Aamoksen 7
1 Niin Herra, Herra osoitti minulle näyssä; ja katso, yksi seisoi, joka heinäsirkkoja teki, juuri silloin, kuin oras rupesi käymään ylös, toisen kerran sittekuin kuningas oli antanut niittää.
Angraeng Sithaw mah hae hmuen hae ang hnuksak: khenah, siangpahrang taham to aah o boeh moe, hnukkhuem thingthai qumpo athaih naah, anih mah pakhuhnawk to ohsak.
2 Kuin ne niin tahtoivat kaiken tulon syödä maalta, sanoin minä: voi Herra, Herra, ole armollinen! kuka tahtoo Jakobin taas auttaa? sillä hän on aivan vähä.
Nihcae mah to prae ih phroh to caak o boih pacoengah, Kai mah, Aw Angraeng Sithaw, tahmen raeh, tahmenhaih kang hnik! Jakob loe kawbangmaw angdoe tih? Anih loe tetta ah ni oh, tiah ka naa.
3 Niin Herra katui sitä: ei sen pidä tapahtuman, sanoi Herra.
To pongah Angraeng dawnpakhuem boeh pongah, hae hmuen hae om mak ai, tiah Angraeng mah thuih.
4 Niin Herra, Herra osoitti minulla näyssä, ja katso, Herra, Herra kutsui tulen rankaisemaan, jonka piti suuren syvyyden syömän, ja se söi jo parhaan osan.
Angraeng Sithaw mah hae hmuen hae ang patuek: khenah, Angraeng Sithaw mah hmai hoi lokcaek hanah kawk, kalen parai tuipui to hmai a kanghsak, prae ahap loe hmai mah kangh boih.
5 Niin minä sanoin: voi Herra, Herra, lakkaa nyt, kuka tahtoo Jakobia taas auttaa? sillä hän on aivan vähä.
To naah kai mah, Aw Angraeng Sithaw, toengh raeh, tahmenhaih kang hnik! Jakob loe kathoeng kae acaeng ah oh pongah, anih loe kawbang maw angdoe thai tih? tiah ka hang.
6 Niin Herra katui myös sitä: ei senkään pidä tapahtuman, sanoi Herra, Herra.
To pongah Angraeng dawnpakhuem moe, hae hmuen doeh om mak ai boeh, tiah Angraeng Sithaw mah thuih.
7 Mutta hän osoitti minulle tämän näyssä, ja katso, Herra seisoi muurin päällä, joka mittanuoralla mitattu oli, ja hän piti mittanuoran kädessänsä.
Anih mah hae hmuen hae ang hnuksak: khenah, Angraeng mah ban ah tahhaih qui to sin moe, qui hoi tah ih baktiah sak ih tapang nuiah angdoet.
8 Ja Herra sanoi minulle: mitäs näet, Amos? minä sanoin: mittanuoran. Herra sanoi: katso, minä tahdon vetää mittanuoran keskelle minun kansaani Israelia, ja en käy enään häntä ohitse.
To naah Angraeng mah kai khaeah, Amos, timaw na hnuk? tiah ang naa. To naah kai mah, Tahhaih qui ka hnuk, tiah ka naa. To pacoengah Angraeng mah, Khenah, kai mah ih kami Israelnawk salakah tahhaih qui ka suek han; nihcae to ka pathlung mak ai, tiah thuih.
9 Vaan Isaakin korkeudet pitää autioksi tuleman, ja Israelin pyhyydet pitää hävitettämän; ja minä tahdon nostaa miekan Jerobeamin huonetta vastaan.
Isak ih kasang ahmuennawk to phrae ueloe, Israel bokhaih hmuenciimnawk doeh amro tih boeh: Jeroboam ih imthung takoh to sumsen hoiah misa kang thawk thuih han, tiah a thuih.
10 Niin Betelin pappi Amatsia lähetti Israelin kuninkaan tykö, sanoen: Amos tekee kapinan sinua vastaan Israelin huoneessa, eipä maakaan voi kaikkia hänen sanojansa kärsiä.
To naah Bethel ih qaima Amaziah mah Israel siangpahrang Jeroboam khaeah, Amos mah Israel imthung takoh salakah nang to misa ah suek hanah pacaenghaih oh boeh, tiah lok to pat pae: anih mah thuih ih loknawk boih loe prae mah pauep thai ai.
11 Sillä näin sanoo Amos: Jerobeamin täytyy miekalla kuolla, ja Israel pitää vietämän vangittuna pois maastansa.
Amos mah, Jeroboam loe sumsen hoiah dueh tih, Israel loe a prae hoi kangthla ah tamna ah om tih, tiah thuih.
12 Ja Amatsia sanoi Amokselle: sinä näkiä, mene pois, ja ennusta siellä.
To pacoengah Amaziah mah Amos khaeah, Nang, hnukhaih tawn kami, kalah bangah caeh ving ah! Judah prae ah cawn ah: to ah zok angkok ah loe lok to taphong ah:
13 Ja älä Betelissä enään ennusta; se on kuninkaan pyhä sia ja valtakunnan huone.
hae ahmuen loe siangpahrang ohhaih ahmuen ah oh, siangpahrang ih hmuenciim ah oh pongah, Bethel ah lok taphong let hmalai ah, tiah a naa.
14 Amos vastasi ja sanoi Amatsialle: en minä ole propheta enkä prophetan poika, vaan minä olen karjan paimen ja marjain hakia.
Amos mah Amaziah khaeah, Kai loe tahmaa na ai ni, tahmaa capa doeh na ai ni, kai loe tuutoep kami ah ka oh moe, Sikamor thing khenzawn kami ah ni ka oh.
15 Mutta Herra otti minun karjasta, ja sanoi minulle: mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan.
Toe tuutoephaih ahmuen hoiah Angraeng mah ang lak moe, kai khaeah, Caeh ah loe kai ih kami Israelnawk khaeah lok to taphong ah, tiah ang naa.
16 Niin kuule siis Herran sanaa: sinä sanot: älä ennusta Israelia vastaan, älä myös puhu Isaakin huonetta vastaan;
To pongah vaihi Angraeng ih lok hae tahngai ah: Israel misahaih lok to taphong hmah, Isak imthung takoh misahaih lok doeh thui hmah, tiah nang naa.
17 Sentähden sanoo Herra näin: sinun emäntäs pitää kaupungissa raiskattaman, ja sinun poikas ja tyttäres pitää miekalla lankeeman, ja sinun peltos pitää nuoralla jaettaman; mutta itse sinun pitää saastaisessa maassa kuoleman, ja Israel pitää ajettaman peräti pois maastansa.
To pongah Angraeng mah, Na zu loe vangpui thungah tangzat zaw kami ah angcoeng ueloe, na capanawk hoi na canunawk loe sumsen hoiah amtim o tih; na prae loe tah pacoengah amzet o tih; nangmah doeh kamhnong prae ah na dueh tih: Israel loe angmah prae hoi kangthla ah tamna ah caeh o haih tih, tiah thuih.
