Teot 8
1 Ja Saulus oli myös mielistynyt hänen kuolemaansa. Niin sinä päivänä nousi suuri vaino seurakuntaa vastaan, joka oli Jerusalemissa; ja hajosivat kaikki ympäri Juudan ja Samarian maakuntaa, paitsi apostoleita.
BUT Saul was delighted with his execution. Now on that very day commenced a great persecution against the church which was at Jerusalem; and all, besides the apostles, were dispersed through the regions of Judea and Samaria.
2 Ja muutamat Jumalaa pelkääväiset miehet korjasivat Stephanin, ja valittivat häntä suuresti.
Then some pious men assembling, carried Stephen to his grave, and made great lamentation over him.
3 Mutta Saulus raateli seurakuntaa ja kävi huone huoneelta, otti miehet ja vaimot ja panetti vankiuteen.
But Saul ravaged the church, entering into the houses, and dragging men and women, cast them into prison.
4 Ja ne hajonneet vaelsivat ympärinsä ja saarnasivat Jumalan sanaa.
Those therefore who were dispersed, travelled through the country, preaching the word.
5 Niin Philippus tuli Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristuksesta.
But Philip, going down to a city of Samaria, preached Christ unto them.
6 Mutta kansa otti vaarin yksimielisesti ja visusti Philippuksen sanoista, kuullen ja nähden ne merkit, jotka hän teki:
And the multitudes with united minds were very attentive to the things spoken by Philip, when they heard him, and saw the miracles which he did.
7 Sillä rumat henget läksivät ulos monesta, huutain suurella äänellä ja monta halvattua ja saattamatointa parani.
For the unclean spirits, roaring with great cries, came forth out of many who were possessed: and many who were paralytic and lame were healed.
8 Ja suuri ilo tuli siihen kaupunkiin.
And there was great joy in that city.
9 Mutta siellä oli mies, Simon nimeltä, joka siinä kaupungissa ennen noituuden virkaa piti ja oli Samarian kansan villinnyt, sanoen itsensä olevan jonkun suuren,
But a certain man, named Simon, lived previously in that city, who practised magic, and astonished the nation of Samaria, giving out himself as an extraordinary great personage:
10 Jota kaikki sekä pienet että suuret kuulivat, sanoen: tämä on Jumalan voima, joka suuri on.
to whom all gave heed from the small to the great, saying, This man is the great power of God.
11 Mutta he kuultelivat häntä mielellänsä, että hän kauvan aikaa oli heitä noituudellansa villinnyt.
And to him they attended, because he had of a considerable time astonished them by his magical tricks.
12 Mutta kuin he uskoivat Philippuksen, joka saarnasi Jumalan valtakunnasta ja Jesuksen Kristuksen nimestä, niin he kastettiin sekä miehet että vaimot.
But when they believed Philip, who preached the glad tidings of the things which related to the kingdom of God, and the name of Jesus Christ, they were baptised both men and women.
13 Niin Simon myös itse uskoi, ja kuin hän kastettu oli, viipyi hän Philippuksen tykönä. Ja kuin hän näki ne merkit ja suuret voimalliset työt tapahtuvan, niin hän hämmästyi.
Then Simon also himself believed: and being baptised, he attached himself to Philip, and beholding the signs and great miracles which were performed, he was astonished.
14 Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen,
But when the apostles who were at Jerusalem heard that Samaria had received the word of God, they sent unto them Peter and John:
15 Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;
who, when they were come down, prayed for them, that they might receive the Holy Ghost:
16 (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
for as yet he had not fallen on any one of them: only they had been baptised into the name of the Lord Jesus.
17 Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
Then they laid their hands upon them, and they received the Holy Ghost.
18 Mutta kuin Simon näki, että apostolien kätten päälle-panemisen kautta Pyhä Henki annettiin, taritsi hän heille rahaa,
Now when Simon saw, that by the imposition of the apostles’ hands, the Holy Ghost was given, he offered them money,
19 Sanoen: antakaat minullekin se voima, että kenenkä päälle minä käteni panen, se sais Pyhän Hengen.
saying, Confer on me also this power, that on whomsoever I lay my hands, they may receive the Holy Ghost.
20 Vaan Pietari sanoi hänelle: sinun rahas olkoon sinun kanssas kadotuksessa, että Jumalan lahjan luulet rahoilla ostettavan.
But Peter said unto him, May thy silver with thyself go into perdition, because thou hast imagined that the gift of God can be purchased with money.
21 Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa; sillä ei sinun sydämes ole oikia Jumalan edessä.
There is for thee neither part nor lot in this word: for thy heart is not right before God.
22 Sentähden tee parannus sinun pahuudestas, ja rukoile Jumalaa, että sydämes ajatukset sinulle anteeksi annettaisiin.
Repent therefore of this thy wickedness, and pray to God, if haply this thought of thy heart may be forgiven thee.
23 Sillä minä näen sinun olevan katkerassa sapessa ja vääryyden solmussa.
For I see that thou art in the gall of bitterness, and the bond of iniquity.
24 Niin Simon vastasi ja sanoi: rukoilkaat te Herraa minun edestäni, ettei mitään näistä, mitä te sanoitte, minun päälleni tulisi.
Then Simon answering said, Pray ye for me unto the Lord, that none of the things which ye have spoken may come upon me.
25 Mutta kuin he olivat todistaneet ja puhuneet Herran sanan, palasivat he Jerusalemiin, ja saarnasivat evankeliumia monessa Samarian kylässä.
Then they, after bearing their testimony, and speaking the word of the Lord, returned towards Jerusalem, and preached the gospel in many villages of the Samaritans.
26 Mutta Herran enkeli puhui Philippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen päin, sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Gatsaan, joka kylmillä on.
Now the angel of the Lord spake to Philip, saying, Arise, and go towards the south, on the road which leads down from Jerusalem to Gaza: it is a wilderness.
27 Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan,
And he arose and went: and lo! an Ethiopian man, an eunuch, a person in power under Candace queen of the Ethiopians, who was over all her treasury; he had gone to worship unto Jerusalem,
28 Ja palasi sieltä, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaias prophetaa.
and was returning, and sitting in his chariot, was reading the prophet Isaiah.
29 Niin Henki sanoi Philippukselle: käy ja mene lähemmä tätä vaunua.
Then said the Spirit to Philip, Go up, and approach close to that chariot.
30 Niin Philippus juoksi lähemmä, ja kuuli hänen lukevan Jesaias prophetaa, ja sanoi: ymmärrätkös, mitäs luet?
Then Philip running up to him, heard him reading the prophet Isaiah; and he said, Well! but dost thou understand what thou art reading?
31 Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa.
He replied, How indeed can I, except some person guide me in the way? And he besought Philip to come up and sit with him.
32 Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: hän on niinkuin lammas teuraaksi talutettu: ja niinkuin karitsa keritsiänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa,
The portion of scripture which he had been reading was this: “He was led as a sheep to the slaughter; and as a lamb before him who sheareth it is dumb, so he opened not his mouth:
33 Hänen nöyryydessänsä on hänen tuomionsa otettu pois, mutta kuka taitaa sanoa ulos hänen elämänsä pituuden? sillä hänen elämänsä otetaan pois maasta.
in his humiliation his judgment was taken away: but his generation who can describe? for his life was taken away from the earth.”
34 Niin kamaripalvelija vastasi Philippusta: minä rukoilen sinua, sanos: kenestä propheta näitä puhuu? itsestäänkö eli jostakin toisesta?
Then the eunuch addressing himself to Philip, said, I pray thee, of whom doth the prophet thus speak? of himself, or of some other person?
35 Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.
Then Philip opening his mouth, and beginning from that scripture, preached to him Jesus.
36 Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta?
But as they went on the road, they came to some water: and the eunuch said, Here is water, what forbids my being baptised?
37 Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
And Philip said, If thou believest with the whole heart, it is allowable. Then he answered and said, I believe that Jesus Christ is the Son of God.
38 Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen.
And he bid the carriage stop: and they went down both into the water, both Philip and the eunuch; and he baptised him.
39 Mutta kuin he vedestä astuivat ylös, tempasi Herran Henki Philippuksen, ja ei kamaripalvelia häntä enään nähnyt, vaan meni iloiten tietänsä myöten.
But when they were come up out of the water, the Spirit of the Lord caught up Philip, and the eunuch saw him no more: then he went on his way rejoicing.
40 Mutta Philippus löydettiin Atsotissa, ja vaelsi ympäri ja saarnasi joka kaupungissa evankeliumia, siihenasti kuin hän tuli Kesareaan.
But Philip found himself at Azotus: and passing through he preached the gospel in all the cities, until he came to Caesarea.
