.

Edra barn, edra qvinnor, främlingen som i ditt lägre är, både din vedahuggare, och din vattudragare;

12 Että sinä käyt Herran sinun Jumalas liittoon ja siihen valaan, minkä Herra sinun Jumalas teki sinun kanssas tänäpänä.

Att du skall ingå uti Herrans dins Guds förbund, och i den ed som Herren din Gud med dig gör i dag;

13 Että hän tänäpänä korottaa sinun itsellensä kansaksi, ja hän on sinun Jumalas niinkuin hän sanoi sinulle, ja niinkuin hän vannoi isilles, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.

På det han skall i denna dag upprätta dig sig till folk; och han skall vara din Gud, såsom han dig sagt hafver, och såsom han dina fäder, Abraham, Isaac och Jacob, svorit hafver.

14 Sillä en minä tee tätä liittoa ja tätä valaa ainoastaan teidän kanssanne,

Ty jag gör icke detta förbundet och denna eden med eder allena;

15 Mutta sekä teidän, jotka tässä läsnä tänäpänä olette ja seisotte meidän kanssamme Herran meidän Jumalamme edessä, että myös niiden kanssa, jotka ei tässä tänäpänä meidän kanssamme ole.

Utan både med eder, som i dag här ären, och stån här med oss för Herranom vårom Gud, och med dem som i dag här icke med oss äro.

16 Sillä te tiedätte, kuinka me asuimme Egyptin maalla, ja kuinka me vaelsimme pakanain lävitse, joiden kautta te vaelsitte,

Förty I veten huru vi bodde i Egypti land, och droge midt igenom Hedningarna, genom hvilka I foren;

17 Ja näitte heidän kauhistuksensa ja epäjumalansa, kannot ja kivet, hopiat ja kullat, jotka heidän tykönänsä olivat.

Och sågen deras styggelse, och deras afgudar, stock och sten, silfver och guld, som när dem var;

18 Ettei joku olisi teidän seassanne mies eli vaimo, elikkä perhe taikka sukukunta, jotka sydämensä tänäpänä kääntäis pois Herrasta meidän Jumalastamme, mennäksensä pois palvelemaan tämän kansan jumalia, ja tulis teille juureksi, joka kasvaa sappea ja koiruohoa.

Att tilläfventyrs icke någor är ibland eder, man eller qvinna, eller en slägt, eller ätt, som sitt hjerta i dag vändt hafver ifrå Herranom vårom Gud, så att han vill bortgå, och tjena dessa folks gudar, och varder tilläfventyrs en rot ibland eder, som galla och malört bär;

19 Ja tapahtuisi, kuin hän kuulee nämät kirouksen sanat, että hän siunaa itsiänsä sydämestänsä, ja sanoo: rauha on minulla oleva, ehkä minä vaellan sydämeni ajatuksen jälkeen, sentähden että juopuneet janoovain kanssa hukutetaan.

Och ändock han än hörer denna förbannelsens ord, välsignar han sig likaväl i sino hjerta, och säger: Det varder icke än så ondt; jag vill vandra såsom mitt hjerta täckes; och varda alltså de druckne med de törstiga förtappade.

20 Ei Herra ole hänelle armollinen, sillä silloin tulee suuri Herran viha ja kiivaus sen miehen päälle, ja kaikki nämät kiroukset, jotka tässä kirjassa ovat kirjoitetut, joutuvat hänen päällensä; ja Herra pyyhkii pois hänen nimensä taivaan alta.

Då skall Herren icke vara honom nådelig; utan då skall Herrans vrede och nit hämnas öfver den mannen, och på honom skola all denna förbannelsen lägga sig, som i denna bokene skrifne äro; och Herren skall utskrapa hans namn under himmelen;

21 Ja Herra eroittaa hänen pahuuteen kaikesta Israelin suvusta, koko tämän liiton kirousten jälkeen, joka tässä lakikirjassa on kirjoitettu.

Och Herren skall afskilja honom till det ondt är, utur all Israels slägter, efter all förbundsens förbannelse, som i desso lagbok skrifne äro.

22 Niin jälkeentulevaiset sanovat, teidän lapsenne, jotka jälkeenne tulevat, ja vieraat, jotka kaukaiselta maalta tulevat, kuin he näkevät tämän maan rangaistukset ja sairaudet, joilla Herra lyö heitä siinä,

Och så skall då edor afföda säga edor barn, som efter eder uppkomma, och de främmande, som fjerran långvägs komma, när de se detta landsens plågo, och de krankheter, som Herren dem med besvärat hafver;

23 Että hän on polttanut koko heidän maansa tulikivellä ja suolalla, niin ettei sitä kylvetä eikä se vihota, eikä myös yhtäkään ruohoa käy hänestä ylös, niinkuin Sodoma, Gomorra, Adama ja Zeboim olivat kukistetut maahan, jotka Herra vihassansa ja hirmuisuudessansa ylösalaisin kukisti;

Att han allt deras land med svafvel och salt förbränt hafver, så att det icke kan sådt varda, ej heller växer, ej heller någon ört uppgår, lika som Sodom, Gomorra, Adama och Zeboim omstörte äro, hvilka Herren i sine vrede och grymhet omstörte.

24 Niin kaikki kansat sanovat: miksi Herra niin teki tälle maakunnalle? mikä on tämä suuri hänen julmuutensa viha?

Så skola all folk säga: Hvi hafver Herren så gjort desso landena? Hvad är denna hans stora grymma vrede?

25 Silloin sanotaan: että he hylkäsivät Herran isäinsä Jumalan liiton, jonka hän teki heidän kanssansa, kuin hän heidät johdatti Egyptin maalta,

Då skall man säga: Derföre, att de hafva gått ifrå Herrans deras fäders Guds förbund, som han med dem gjort hade, då han förde dem utur Egypti land,

26 Ja ovat menneet ja muita jumalia palvelleet, ja kumartaneet niitä, senkaltaisia jumalia, joita ei he tunteneet, ja jotka ei heille mitään antaneet.

Och de äro bortgångne, och hafva tjent andra gudar, och tillbedit dem; sådana gudar, som de intet kände, och dem de intet tillhörde;

27 Sentähden on Herran viha julmistunut tämän maan päälle, niin että hän antoi tulla heidän päällensä kaikki kiroukset, jotka tässä kirjassa kirjoitetut ovat.

Derföre hafver Herrans vrede förgrymmat sig öfver detta land, så att han hafver låtit komma öfver dem all de förbannelser, som i denna bok skrifne stå.

28 Ja Herra on heidät hävittänyt heidän maastansa suuressa vihassa, julmuudessa ja närkästyksessä, ja on heidät heittänyt vieraasen maahan, niinkuin hän tänäpänä tehnyt on.

Och Herren hafver drifvit dem utu deras land med stora vrede, grymhet och ogunst, och kastat dem uti ett annat land, såsom det i denna dag befinnes.

29 Niin salaiset asiat ovat Herran meidän Jumalamme edessä; mutta ne ilmoitetut ovat meillä ja meidän lapsillamme alati, että meidän kaikki nämät lain sanat tekemän pitää.

Herrans vår Guds hemlighet är uppenbarad oss och vårom barnom till evig tid, att vi all dessa lagsens ord göra skole.