5 Mooseksen 2
1 Silloin me palasimme ja matkustimme korpeen Punaisen meren tietä, niinkuin Herra minulle sanonut oli, ja vaelsimme Seirin vuorta ympäri kauvan aikaa.
Then we turned, and took our journey into the wilderness by the way to the Sea of Suf [Reed Sea], as Adonai spoke to me; and we encircled Mount Seir many days.
2 Ja Herra puhui minulle, sanoen:
Adonai spoke to me, saying,
3 Jo te olette kyllä vaeltaneet tätä vuorta ympäri, palatkaat pohjoiseen päin.
“You have encircled this mountain long enough. Turn northward.
4 Ja käski kansalle, sanoen: teidän pitää vaeltaman teidän veljenne Esaun lasten rajain ylitse, jotka Seirissä asuvat, ja he pelkäävät teitä; mutta karttakaat teitänne sangen visusti.
Enjoin the people, saying, ‘You are to pass through the border of your cousins the children of Esau [Hairy], who dwell in Seir; and they will be afraid of you. Therefore be careful.
5 Älkäät alkako sotaa heitä vastaan; sillä en minä anna teille jalankaan leveyttä heidän maastansa; sillä Esaun lapsille olen minä antanut Seirin vuoren perimiseksi.
Don’t contend with them; for I will not give you any of their land, no, not so much as for the sole of your foot to tread on; because I have given Mount Seir to Esau [Hairy] for a possession.
6 Rahalla pitää teidän heiltä ruuan ostaman, jonka te syötte, niin myös veden pitää teidän heiltä rahalla ostaman, jota te juotte:
You shall purchase food from them for money, that you may eat. You shall also buy water from them for money, that you may drink.’”
7 Sillä Herra sinun Jumalas on siunannut sinun, kaikissa sinun kättes töissä, hän tietää sinun matkustukses tässä suuressa korvessa. Jo neljäkymmentä ajastaikaa on Herra sinun Jumalas ollut sinun kanssas, niin ettei sinulta mitäkään ole puuttunut.
For Adonai your God has blessed you in all the work of your hand. He has known your walking through this great wilderness. These forty years, Adonai your God has been with you. You have lacked nothing.
8 Kuin me veljemme Esaun lasten tyköä vaeltaneet olimme, jotka Seirin vuorella asuivat, sitä kedon tietä Elatista ja Etseongeberistä, niin palasimme me, ja menimme Moabin korven tietä.
So we passed by from our brothers the children of Esau [Hairy], who dwell in Seir, from the way of the Arabah from Elath and from Ezion Geber. We turned and passed by the way of the wilderness of Moab [From father].
9 Ja Herra sanoi minulle: älä vahingoitse Moabilaisia, älä myös sekoita itsiäs sotaan heidän kanssansa; silä en minä anna sinulle mitäkään hänen maastansa perimiseksi; sillä Lotin lapsille olen minä antanut Arin perimiseksi.
Adonai said to me, “Don’t bother Moab [From father], neither contend with them in battle; for I will not give you any of his land for a possession; because I have given Ar to the children of Lot [Veil, Covering] for a possession.”
10 Emiläiset ovat muinen sillä paikalla asuneet, jotka olivat suuri, väkevä ja pitkä kansa, niinkuin Enakilaiset;
(The Emim lived therein before, a people great, and many, and tall, as the Anakim.
11 He luultiin myös Refalaisiksi, niinkuin Enakilaiset, ja Moabilaiset kutsuivat heitä Emiläisiksi.
These also are considered to be Rephaim [Descendants of Terrible one], as the Anakim; but the Moabites [Descendants of From father] call them Emim.
12 Asuivat myös muinen Horilaiset Seirissä, ja Esaun lapset ajoivat pois ja hukuttivat ne edestänsä, ja asuivat heidän siassansa: niinkuin Israel teki perintömaassansa, jonka Herra heille antoi.
The Horites also lived in Seir before, but the children of Esau [Hairy] succeeded them. They destroyed them from before them, and lived in their place; as Israel [God prevails] did to the land of his possession, which Adonai gave to them.)
13 Niin nouskaat nyt, ja matkustakaat Saredin ojan ylitse. Ja me vaelsimme Saredin ojan ylitse.
“Now rise up, and cross over the brook Zered.” We went over the brook Zered.
14 Vaan aika, kuin me matkustimme KadesBarneasta, siihen asti kuin me tulimme Saredin ojan ylitse, oli kahdeksan vuotta neljättäkymmentä, siihenasti kuin kaikki sotamiehet leirissä olivat hukkuneet, niinkuin Herra heille vannonut oli.
The days in which we came from Kadesh Barnea [Consecrated Son-inconstant], until we had come over the brook Zered, were thirty-eight years; until all the generation of the men of war were consumed from the middle of the camp, as Adonai swore to them.
15 Sillä Herran käsi oli heitä vastaan, hukuttamaan heitä leirissä, siihenasti kuin hän peräti lopetti heidät.
Moreover Adonai’s hand was against them, to destroy them from the middle of the camp, until they were consumed.
16 Kuin kaikki sotamiehet olivat loppuneet ja kuolleet kansan seasta,
So, when all the men of war were consumed and dead from among the people,
17 Puhui Herra minulle, ja sanoi:
Adonai spoke to me, saying,
18 Tänäpänä pitää sinun matkustaman Moabin rajain yli, lähellä Aria.
“You are to pass over Ar, the border of Moab [From father], today.
19 Ja kuin lähestyt Ammonin lapsia, älä heitä vahingoitse, älä myös sekoita itsiäs sotaan heidän kanssansa; sillä en minä anna sinulle Ammonin lasten maata perimiseksi; vaan Lotin lapsille olen minä sen antanut perimiseksi.
When you come near the border of the children of Ammon [Tribal people], don’t bother them, nor contend with them; for I will not give you any of the land of the children of Ammon [Tribal people] for a possession; because I have given it to the children of Lot [Veil, Covering] for a possession.”
20 Se on myös luettu Refalaisten maaksi; sillä Refalaiset ovat muinen siinä asuneet. Ja Ammonilaiset kutsuvat heidät Samsumilaisiksi.
(That also is considered a land of Rephaim [Descendants of Terrible one]: Rephaim [Descendants of Terrible one] lived there before; but the Ammonites [Tribal people] call them Zamzummim,
21 Sillä he olivat suuri, väkevä ja pitkä kansa, niinkuin Enakilaiset. Ja Herra hävitti heitä heidän edestänsä, niin että he ajoivat heidät ulos, ja asuivat heidän siassansa.
a great people, many, and tall, as the Anakim; but Adonai destroyed them before them; and they succeeded them, and lived in their place;
22 Niinkuin hän oli tehnyt Esaun lapsille Seirin vuorella asuvaisille, hävittäissänsä Horilaiset heidän edestänsä, niin että he ovat heidät ajaneet ulos, ja asuneet heidän siassansa tähän päivään asti.
as he did for the children of Esau [Hairy], who dwell in Seir, when he destroyed the Horites from before them; and they succeeded them, and lived in their place even to this day:
23 Availaiset asuivat maakylissä Gatsaan asti; mutta Kaphtorilaiset läksivät Kaphtorista ja hävittivät ne, ja asuivat heidän siassansa.
and the Avvim, who lived in villages as far as Gaza, the Caphtorim, who came out of Caphtor, destroyed them, and lived in their place.)
24 Nouskaat ja lähtekäät, ja matkustakaat Arnonin ojan ylitse: katso, minä annoin sinun käsiis Sihonin Amorilaisten kuninkaan Hesbonissa, mainensa, rupee siis omistamaan, ja sotimaan häntä vastaan.
“Rise up, take your journey, and pass over the valley of the Arnon: behold, I have given into your hand Sihon the Amorite [Descendants of Talkers], king of Heshbon, and his land; begin to possess it, and contend with him in battle.
25 Tänäpänä minä alan tuottamaan kaiken kansan päälle koko taivaan alla pelvon ja vapisemisen sinun edessäs, niin että he, sanoman sinusta kuultuansa, pitää värisemän, ja surulliset oleman sinun edessäs.
Today I will begin to put the dread of you and the fear of you on the peoples who are under the whole sky, who shall sh'ma ·hear obey· the report of you, and shall tremble, and be in anguish because of you.”
26 Niin minä lähetin sanansaattajat Kedemotin korvesta Sihonille Hesbonin kuninkaalle rauhallisilla sanoilla, sanoen:
I sent messengers out of the wilderness of Kedemoth to Sihon king of Heshbon with words of peace, saying,
27 Minä tahdon vaeltaa sinun maakuntais lävitse, ja niinkuin tie antaa, niin minä vaellan: en minä oikialle puolelle enkä vasemmalle poikkee.
“Let me pass through your land. I will go along by the highway, I will turn neither to the right hand nor to the left.
28 Ruokaa pitää sinun rahan edestä antaman minulle syödä, ja vettä rahan edestä juoda: minä käyn vaivoin joudukkaasti sen lävitse,
You shall sell me food for money, that I may eat; and give me water for money, that I may drink. Just let me pass through on my feet,
29 Niinkuin Esaun lapset, jotka Seirissä asuvat, minulle tehneet ovat, ja Moabilaiset, jotka Arissa asuvat, siihenasti että minä tulen Jordanin ylitse, siihen maahan, jonka Herra meidän Jumalamme antaa meille.
as the children of Esau [Hairy] who dwell in Seir, and the Moabites [Descendants of From father] who dwell in Ar, did to me; until I pass over the Jordan [Descender] into the land which Yahweh Eloheikhem [Yahweh our God] gives us.”
30 Vaan ei Sihon Hesbonin kuningas tahtonut meidän antaa vaeltaa sen lävitse; sillä Herra sinun Jumalas kovetti hänen mielensä ja paadutti hänen sydämensä, että Herra tahtoi antaa hänen sinun käsiis, niinkuin tänäpäivänä on.
But Sihon king of Heshbon would not let us pass by him; for Adonai your God hardened his spirit, and made his heart obstinate, that he might deliver him into your hand, as it is today.
31 Ja Herra sanoi minulle: katso, minä olen ruvennut antamaan Sihonin kuninkaan ja hänen maansa sinun etees: rupee omistamaan ja perintönäs pitämään hänen maatansa.
Adonai said to me, “Behold, I have begun to deliver up Sihon and his land before you. Begin to possess, that you may inherit his land.”
32 Ja Sihon läksi sotimaan meitä vastaan, hän ja kaikki hänen väkensä Jaksassa.
Then Sihon came out against us, he and all his people, to battle at Jahaz.
33 Mutta Herra meidän Jumalamme antoi hänen meidän eteemme, ja me löimme hänen ja hänen lapsensa ja kaikki hänen väkensä.
Yahweh Eloheikhem [Yahweh our God] delivered him up before us; and we struck him, his sons, and all his people.
34 Ja me otimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa, ja hukutimme kaikki kaupungit, miehet ja vaimot ja lapset, niin ettemme yhtäkään jättäneet,
We took all his cities at that time, and utterly destroyed every inhabited city, with the women and the little ones. We left no one remaining.
35 Paitsi eläimiä jotka me meillemme otimme, ja kaupunkein saaliin, jotka me voitimme,
Only the livestock we took for plunder for ourselves, with the plunder of the cities which we had taken.
36 Hamasta Aroerista Arnonin ojan reunalla, ja siitä kaupungista ojan vieressä, niin Gileadiin asti. Ei yhtäkään kaupunkia ollut, joka taisi olla meitä väkevämpi: Herra meidän Jumalamme antoi kaikki meidän allemme.
From Aroer, which is on the edge of the valley of the Arnon, and the city that is in the valley, even to Gilead, there was not a city too high for us. Yahweh Eloheikhem [Yahweh our God] delivered up all before us.
37 Vaan Ammonin lasten maahan et sinä tullut, etkä mihinkään, joka oli Jabbokin ojan tykönä, eikä niihin kaupunkeihin vuorella, taikka johonkuhun muuhun, josta Herra meidän Jumalamme meitä kieltänyt on.
Only to the land of the children of Ammon [Tribal people] you didn’t come near; all the banks of the river Jabbok, and the cities of the hill country, and wherever Yahweh Eloheikhem [Yahweh our God] forbade us by his enjoined words.
