5 Mooseksen 20
1 Koskas menet sotaan vihollisias vastaan, ja näet hevoset ja vaunut, ja kansan joka on suurempi sinua, niin älä pelkää heitä; sillä Herra sinun Jumalas, joka sinun johdatti ulos Egyptin maalta, on sinun kanssas.
“ʻOka ke ka ʻalu ke tauʻi ho ngaahi fili, mo ke mamata ki he fanga hoosi, mo e ngaahi saliote, mo e kakai ʻoku tokolahi hake ʻiate koe, ʻoua naʻa ke manavahē kiate kinautolu: he ʻoku ʻiate koe ʻa Sihova ko ho ʻOtua, ʻaia naʻa ne ʻomi koe mei he fonua ko ʻIsipite.
2 Ja kuin te lähestytte sotaa, niin astukaan pappi edes ja puhukaan kansalle,
Pea ʻe hoko ʻo pehē, ʻi hoʻomou hoko ʻo ofi ki he tau, ʻe ʻunuʻunu mai ʻae taulaʻeiki ʻo lea ki he kakai,
3 Ja sanokaan heille: kuule Israel, te menette tänäpänä sotaan vihollisianne vastaan: älkään sydämenne pehmetkö, älkäät peljätkö, älkäät vavisko, älkäät myös hämmästykö heidän edessänsä.
Pea ʻe pehē ʻe ia kiate kinautolu, ‘Fanongo, ʻE ʻIsileli, ʻoku mou hoko ʻo ofi he ʻaho ni ke tau mo homou ngaahi fili: ʻoua naʻa mou loto foʻi, pea ʻoua naʻa mou manavahē, pe tetetete, pe lilika kiate kinautolu;
4 Sillä Herra teidän Jumalanne käy kanssanne, sotimaan edestänne vihollisianne vastaan, ja auttaa teitä.
He ko Sihova ko homou ʻOtua ia ʻaia ʻoku ʻalu mo kimoutolu, ke tauʻi homou ngaahi fili maʻamoutolu, ke fakamoʻui ʻakimoutolu.’
5 Vaan sodan päämiehet puhutelkaan kansaa ja sanokaan: joka uuden huoneen on rakentanut, ja ei siinä vielä ruvennut asumaan, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän kuolisi sodassa, ja joku toinen omistais sen.
“Pea ʻe lea ʻae kau matāpule ki he kakai, ʻo pehē, ‘Ko hai ha tangata kuo ne langa ha fale foʻou, pea ʻoku teʻeki ai hūfia ia; ke ʻalu ia ʻo foki ki hono fale, telia naʻa mate ia ʻi he tau, pea huufi ia ʻe ha tangata kehe.
6 Ja se joka istutti viinamäen, ja ei vielä sitä tehnyt yhteiseksi, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän kuolisi sodassa ja toinen tekis sen yhteiseksi.
Pea ko hai ha tangata kuo ne tō ʻae ngoue vaine, pea ʻoku teʻeki ai te ne kai mei ai? Ke ʻalu ia ʻo foki ki hono fale, telia naʻa mate ia ʻi he tau, pea kai mei ai ʻe ha tangata kehe.
7 Jos joku on hänellensä vaimon kihlannut, ja ei ottanut häntä tykönsä, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän kuolisi sodassa, ja toinen nais häntä.
Pea ko hai ha tangata kuo poloʻi ha fefine kiate ia, pea ʻoku teʻeki ai te ne maʻu ia? Ke ʻalu ia pea foki ki hono fale, telia naʻa mate ia ʻi he tau, pea maʻu ia ʻe ha tangata kehe.’
8 Ja sodan päämiehet vielä puhukaan kansalle ja sanokaan: joka pelkuri on ja vapisevaisella sydämellä, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän saattaisi veljeinsä sydämiä pelkuriksi, niinkuin hänen sydämensä on.
Pea ʻe toe lea ʻae kau matāpule ki he kakai, pea tenau pehē, ‘Ko hai ha tangata ʻoku manavahē mo loto foʻi? Ke ʻalu ia ʻo foki ki hono fale, telia naʻa vaivai foki ʻae loto ʻo hono ngaahi kāinga ʻo hangē ko hono loto.’
9 Ja sittekuin sodan päämiehet lopettaneet ovat kansalle puheensa, niin he asettakaan sotajoukon ylimmäiset ensimäiseksi kansan sekaan.
Pea ʻe pehē, ʻoka hili ʻae lea ʻae kau matāpule ki he kakai tenau toki fakanofo ʻae kau ʻeikitau ki he kau tau kenau taki ʻae tau.
10 Kuin mene jonkun kaupungin eteen, sotimaan sitä vastaan, niin taritse heille rauhaa.
“ʻOka ke ka hoko ʻo ofi ki ha kolo ke tauʻi ia, te ke fakahā ʻae melino ki ai.
11 Ja jos he sinua rauhallisesti vastaavat ja avaavat etees, niin olkaan kaikki kansa joka siinä on, sinulle verollinen ja palvelkaan sinua.
Pea ʻe pehē, kapau ʻoku tali fakamelino ia, pea ʻoku toʻo ia kiate koe, pea ʻe toki pehē, ko e kakai kotoa pē ʻoku ʻi ai ʻe hopoate kotoa pē kiate koe, pea tenau tauhi koe.
12 Vaan jos ei he tee rauhaa sinun kanssas, vaan sotivat sinua vastaan, niin ahdista heitä.
Pea kapau ʻe ʻikai fai ia ha fakalelei mo koe, ka ʻoku loto ke tauʻi koe, te ke toki tauʻi ia:
13 Ja kuin Herra sinun Jumalas antaa heidät sinun käsiis, niin lyö kuoliaaksi kaikki miehenpuoli miekan terällä.
Pea hili hono tuku ia ʻe Sihova ko ho ʻOtua ki ho nima, te ke taaʻi ʻae tangata kotoa pē ʻoku ʻi ai ʻaki ʻae mata ʻoe heletā:
14 Mutta vaimot, lapset ja eläimet, ja kaikki ne jotka kaupungissa ovat, ja kaikki saalis ota itselles, ja syö vihollistes saalista, kuin Herra sinun Jumalas antaa sinulle.
Ka ko e kau fefine, mo e fānau siʻi, mo e fanga manu, mo e meʻa kotoa pē ʻoku ʻi he kolo, ʻio, ko e meʻa vete kotoa pē ʻo ia, ke ke toʻo kiate koe; pea ke kai ʻae meʻa vete ʻa ho ngaahi fili, ʻaia kuo foaki ʻe Sihova ko ho ʻOtua kiate koe.
15 Ja tee niin jokaiselle kaupungille, joka sinusta aivan kaukana on, ja ei ole näiden kansain kaupunkia.
Ke ke fai pehē pe ki he ngaahi kolo ʻaia ʻoku mamaʻo ʻaupito meiate koe, ʻaia ʻoku ʻikai ʻi he ngaahi kolo ʻoe ngaahi puleʻanga ni.
16 Mutta näiden kansain kaupungeissa, jotka Herra sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa, älä jätä elämään yhtäkään henkeä;
Ka ko e ngaahi kolo ʻae kakai ni, ʻaia ʻoku foaki kiate koe ʻe Sihova ko ho ʻOtua ko ho tofiʻa, ʻoua naʻa ke fakamoʻui ha tokotaha ʻoku mānava:
17 Vaan hukuta ne peräti: nimittäin Hetiläiset, Amorilaiset, Kanaanealaiset, Pheresiläiset, Heviläiset ja Jebusilaiset, niinkuin Herran sinun Jumalas sinulle on käskenyt,
Ka te ke fakaʻauha ʻaupito ʻakinautolu; ʻae kau Heti, mo e kau ʻAmoli, mo e kau Kēnani, mo e kau Pelesi, mo e kau Hevi, mo e kau Sepusi; ʻo hangē ko e fekau ʻa Sihova ko ho ʻOtua kiate koe:
18 Ettei he opettaisi teitä tekemään kaikkia niitä kauhistuksia, joita he tekivät jumalillensa, ettette myös tekisi syntiä Herraa teidän Jumalaanne vastaan.
Koeʻuhi ke ʻoua naʻa nau ako kiate kimoutolu ke fai ʻo hangē ko ʻenau ngaahi ngāue kovi ki honau ngaahi ʻotua: pea mou fai angahala ai kia Sihova ko homou ʻOtua.
19 Jos sinä kauvan olet jonkun kaupungin edessä, jota vastaan sinä sodit omistaakses sitä, niin älä hävitä sen puita, älä myös kirveellä raiskaa niitä; sillä sinä saat niistä syödä, sentähden älä hakkaa niitä maahan; sillä ihmisellä on metsäpuitakin, tulemaan varustukseksi sinun etees.
“ʻOka ke ka kāpui ha kolo ʻo fuoloa, ʻi hoʻo tauʻi ia ke lavaʻi, ʻoua naʻa ke maumauʻi ʻae ngaahi ʻakau ʻo ia ʻi hoʻo ʻai mālohi ʻae toki ki ai: he koeʻuhi te ke kai mei ai, pea ʻoua naʻa ke tā hifo ia ke ngāueʻaki ʻi he tau, (he ko e ʻakau ʻoe ngoue ko e moʻui ia ʻae tangata: )
20 Vaan ne puut, joista tiedät, ettei ne ole syötäviä, hävitä ja hakkaa maahan, ja rakenna varustus kaupunkia vastaan, jonka kanssa sinä sodit, siksi kuin sinä voitat sen.
Ka ko e ngaahi ʻakau ʻoku ke ʻilo ʻoku ʻikai ko e ngaahi ʻakau fua ke kai, ke ke maumau mo ke tā hifo ia, pea te ke tanu puke ki he kolo ʻoku ne tauʻi koe kaeʻoua ke ke lavaʻi ia.
