Aamoksen 7
1 Niin Herra, Herra osoitti minulle näyssä; ja katso, yksi seisoi, joka heinäsirkkoja teki, juuri silloin, kuin oras rupesi käymään ylös, toisen kerran sittekuin kuningas oli antanut niittää.
This is what the Lord God showed me: he was forming a swarm of locusts, when the late spring grass began to come up after the king’s share had been harvested.
2 Kuin ne niin tahtoivat kaiken tulon syödä maalta, sanoin minä: voi Herra, Herra, ole armollinen! kuka tahtoo Jakobin taas auttaa? sillä hän on aivan vähä.
And when they had finished devouring all the land’s vegetation, I said: ‘Lord God, forgive, I beg you! How can Jacob survive, for he is so helpless?’
3 Niin Herra katui sitä: ei sen pidä tapahtuman, sanoi Herra.
The Lord relented. This will not happen,’ said the Lord.
4 Niin Herra, Herra osoitti minulla näyssä, ja katso, Herra, Herra kutsui tulen rankaisemaan, jonka piti suuren syvyyden syömän, ja se söi jo parhaan osan.
This is what he showed me: the Lord God was giving command to execute judgment by fire. It burned up the great deep, and had begun to devour the fields, and I said:
5 Niin minä sanoin: voi Herra, Herra, lakkaa nyt, kuka tahtoo Jakobia taas auttaa? sillä hän on aivan vähä.
‘Lord God, forgive, I beg you! How can Jacob survive, for he is so helpless?’
6 Niin Herra katui myös sitä: ei senkään pidä tapahtuman, sanoi Herra, Herra.
The Lord relented. ‘This will not happen either,’ said the Lord.
7 Mutta hän osoitti minulle tämän näyssä, ja katso, Herra seisoi muurin päällä, joka mittanuoralla mitattu oli, ja hän piti mittanuoran kädessänsä.
This is what the Lord God showed me: the Lord was standing beside a wall built with a plumb line, with a plumb line in his hand.
8 Ja Herra sanoi minulle: mitäs näet, Amos? minä sanoin: mittanuoran. Herra sanoi: katso, minä tahdon vetää mittanuoran keskelle minun kansaani Israelia, ja en käy enään häntä ohitse.
And the Lord said to me, ‘What do you see, Amos?’ And I answered, ‘A plumb line,’ Then the Lord said, ‘Watch: I am setting a plumb line in the midst of my people Israel, I will no longer overlook their crookedness.
9 Vaan Isaakin korkeudet pitää autioksi tuleman, ja Israelin pyhyydet pitää hävitettämän; ja minä tahdon nostaa miekan Jerobeamin huonetta vastaan.
And the high places of Isaac will be desolate, the sanctuaries of Israel will be laid waste, and I will rise up against the house of Jeroboam with the sword.’
10 Niin Betelin pappi Amatsia lähetti Israelin kuninkaan tykö, sanoen: Amos tekee kapinan sinua vastaan Israelin huoneessa, eipä maakaan voi kaikkia hänen sanojansa kärsiä.
Then Amaziah, chief priest of Bethel sent this message to King Jeroboam of Israel: ‘Amos has conspired against you right in the heart of Israel. The country cannot survive all his words.
11 Sillä näin sanoo Amos: Jerobeamin täytyy miekalla kuolla, ja Israel pitää vietämän vangittuna pois maastansa.
Amos has said, “Jeroboam will die by the sword, and Israel will be led away captive out of their land.”’
12 Ja Amatsia sanoi Amokselle: sinä näkiä, mene pois, ja ennusta siellä.
And Amaziah said to Amos, ‘Leave, you who see visions, go to the land of Judah. Earn your bread there and prophesy there,
13 Ja älä Betelissä enään ennusta; se on kuninkaan pyhä sia ja valtakunnan huone.
but don’t prophesy any more at Bethel, for it is the king’s sanctuary, and it is the royal residence.’
14 Amos vastasi ja sanoi Amatsialle: en minä ole propheta enkä prophetan poika, vaan minä olen karjan paimen ja marjain hakia.
‘I am no prophet,’ Amos answered Amaziah, ‘nor trained as one. I am a shepherd and a keeper of sycamores fig trees.
15 Mutta Herra otti minun karjasta, ja sanoi minulle: mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan.
But the Lord took me away from following the flock, and the Lord said to me, “Go, prophesy to my people Israel.”
16 Niin kuule siis Herran sanaa: sinä sanot: älä ennusta Israelia vastaan, älä myös puhu Isaakin huonetta vastaan;
Now therefore listen to the Lord’s message: “You say not to prophesy against Israel, nor to preach against the house of Isaac.
17 Sentähden sanoo Herra näin: sinun emäntäs pitää kaupungissa raiskattaman, ja sinun poikas ja tyttäres pitää miekalla lankeeman, ja sinun peltos pitää nuoralla jaettaman; mutta itse sinun pitää saastaisessa maassa kuoleman, ja Israel pitää ajettaman peräti pois maastansa.
But the Lord says: Your wife will become a prostitute in the city, your sons and your daughters will fall by the sword, your land will be divided up, you will die on unclean soil, and Israel will be led away captive out of their land.”’
