Teot 7
1 Niin ylimmäinen pappi sanoi: lienevätkö nämät näin?
Nyibu butvyachok ngv Stipinnyi tvvkato, “So si jvjv ngvri?”
2 Vaan hän sanoi: miehet, rakkaat veljet ja isät, kuulkaat: kunnian Jumala ilmestyi Abrahamille meidän isällemme, kuin hän oli Mesopotamiassa, ennenkuin hän Haranissa asui,
Stipin mirwksito, “Achiboru vdw okv Abu vdw, ngoogv minama tvvriato! Kvvlo ngonugv abuapa Abraham Haran lo vngtv madvbv Mesopotamia doyilo kairungnv Pwknvyarnv ninyia kaatam suto
3 Ja sanoi hänelle: lähde sinun maaltas ja suvustas, ja tule siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
okv ninyia minto, ‘Noogv mooku isi okv vpinvriap vngyuto okv vnglinto ho mookulo nam ngo kaatamre.’
4 Silloin hän läksi Kaldeasta, ja asui Haranissa. Ja kuin hänen isänsä kuollut oli, toi hän hänen sieltä tähän maahan, jossa te nyt asutte.
Okv hv vbvrikunamv ninyigv diringmooku isi nga vngyu toku okv Haran lo vngla dootoku. Abraham gv abu siro kochingbv, Pwknvyarnv ninyia so mooku so doodubv mvto vjak ogolo hv doopvdw.
5 Ja ei antanut hänelle siinä perintöä, ei jalankaan leveyttä; ja hän lupasi hänelle sen antaa asuaksensa, ja hänen siemenellensä hänen jälkeensä, kuin ei hänellä vielä lasta ollut.
Vbvrikunamv Pwknvyarnv Abrahamnyi mooku achukguka ninyigvbv jimato, lvchu kurpv kogodaka jimato, vbvritola Pwknvyarnv milvto ninyia sum jidubv vla, okv vv ninyigvbv ridukubv okv ninyigv singsit gvbv ridukubv. Alu dwlo Pwknvyarnv soogv milv nam sum milin jitoku, ho Abraham gv umvuu kaamarilo.
6 Ja Jumala puhui hänelle näin: sinun siemenes pitää oleman muukalainen vieraalla maalla, ja heidän pitää sen orjaksi tekemän, ja pahasti sen kanssa menemän neljäsataa ajastaikaa.
Ninyia Pwknvyarnv svbv minto: ‘Noogv singsit vdwv nyebunyi diringmooku isi lo doore, hoka bunua nyira gubv okv anying nyingpi go hingching dubv mvrikla doogvre.
7 Ja sen kansan, jota he palvelevat, tahdon minä tuomita, sanoi Jumala, ja sitte pitää heidän lähtemän ja minua tässä siassa palveleman.
Vbvritola ngo nyi vdwgvlo vngbo jwngkadaka namgo doore ho bunu vdwv pakbu jvbv ririku, Okv Hokochingbv noogv singsit vdwv bunu vnglin riku ho diringmooku lokv okv nga kumriku so gwngda arwnglo.’
8 Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin hän siitti Isaakin, ja ympärileikkasi hänen kahdeksantena päivänä. Ja Isaak siitti Jakobin, ja Jakob kaksitoistakymmentä patriarkkaa.
Vbvrikunamv Pwknvyarnv Abrahamnyi ayakmvu namgo kaachin dubv bunyi gv mingkimiyak minsu nama mvngpala rimunam lvgabv jitoku. Vkvlvgabv Abraham Isaaknyi bvngla alu kanw kochinglo ayakmvu toku; Isaak ninyigv kuunyilo Jakopnyi ayakmvu toku, okv Jakop ninyigv kuunyilo ngonugv yunyingyunam abuapa bv rinv kuunyilo vdwa ayakmvu toku.
9 Ja ne patriarkat myivät kateudesta Josefin Egyptiin. Ja Jumala oli hänen kanssansa,
“Jakop gv kuunyilo vdwv bunugv boru Josepnyi kaanwng mabv rito okv ninyia pakbu bv Ijipt lo pioklwkto. Vbvrijvka Pwknvyarnv ninyi gvlo lvkobv dooto
10 Ja pelasti hänen kaikista tuskistansa, ja antoi hänelle armon ja viisauden Pharaon, Egyptin kuninkaan, kasvoin edessä, ja hän pani hänen Egyptin valtamieheksi ja kaiken huoneensa päälle.
okv ninyigv adwkaku mvnwng lokv ninyia atupachi kaama dubv laalwk toku. Vdwlo Josep Ijipt gv dvbv nga kaarwksitv madvbv, Pwknvyarnv ngv ninyia mvngyam nvnv okv mvnglaknvnv am jilwkto, okv dvbv ngv Josepnyi diringmooku isi mvnwng okv nasungnaam nga kaaria dubv gobunor gubv mvtoku.
11 Mutta nälkä tuli kaikkeen Egyptiin ja Kanaanin maahan, ja suuri tuska; ja ei meidän isämme löytäneet ravintoa.
Vbvrikunamv Ijipt okv Kanaan mooku mvnwng lo hoka yarwngdwrw ngv aatoku, vbvrikunamv achialvbv adwkaku toku. Ngonugv abuapa vdwv oguguka dvsvtwngsv ka paakuma,
12 Mutta kuin Jakob kuuli Egyptissä jyviä olevan, lähetti hän sinne meidän isämme ensimmäisen kerran.
okv vdwlo Jakop Ijipt lo hoka aamtami dvpatwngpa dubv tvvpapvdw, hv vngmuto ninyigv kuunyilo vdwa, ngonugv abuapa, bunua hoka vngcho moto.
13 Ja kuin hän toistamiseen heidät lähetti, tunnettiin Joseph veljiltänsä; ja Josephin suku tuli Pharaolle tiettäväksi.
Lvnyinvbv vngkurkunam lo Josepnyi atubongv achiboru vdwa kaachin kodu bv ritoku, okv Ijipt gv dvbv ngv Josep gv vpinvriap am chinya toku.
14 Niin Joseph lähetti ja antoi tuoda isänsä Jakobin ja kaiken hänen sukunsa, viisi sielua kahdeksattakymmentä.
Vbvrikunamv Josep atugv abu Jakopnyi yunying go, ninyia milwkto okv vpinvriap mvnwng nga, nyi chamkanw gola angu mvnwng aka, Ijipt lo aadubv.
15 Ja Jakob meni alas Egyptiin, ja hän kuoli, niin myös meidän isämme.
Vbvrikunamv Jakop Ijipt lo vngto, ogolo ninyila okv ninyigv kuunyilo vdwgv silwkku bv rikuv.
16 Ja he vietiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Abraham oli Hemorin lapsilta rahalla ostanut Sikemissä.
Ho bunugv svma nga Sikem lo baktoku, bunugv nyibung rikua Abraham Hamor haalung gvlo morko jitola rvtoku.
17 Mutta kuin lupauksen aika lähestyi, josta Jumala oli Abrahamille vannonut, kasvoi ja eneni kansa Egyptissä,
“Vdwlo Pwknvyarnv Abrahamnyi milv namv dw vv aanwk tokudw, Ijipt lo ngonugv nyi ngv twngtv yaya toku.
18 Siihenasti kuin toinen kuningas tuli, joka ei Josephista mitään tietänyt.
Anyungnga Josep gv lvkwng lo chima nvgonv dvbv ako Ijipt lo rigvla riraptoku.
19 Tämä meidän sukuamme kavalasti juonitteli, ja meni pahasti meidän isäimme kanssa, niin että heidän piti nuoret lapsensa heittämän pois, ettei he olisi saaneet elää.
Hv ngonugv abuapa nga gwngkupto okv bunua aiamar mato, bunugv kuu anga vdwa bunua naam lokv agumlo charlila dubv mvto, vkvlvgavbolo simu dubv vla
20 Siihen aikaan syntyi Moses, ja hän oli Jumalalle otollinen, ja elätettiin kolme kuukautta isänsä huoneessa.
Ho dwlo Mosesnyi bvngto, anga angv achialvbv kaaputo. Ninyia naam lo poolu pwkgumgo ringchum la rito,
21 Mutta kuin hän heitetty oli ulos, otti Pharaon tytär hänen ja kasvatti itsellensä pojaksi.
okv vdwlo ninyigv naam lokv ninyia agum lo topak tokudw, dvbv gv umvnyijar angv ninyia laato okv ninyia atugv kuunyilo gubv mvla ninyia sootv toku.
22 Ja Moses opetettiin kaikessa Egyptiläisten viisaudessa, ja oli voimallinen sanoissa ja töissä.
Ninyi Ijipt nyi vdwgv mvngkimvnglak mvnwng nga tamsar toku okv kokwng loku gaamlo milaknv chinvpanv kainv nyi gubv ritoku.
23 Mutta kuin hän oli neljänkymmenen ajastajan vanha, joukahtui hänen sydämeensä mennä katsomaan veljiänsä Israelin lapsia.
“Vdwlo Moses anying champi tokudw, hv mvngchinla ritoku ninyigv Israel ajin vdwgv vdwgo hirukaya mvnwng nga hinla ridu kudw.
24 Ja kuin hän näki yhdelle vääryyttä tehtävän, autti hän häntä ja kosti hänen puolestansa, joka vääryyttä kärsi, ja löi Egyptin miehen.
Bunugv lokv akonyi Ijipt nyi akonv richingriying ridubv hv kaapa toku, vkvlvgabv ninyia ringbv hv vngtoku okv mvrwk sula ninyia mvki toku.
25 Mutta hän luuli veljiensä sen ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli heille vapauden antava; vaan eivät he ymmärtäneet.
(Hv mvngnamv ninyigv atugv nyi vdwv mvngchin pvkunvpv Pwknvyarnv ninyia bunua linggv dukubv ritv dunv vla, vbvrilachin bunu vdwv oguka mvngchin mato)
26 Ja hän tuli toisena päivänä heidän tykönsä, jotka keskenänsä riitelivät, ja sovitti heitä, sanoen: rakkaat miehet, te olette veljekset: miksi te toinen toisellenne vääryyttä teette?
Lvnyinvbv logo nvnga vngyilo hv Israel nyi anyigo mvmi sudubv kaapato, okv hv anyi gv pingkolo alv minsu modubv gwngkw rikwto. Hv minto, ‘nyi vdwa, tvriato,’ ‘bunyi anyino Israel anying vlaka; ogubv nonuno sibv padarminsu dunv?’
27 Mutta se, joka lähimmäisellensä vääryyttä teki, lykkäsi häntä, sanoen: kuka sinun on pannut päämieheksi ja tuomariksi meidän ylitsemme?
Vbvritola richingriying yanv akonv Mosesnyi nvnglin toku. Hv mintoku, ‘Ngonyi gv pingkolo nam miriavngria dubv mvnv ngv yvvla?’
28 Vai tahdotkos sinä minua niin tappaa, kuin sinä Egyptiläisen eilen tapoit?
‘No meru hogv Ijipt nyi akonyi mvki nam aingbv, no ngaaka mvkiso mvngpv ai?’
29 Niin Moses pakeni tämän puheen tähden, ja oli Madiamin maakunnassa muukalainen, jossa hän kaksi poikaa siitti.
Vdwlo sum Moses tvvpa namgola, hv Ijipt mooku gvngv kilin toku okv Midian mooku lo vngla dootoku. Hoka ninyi kuunyilo anyigo dootoku.
30 Ja neljänkymmenen ajastajan perästä ilmestyi hänelle Herran enkeli korvessa, Sinain vuorella, pensaan tulen liekissä.
“Anying champi go vngro koching nga, nyidogindung akonv chokri mooku gv mootum yamchum golo vmvbv gulinla Sinai moodw gv nvchilo Mosesnyi kaarwksuto.
31 Mutta kuin Moses sen näki, ihmetteli hän sitä näkyä, ja kuin hän meni lähes katsomaan, niin tapahtui Herran ääni hänelle:
Moses kaato kula hv lamngakpatoku, okv mootum gv yamchum nvchilo aatoku kaabwk dubv vla. Vbvritola Ahtu gv gaama hv tvvpa toku:”
32 Minä olen sinun isäis Jumala, Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala. Niin Moses vapisi eikä tohtinut sinne katsoa.
‘Ngo nonugv abuapa vdwgv Pwknvyarnv ngv, Abraham, Isaak, okv Jakop gv Pwknvyarnv ngv.’ Moses busula jinjin rumrumto okv kaadw chinchi nyumato.
33 Ja Herra sanoi hänelle: riisu kenkäs jaloistas; sillä sia, jossas seisot, on pyhä maa.
Ahtu ninyia minto, ‘Noogv lvkiama pilin pvtoka, no ogolo dakpvdw ho kwdwv darwk nvngv.
34 Minä olen nähden nähnyt kansani tuskan Egyptissä, ja olen heidän huokauksensa kuullut, ja tulin alas heitä ottamaan ulos: tule siis nyt tänne, minä lähetän sinun Egyptiin.
Ngoogv nyi vdwa Ijipt lo alvmabv hirukaya hindubv kaato. Ngo bunugv svgok goknama tvvpvnv, okv ngo bunua ringlin tvvbv ipvnv. Vjak aato; ngo nam Ijipt lo vngmure.’
35 Tämän Moseksen, jota he kielsivät, sanoen: kuka sinun on pannut päämieheksi ja tuomariksi? tämän on Jumala lähettänyt päämieheksi ja vapahtajaksi, enkelin käden kautta, joka hänelle pensaassa ilmestyi.
“Moses Israel nyi vdwgv toakunam akonv. Bunu tvvkato, ‘nam yvvla ngonua kaariataria nvgobv okv mvpvnv?’ Pwknvyarnv ho ninyia nyi vdwa kaariatarianv akobv okv bunua ringlin dubv vngmuto nyidogindung ninyia mootum yamchum lo vmvbv gula kaarwk sunv gv ridur lokv.
36 Tämä johdatti heitä ulos, ja teki ihmeitä ja merkkejä Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja korvessa, neljäkymmentä ajastaikaa.
Hv nyi vdwa Ijipt loka vnglin gvvtoku, kaasartabo okv Ijipt lo lamripanam kaatamto okv Lwngchingnv svmasa lo okv anying champi go chokrimookulo rikwngto.
37 Tämä on se Moses, joka sanoi Israelin lapsille: Herra teidän Jumalanne herättää teille teidän veljistänne yhden Prophetan, niinkuin minun, jota teidän pitää kuuleman.
Moses akinmwng Israel gv nyi mvnwng nga minv ngv, ‘Pwknvyarnv nyijwk ako jilwkre, ninyia vjak nga jilwknam aingbv, okv vv nonugv atugv nyi ako bv rire.’
38 Tämä oli seurakunnassa enkelin kanssa korvessa, joka puhui hänen kanssansa Sinain vuorella, ja meidän isäimme kanssa. Tämä sai elämän puheen meille antaaksensa,
Hv laka Israel nyi vdwa lvkobv chukri mookulo dokumla rigvdonv; hv hoka ngonugv abuapa gv lvkobvka okv ninyia lvkobv nyidogindung Sinai moodwlo ninyia japnv, okv hv Pwknvyarnv gv singdung doina naarwkla ngonu gvlo jilwkto.
39 Jota ei meidän isämme totelleet, vaan sysäsivät pois sen tyköänsä, ja palasivat sydämessänsä Egyptiin,
“Vbvritola ngonugv abuapa vdwv ninyia tvvjimakv vtoku; bunu ninyia nvnglin pvto okv Ijipt bv vngkur dukubv bunu mvnggya toku.
40 Sanoen Aaronille: tee meille jumalia, jotka meidän edellämme kävisivät; sillä emme tiedä, mitä Mosekselle, joka meidän Egyptin maasta toi ulos, on tapahtunut.
Vkvlvgabv bunu Aaronnyi minto, ‘Ngonua rigvnv pwknvyarnv gonv vtwng go ngonua mvji yapi. Ngonu chinkuma ho nyi Mosesnyi ogubv ripv kunvdw ngonua Ijipt lokv lingvkunv ngv.’
41 Ja niinä päivinä tekivät he vasikan, ja uhrasivat epäjumalille uhria, ja riemuitsivat kättensä töistä.
Vbvrikunamv bunu vbv rinya toku morti go svv nga mvring namgo mvtola, um erinpeelwkla rito, okv bunugv vbv ogugo mvpvdw ho mvkunam lvgabv hartv minsu laku dvpam goka pamnya toku.
42 Niin Jumala käänsi itsensä, ja antoi ylön heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin prophetain Raamatussa on kirjoitettu: oletteko te Israelin huoneesta minulle teurasuhria ja ruokauhria tehneet neljänäkymmenenä ajastaikana korvessa?
Vkvlvgabv Pwknvyarnv bunua dakkur toku okv bunua nyidomooku gv takar vdwa kumdujoodu bv jitoku, so sum nyijwk vdwgv kitap lo lvkpvto: ‘Israel gv nyi vdwa! ho vv ngo gvbvma nonugv chukrimooku lo anying champi go rila svnwngsvmin am pakila okv erinpeeji namv.
43 Ja te kannoitte Molokin majaa ja teidän jumalanne Remphan tähteä, joita kuvia te teitte kumartaaksenne niitä, ja minä tahdon teidät viedä pois edemmä Babelia.
Ho gv vv Pwknvyarnv Molvk gv tombuv ho nonuno bakkar karnamv, okv Repan gv potuv, nonugv takar Pwknvyarnv ngv; vv bunu morti ngv nonugv kumdubv mvnam vdwv. Okv vkvlvgabv nonua ngo Bebilon nga vngbola vngram more.’
44 Meidän isillä oli todistuksen maja korvessa, niinkuin se oli säätänyt, joka Moseksen kanssa puhui, että hänen piti sen tekemän sen esikuvan perään, jonka hän nähnyt oli;
“Ngonugv abuapa vdwv Pwknvyarnv gv doomwng gvvnam tombuv chukrimooku lo bunua lvkobv dooming gvvto, vv Pwknvyarnv gv Mosesnyi mvtokv vla mingku lokv mvto, vbv mvtokv vla milam lo Moses kaatam jitoku.
45 Jonka myös meidän isämme vastaan ottivat, ja veivät Josuan kanssa siihen maahan, jossa pakanat asuivat, jotka Jumala hävitti meidän isäimme kasvoin edestä, hamaan Davidin aikaan asti,
Kochingso, ngonugv abuapa vdwv bunugv abu vdwlokv tombua laatoku um bunu Josua gv lvkobv okv Pwknvyarnv gv kvvbi diringmooku vdwa charpak jiroku kvdw hoka aarilo bunu um bakbwngto. Okv ho tombu angv Dabid gv singri loka doodvto.
46 Joka löysi armon Jumalan tykönä, ja anoi, että hän olis majan löytänyt Jakobin Jumalalle.
Hv Pwknvyarnv gv mvngkiam bv rito okv Pwknvyarnvnyi kumto ninyia Jakop gv Pwknvyarnv gv lvgabv doogingku naam go mvnyu dubv jila bvkv vla kooto.
47 Mutta Salomo rakensi hänelle huoneen.
Vbvritola Solomon yabv ninyigv lvgabv naam a mvtoku.
48 Vaan se kaikkein Ylimmäinen ei asu käsillä tehdyissä templeissä, niinkuin propheta sanoo:
“Vbvritola Kai yachoknv Pwknvyarnv ngv nyia laak lokv mvnam naam lo dooma dvnv; Nyijwk gv minam jvbv,
49 Taivas on minun istuimeni ja maa jalkaini astinlauta. Minkä huoneen te siis tahdotte minulle rakentaa, sanoo Herra, eli kuka on minun leposiani?
‘Ahtu mindu, nyidomooku ngv ngoogv dooging ngv, okv sichingmooku si ngoogv lvpa daging ngv. Oguaingnv naam go nonu ngoogv lvgabv mvtv tvvdunv? Ogolo ngoogv doolwk jikuv?
50 Eikö minun käteni ole kaikkia näitä tehnyt?
Ngo atubongv so ogumvnwng nga mvvma pvnvre?’
51 Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämestä ja korvista! te olette aina Pyhää Henkeä vastaan, niinkuin teidän isänne, niin myös tekin.
“Vdwgo nonuno mvngkuk linyu madunv!” Stipin um mimbwng dvdvto. “Vdwgo nonugv haapokv chimadunv, vdwgo nonuno Pwknvyarnv gv doina rungji nyadunv! Nonuno nonugv abuapa vdwgv apia jvbv ridu; nonuka Darwknv Dowa naarwk mabv dvdvbv rikidu!
52 Ketä prophetaista ei teidän isänne vainonneet? Ja he tappoivat ne, jotka vanhurskaan tulemista ennustivat, jonka pettäjät ja murhaajat te nyt olitte,
Nonugv abuapa vdwv nyijwk akoka mvjwk mvbit la rima nvngvre? Bunu Pwknvyarnv gv gindungpingko go, hogv klu kuchugv ninyigv darwkchongjornv Pakbu go aaji kunv nga mimpa jiyakunv om mvkito. Okv vjak nonu ninyia pyoktoku okv mvki toku.
53 Jotka saitte lain enkelien asetuksen kautta, jota ette pitäneet.
Nonuno kunv Pwknvyarnv gv Pvbv nga nyidogindung gv laak loka naarwk sikunv—vbvrijvka nonuno vjaklodvbv um mingku lo tvvma duku!”
54 Mutta kuin he nämät kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä, ja kiristelivät hampaitansa hänen päällensä.
Kvba lo nyi vdwv Stipin gv minama tvvriala dooto, bunu achialv bv hidik nyato okv bunugv hijung ngv itikkvrwk nyala dokcha nyato.
55 Mutta että hän oli täynnä Pyhää Henkeä, katsahti hän ylös taivaasen, näki Jumalan kunnian ja Jesuksen seisovan Jumalan oikialla kädellä,
Vbvritola Stipin, Darwknv Dow akomaring tukula nyidomooku kaadungto okv Pwknvyarnv gv hartvkai nama kaapato okv Jisu Pwknvyarnv gv lakbik takbv dakto.
56 Ja sanoi: katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädellä.
Hv minto, “Kaato!” “Ngo nyidomooku nga kukko dubv kaapado okv ho Nyi gv Kuunyilo ngv Pwknvyarnv gv lakbik tangv lo dakdo!”
57 Niin he huusivat suurella äänellä, ja tukitsivat korviansa, ja karkasivat kaikki yksimielisesti hänen päällensä,
Kvba nyi vdwv achialv bv goknyala bunu lvkobv bunugv nyarung nga bunugv laakv mamtum nyato. Bunu mvnwng ngv baapu alvbv lvkin gubv Stipinnyi nvngjab nyato,
58 Ja ajoivat hänen ulos kaupungista, ja kivittivät. Ja todistajat panivat vaatteensa nuorukaisen jalkain juureen, joka kutsuttiin Saulus.
pamtv gv agum bv ninyia charlin nyato, okv ninyia vlwng ngv ornyato. Kaayatvrianv vdwv bunugv vji laklwk am Sol vnam yaapa gvlo kaachumtai yadubv orkum jito.
59 Ja he kivittivät Stephanin, joka rukoili ja sanoi: Herra Jesus, ota minun henkeni.
Bunu Stipinnyi vlwng ngv ordungto hv svgokla Ahtunyi gokto, “Ahtu Jisu, ngoogv dowa laarwk kubvkv!”
60 Niin hän pani polvillensa, ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille tätä syntiä. Ja kuin hän tämän sanonut oli, niin hän nukkui.
Hv lvbwng kumpv tokula okv achialv bv gokla kapto, “Ahtua! so rimur kunam sum mvngpa kuma bvkv bunugv rinyingriru kunama!” Hv sum mintokula okv sitoku.
