Danielin 8
1 Kolmantena kuningas Belsatsarin valtakunnan vuotena näin minä Daniel näyn sen jälkeen, joka minulle ensin näkynyt oli.
ʻI hono tolu taʻu ʻoe pule ʻae tuʻi ko Pelesasa, naʻe ai ʻae meʻa naʻe hā mai kiate au, ʻio, kiate au Taniela, ʻi he hili ange ia ʻaia naʻe tomuʻa hā mai.
2 Mutta kuin minä näyn näin, olin minä Susanin linnassa Elamin maalla; ja minä näin näyssäni olevani Ulain virran tykönä.
Pea ne u mamata ki he meʻa hā mai; pea naʻe hoko ʻo pehē ʻi heʻeku mamata, ne u ʻi Susani ʻi he fale ʻoe tuʻi, ʻaia ʻoku ʻi he vahe fonua ʻo ʻIlami; pea ne u mamata ʻi he meʻa hā mai, pea naʻaku ʻi he veʻe vaitafe ko ʻUlai.
3 Ja minä nostin silmäni ja näin, ja katso, oinas seisoi virran tykönä, jolla oli kaksi korkiaa sarvea, toinen korkiampi kuin toinen, ja korkiampi puhkesi jälistä ulos.
Pea ne u hanga hake hoku mata ʻo mamata, pea vakai, naʻe tuʻu ʻi he veʻe vaitafe ʻae sipitangata pea naʻe ʻiate ia ʻae nifo ʻe ua: pea naʻe māʻolunga ʻae ongo nifo; ka naʻe māʻolunga ʻae taha ʻi he taha, pea naʻe tupu fakamuimui ʻaia naʻe māʻolunga.
4 Sitte minä näin oinaan puskevan sarvillansa länteen päin, pohjaan päin ja etelään päin, ja ei yksikään peto taitanut seisoa hänen edessänsä, eikä hänen käsistänsä pelastettaa, vaan hän teki, mitä hän tahtoi ja tuli suureksi.
Ne u mamata ki he sipitangata naʻe ʻoho fano ki he potu hihifo, mo e tokelau mo e tonga; ko ia naʻe ʻikai faʻa tuʻu ʻi hono ʻao ha fanga manu kehe, pea naʻe ʻikai ai ha niʻihi ʻe lavaʻi ha fakahaofi mei hono nima; ka naʻa ne fai ki he anga ʻo hono loto, pea ne hoko ʻo lahi.
5 Ja kuin minä näistä otin vaarin, katso, niin tuli kauris koko maan päälle, niin ettei hän sattunut maahan, ja kauriilla oli jalo sarvi silmäinsä välillä.
Pea ʻi heʻeku kei fakakaukau, vakai naʻe haʻu ha kosi tangata mei he potu hihifo ʻi he funga ʻo māmani kotoa pē, pea naʻe ʻikai te ne tuʻu ki he kelekele: pea naʻe ʻi he kosi ha nifo māsila ʻi he vahaʻa ʻo hono mata.
6 Ja hän tuli hamaan kaksisarvisen oinaan tykö, jonka minä seisovan näin virran tykönä. Ja hän juoksi vihoissansa väkevästi hänen tykönsä.
Pea naʻa ne haʻu ki he sipitangata ʻaia naʻe ʻi ai ʻae nifo ʻe ua, ʻaia ne u mamata ʻoku tuʻu ʻi he veʻe vaitafe, pea naʻa ne ʻoho mālohi kiate ia ʻi heʻene lili.
7 Ja minä näin, että hän tuli tuimasti oinaan tykö, ja julmistui hänen päällensä ja puski oinasta ja särki hänen molemmat sarvensa. Ja oinaalla ei ollut voimaa seisoa hänen edessänsä, vaan hän heitti hänet maahan ja tallasi hänet. Ja ei kenkään taitanut oinasta hänen käsistänsä pelastaa.
Pea ne u mamata ki heʻene ʻunuʻunu atu ki he sipitangata, pea naʻa ne ʻoho mālohi kiate ia, pea ne taaʻi ʻae sipitangata, ʻo fesiʻi hono ongo nifo: pea naʻe ʻikai ha mālohi ʻi he sipitangata ke tuʻu ʻi hono ʻao, ka naʻa ne lī hifo ia ki he kelekele pea ne malaki ia: pea naʻe ʻikai ha taha ke fakahaofi ʻae sipitangata mei hono nima.
8 Ja kauris tuli sangen suureksi ja kuin hän väkevämmäksi tullut oli, lohaistiin suuri sarvi, ja sen siaan kasvoi neljä kaunista jälleen neljää taivaan tuulta kohden.
Ko ia naʻe hoko ʻo lahi ʻaupito ʻae kosi tangata: pea ʻi he lolotonga ʻa ʻene mālohi naʻe fasi ʻae nifo māsila; pea ke fetongi ia, naʻe tupu hake ʻae nifo ʻe fā ki he feituʻu matangi ʻe fā ʻoe langi.
9 Ja yhdestä niistä kasvoi yksi vähä sarvi: Se tuli sangen suureksi etelään päin, itään päin ja ihanaisen maan puoleen.
Pea naʻe tupu mei ha taha ʻiate kinautolu ha kihiʻi nifo siʻi, ʻaia naʻe tupu ʻo lahi ʻaupito, ki he potu tonga, pea mo e potu hahake, pea mo e fonua ʻoe monūʻia.
10 Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja heitti monikahdat sotajoukosta ja tähdeistä maahan ja tallasi ne.
Pea naʻe tupu ia ʻo lahi, ʻio, ʻo aʻu ki he ngaahi fetuʻu ʻoe langi, pea naʻa ne lī hifo ʻae kau māʻolunga niʻihi, pea mo e ngaahi fetuʻu ki he kelekele, ʻo ne malaki ʻakinautolu.
11 Ja se tuli suureksi sotajoukon päämieheen asti ja otti häneltä pois jokapäiväisen uhrin ja hävitti hänen pyhänsä huoneen.
ʻIo, naʻa mo e ʻEiki ʻoe ngaahi tokolahi naʻa ne fai fakafielahi ki ai, pea naʻe taʻofi meiate ia ʻae feilaulau ʻaho, pea naʻe fakalieliaʻi hono potu tapu.
12 Vaan senkaltainen voima oli hänelle annettu jokapäiväistä uhria vastaan synnin tähden, että hän totuuden maahan löis. Ja hän tekee sen ja menestyy.
Pea naʻe tuku kiate ia ʻae kautau ke taʻofi ʻaki ʻae feilaulau ʻaho koeʻuhi ko e angahala, pea naʻa ne fakahifo ki lalo ʻae moʻoni, pea naʻa ne faʻa fai mo tupu lelei.
13 Mutta minä kuulin yhden pyhän puhuvan. Ja se pyhä sanoi yhdelle ja puhui: Kuinka kauvan senkaltainen näky jokapäiväisistä uhreista viipymän pitää ja synnistä, jonka tähden tämä hävitys tapahtuu, että sekä pyhä ja sotajoukko tallataan?
Pea ne u fanongo ki he tokotaha ʻoe kau māʻoniʻoni naʻe lea, pea naʻe pehē ʻe he tokotaha kehe ʻoe kau māʻoniʻoni ki he tokotaha ko ia naʻe lea, “ʻE fēfē hono fuoloa ʻoe meʻa hā mai ki he feilaulau ʻaho, pea mo e angahala fakamalaʻia ʻaia ʻoku tukuange ai ʻae potu māʻoniʻoni, pea mo e kau tau ke moloki hifo ʻi he vaʻe?”
14 Ja hän vastasi minua: Aamusta ehtoosen asti kaksituhatta ja kolmesataa päivää, niin pyhä jälleen vihitään.
Pea naʻa ne pehē mai kiate ia, “ʻO aʻu ki hono ua afe ma tolungeau ʻoe ʻaho; ʻaia ʻe toki fakamaʻa ai ʻae potu māʻoniʻoni.”
15 Ja kuin minä Daniel sen näyn näin ja olisin mielelläni ymmärtänyt, katso, niin seisoi minun edessäni niinkuin miehen muotoinen.
Pea naʻe hoko ʻo pehē, hili ʻeku mamata, ʻio, ko au Taniela, ki he meʻa hā mai, mo ʻeku kumi ki hono ʻuhinga, pea ʻiloange naʻe hangē ne tuʻu ʻi hoku ʻao ha tangata.
16 Ja minä kuulin Ulain keskellä ihmisen äänen, joka huusi ja sanoi: Gabriel, selitä hänelle tämä näky, että hän ymmärtäis.
Pea ne u fanongo ki he leʻo ʻoe tangata mei he vahaʻa ʻoe ongo kauvai ʻo ʻUlai, ʻaia naʻe ui ʻo pehē, “ʻE Kepeleli ke ke fakapotoʻi ʻae tangata ni ke ne ʻilo ʻae meʻa hā mai.”
17 Ja hän tuli juuri liki minua, mutta minä hämmästyin, kuin hän tuli, ja lankesin kasvoilleni. Ja hän sanoi minuUe: Ota vaari, ihmisen poika, sillä tämä näky ajallansa täytetään.
Ko ia naʻa ne haʻu ʻo ofi ki he potu ʻaia ne u tuʻu ai: pea ʻi heʻene haʻu ne u manavahē, pea ne u tō fakafoʻohifo ki hoku mata: pea ne pehē mai kiate au, “Ke ke ʻilo ʻe foha ʻoe tangata, he ka aʻu ki he ngataʻanga ʻoe kuonga ʻe hoko ai ʻae meʻa hā mai.”
18 Ja kuin hän minun kanssani puhui, putosin minä näännyksiin maahan kasvoilleni. Ja hän rupesi minuun, ja nosti minut seisoalle.
Pea ʻi heʻene kei lea kiate au, naʻaku mohe maʻu mo hoku mata ki he kelekele: ka naʻa ne ala mai kiate au, pea fokotuʻu hake au.
19 Ja sanoi: katso, minä tahdon sinulle osoittaa, kuinka viimeisen vihan aikana käypä on, sillä lopulla on hänen määrätty aikansa.
Pea ne pehē, “Vakai, te u fakapotoʻi koe ʻi he ngaahi meʻa e hoko ʻi he ngataʻanga ʻoe houhau: koeʻuhi ʻe hoko ʻae ngataʻanga ʻi hono kuonga kuo tuʻutuʻuni.
20 Kaksisarvinen oinas, jonkas näit, ovat Median ja Persian kuninkaat.
“Ko e sipitangata ʻaia naʻa ke mamata ai naʻe ua hono nifo, ko e ngaahi tuʻi ʻo Mitia mo Peasia ia.
21 Mutta karvainen kauris on Grekan maan kuningas, ja se suuri sarvi hänen silmäinsä välillä on se ensimäinen kuningas.
Pea ko e kosi fulufulu ko e tuʻi Kalisi ia; pea ko e nifo māsila ʻoku ʻi he vahaʻa ʻo hono ongo mata ko e ʻuluaki tuʻi ia.
22 Mutta että neljä nousivat sen sarven siaan, kuin se särjetty oli, ennustaa, että neljä valtakuntaa siitä kansasta tulee, vaan ei niin väkevää kuin hän oli.
Pea koeʻuhi foki naʻe fasi ia, pea tuʻu hake ai ʻae toko fā, ʻe tuʻu hake mei he puleʻanga ʻae puleʻanga ʻe fā, ka e ʻikai tatau mo hono mālohi ʻoʻona.
23 Näiden valtakuntain jälkeen, kuin pahointekiät vallan saaneet ovat, nousee häpeemätön kuningas ja kavala tapauksissa.
“Pea ʻi he kuonga fakamui ʻo honau puleʻanga, ʻoka hoko ʻo kakato ʻae ngaahi angahala, ʻe tuʻu hake ha tuʻi ʻoku fofonga houhau, pea faʻa ʻiloʻi ʻae ngaahi kupuʻi lea ʻilongataʻa.
24 Se on voimallinen, mutta ei väkensä kautta. Hän hävittää ihmeellisesti ja menestyy ja toimittaa. Hän hukuttaa väkevät ja pyhän kansan.
Pea ko hono mālohi ʻe lahi ʻaupito, ka e ʻikai ʻi heʻene mālohi ʻaʻana: pea te ne fai ʻae fakaʻauha fakamanavahē, pea ʻe tupu pe ia mo faʻa fai, pea ʻe fakaʻauha ʻae kakai mālohi mo māʻoniʻoni.
25 Ja hänen kavaluutensa kautta menestyy hänen petoksensa. Ja paisuu sydämessänsä ja myötäkäymisen kautta hän monta hävittää. Ja hän korottaa itsensä kaikkein ruhtinasten Ruhtinasta vastaan, vaan ilman käsiä hän pitää rikottaman.
Pea ko e meʻa ʻi heʻene fai fakapotopoto foki, te ne ʻai ke ʻaonga ʻae kākā ʻi hono nima; pea te ne fakafuofua lahi ia ʻi hono loto, pea te ne fakaʻauha ʻae tokolahi ʻaki ʻae melino; pea te ne tuʻu hake foki ki he ʻEiki ʻoe ngaahi ʻeiki; ka e fesiʻi ia taʻeala ki ai ha nima.
26 Se näky ehtoosta ja aamusta, joka sinulle sanottu oli, on tosi. Vaan sinun pitää tämän näyn salassa pitämän, sillä siihen on vielä paljo aikaa.
Pea ko e meʻa hā mai ʻoe efiafi mo e pongipongi, ʻaia naʻe tala ʻoku moʻoni ia: ko ia ke ke tāpuni ke maʻu ʻae meʻa hā mai; he ko e meʻa ia ki he ngaahi ʻaho lahi.”
27 Ja minä Daniel väsyin ja sairastin monikahdat päivät. Sen perästä nousin minä ja toimitin kuninkaan askareet. Ja minä ihmettelin sitä näkyä, ja ei kenkään ollut, joka minua neuvoi.
Pea ko au Taniela ne u pongia, pea ne u mahaki ʻi he ngaahi ʻaho niʻihi; pea hili ia ne u tuʻu hake ʻo fai ʻae ngāue ʻae tuʻi: pea ne u ofo ʻi he meʻa hā mai, ka naʻe ʻikai ʻilo hono ʻuhinga ʻe ha taha.
