Teot 5
1 Mutta mies, Ananias nimeltä, emäntänsä Saphiran kanssa myi tavaransa,
And a certain man, Ananias by name, with his wife Sapphira, sold a possession,
2 Ja kätki jotain hinnasta emäntänsä tieten, ja toi osan edes ja pani apostolitten jalkain eteen.
and kept back of the price—his wife also knowing—and having brought a certain part, he laid [it] at the feet of the apostles.
3 Niin Pietari sanoi: Ananias, miksi saatana täytti sinun sydämes Pyhän Hengen edessä valhettelemaan, että jotakin pellon hinnasta kätkit?
And Peter said, “Ananias, why did Satan fill your heart, for you to lie to the Holy Spirit, and to keep back of the price of the place?
4 Etkös olisi saanut sitä pitää, kuin se sinulla oli, ja se myytykin oli sinun hallussas? miksis senkaltaista olet sydämees päästänyt? Et sinä ole ihmisten, vaan Jumalan edessä valehdellut.
While it remained, did it not remain yours? And having been sold, was it not in your authority? Why [is] it that you put this thing in your heart? You did not lie to men, but to God”;
5 Kuin Ananias nämät sanat kuuli, lankesi hän maahan ja antoi henkensä. Ja suuri pelko tuli kaikkein niiden päälle, jotka tämän kuulivat.
and Ananias hearing these words, having fallen down, expired, and great fear came on all who heard these things,
6 Niin nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänen, veivät pois ja hautasivat hänen.
and having risen, the younger men wound him up, and having carried forth, they buried [him].
7 Mutta tapahtui liki kolmen hetken perästä, että myös hänen emäntänsä tuli sisälle eikä tietänyt, mitä tapahtunut oli.
And it came to pass, about three hours after, that his wife, not knowing what has happened, came in,
8 Niin Pietari vastasi häntä: sanos minulle: oletteko sen pellon siihen hintaan myyneet? mutta hän sanoi: olemme niinkin siihen hintaan.
and Peter answered her, “Tell me if for so much you sold the place”; and she said, “Yes, for so much.”
9 Sanoi Pietari hänelle: miksi te olette mielistyneet keskenänne Herran Henkeä kiusaamaan? Katso, niiden jalat, jotka sinun miehes hautasivat, ovat oven edessä ja vievät pois sinun.
And Peter said to her, “How was it agreed by you to tempt the Spirit of the LORD? Behold, the feet of those who buried your husband [are] at the door, and they will carry you forth”;
10 Ja hän kohta lankesi maahan hänen jalkainsa eteen ja antoi henkensä. Niin nuoret miehet tulivat sisälle ja löysivät hänen kuolleena, ja he veivät hänen ulos ja hautasivat miehensä tykö.
and immediately she fell down at his feet, and expired, and the young men having come in, found her dead, and having carried forth, they buried [her] by her husband;
11 Ja suuri pelko tuli koko seurakunnalle ja kaikille niille, jotka tämän kuulivat.
and great fear came on all the Assembly, and on all who heard these things.
12 Ja apostolitten kätten kautta tehtiin monta merkkiä ja ihmettä kansan seassa. Ja olivat kaikki yksimielisesti Salomon esihuoneessa.
And through the hands of the apostles came many signs and wonders among the people, and they were all with one accord in the porch of Solomon;
13 Mutta ei niistä muista uskaltanut yksikään itsiänsä antaa heidän sekaansa; vaan kansa piti paljon heistä.
and of the rest no one was daring to join himself to them, but the people were magnifying them,
14 Ja joukko paljon eneni miehistä ja vaimoista, jotka Herran päälle uskoivat:
(and the more were believers added to the LORD, multitudes of both men and women),
15 Niin että he kantoivat sairaita kaduille ja panivat niitä vuoteille ja paareille, että Pietarin tullessa ainoasti hänen varjonsa jonkun heistä olis varjonnut.
so as to bring forth the ailing into the broad places, and to lay [them] on beds and pallets, that at the coming of Peter, even [his] shadow might overshadow someone of them;
16 Ja tuli myös suuri joukko kokoon lähimmäisistä kaupungeista Jerusalemiin, ja toviat sairaita ja saastaisilta hengiltä vaivatuita, jotka kaikki parannettiin.
and there were also coming together the people of the surrounding cities to Jerusalem, carrying ailing persons, and those harassed by unclean spirits—who were all healed.
17 Niin nousi ylimmäinen pappi, ja kaikki, jotka hänen kanssansa olivat, Saddukealaisten lahko, ja olivat täynnänsä kiivautta,
And having risen, the chief priest, and all those with him—being the sect of the Sadducees—were filled with zeal,
18 Ja paiskasivat kätensä apostolitten päälle ja panivat heidät yhteiseen vankihuoneesen.
and laid their hands on the apostles, and put them in a public prison;
19 Mutta Herran enkeli avasi yöllä tornin oven, ja vei heidät sieltä ulos ja sanoi:
but through the night a messenger of the LORD opened the doors of the prison, having also brought them forth, he said,
20 Menkäät, seisokaat ja puhukaat templissä kansalle kaikki tämän elämän sanat.
“Go on, and standing, speak in the temple to the people all the sayings of this life”;
21 Mutta kuin he sen kuulivat, menivät he varhain aamulla templiin ja opettivat. Niin ylimmäinen pappi tuli, ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, kutsuivat raadin kokoon ja kaikki Israelin lasten vanhimmat, ja lähettivät vankihuoneesen heitä noutamaan.
and having heard, they entered into the temple at the dawn, and were teaching. And the chief priest having come, and those with him, they called together the Sanhedrin and all the Senate of the sons of Israel, and they sent to the prison to have them brought,
22 Kuin palveliat menivät, eikä heitä tornista löytäneet, niin he palasivat ja ilmoittivat,
and the officers having come, did not find them in the prison, and having turned back, they told,
23 Sanoen: tornin me tosin löysimme kyllä visusti suljetuksi ja vartiat ulkona oven edessä seisovan; mutta kuin me sen avasimme, emme ketään sieltä löytäneet.
saying, “We indeed found the prison shut in all safety, and the keepers standing outside before the doors, and having opened—we found no one within.”
24 Kuin ylimmäinen pappi ja templin esimies ja pappein päämiehet nämät kuulivat, epäilivät he heistä, miksi se viimeinkin tulis.
And as the priest, and the magistrate of the temple, and the chief priests, heard these words, they were doubting concerning them to what this would come;
25 Niin tuli yksi ja ilmoitti heille, sanoen: katso, ne miehet, jotka te torniin panitte, ovat templissa ja seisovat opettamassa kansaa.
and coming near, a certain one told them, saying, “Behold, the men whom you put in the prison are in the temple standing and teaching the people”;
26 Niin esimies meni palvelijoinensa ja toi heidät suosiolla sieltä (sillä he pelkäsivät kansan heitä kivittävän).
then the magistrate having gone away with officers, brought them without violence, for they were fearing the people, lest they should be stoned;
27 Ja kuin he toivat heidät, asettivat he heidät raadin eteen. Ja ylimmäinen pappi kysyi heiltä,
and having brought them, they set [them] in the Sanhedrin, and the chief priest questioned them,
28 Sanoen: emmekö ole kovasti teitä kieltäneet puhumasta kansalle tähän nimeen? Ja katso, te olette Jerusalemin täyttäneet teidän opetuksellanne, ja tahdotte tämän ihmisen veren vetää meidän päällemme.
saying, “Did we not strictly command you not to teach in this Name? And behold, you have filled Jerusalem with your teaching, and you intend to bring on us the blood of this Man.”
29 Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: enempi tulee kuulla Jumalaa kuin Ihmisiä.
And Peter and the apostles answering, said, “It is required to obey God, rather than men;
30 Meidän isäimme Jumala herätti Jesuksen, jonka te tapoitte ja ripustitte puuhun.
and the God of our fathers raised up Jesus, whom you slew, having hanged on a tree;
31 Sen on Jumala korottanut oikialle kädellensä Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntein anteeksi antamusta.
this One, God, a Prince and a Savior, has exalted with His right hand, to give conversion to Israel, and forgiveness of sins;
32 Ja me olemme näiden sanain todistajat, ja myös Pyhä Henki, jonka Jumala on niille antanut, jotka häntä kuulevat.
and we are His witnesses of these sayings, and the Holy Spirit also, whom God gave to those obeying Him.”
33 Mutta kuin he nämät kuulivat, kävi se lävitse heidän sydämensä, ja he pitivät neuvoa tappaaksensa heitä.
And they having heard, were cut [to the heart], and were intending to slay them,
34 Niin nousi raadista yksi Pharisealainen, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, josta kaikki kansa paljon piti: se käsi apostoleita pikimältänsä viedä ulos,
but a certain one, having risen up in the Sanhedrin—a Pharisee, by name Gamaliel, a teacher of law honored by all the people—commanded to put the apostles forth a little,
35 Ja sanoi heille: Israelin miehet! kavahtakaat itseänne, mitä te mielitte tehdä näille miehille.
and said to them, “Men, Israelites, take heed to yourselves about these men, what you are about to do,
36 Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas ja sanoi itsensä joksikin, niin hänen tykönsä tuli lähes neljäsataa miestä: joka sitte tapettiin ja kaikki, jotka häneen mielistyivät, ne hajoitettiin ja hävitettiin.
for before these days Theudas rose up, saying that he was someone, to whom a number of men joined themselves, as it were four hundred, who was slain, and all, as many as were obeying him, were scattered, and came to nothing.
37 Tämän jälkeen nousi Juudas Galileasta veronlaskemisen päivinä ja käänsi paljon kansaa jälkeensä; hän myös hukkui ja kaikki, jotka häneen mielistyivät, hajoitettiin.
After this one, Judas the Galilean rose up, in the days of the census, and drew away people after him, and that one perished, and all, as many as were obeying him, were scattered;
38 Ja nyt sanon minä teille: lakatkaat näistä miehistä ja sallikaat heidän olla; sillä jos tämä neuvo eli teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukee;
and now I say to you, refrain from these men, and leave them alone, because if this counsel or this work may be of men, it will be overthrown,
39 Vaan jos se on Jumalalta, niin ette voi sitä tyhjäksi tehdä, ettette myös löydettäisi sotineen jumalaa vastaan.
and if it be of God, you are not able to overthrow it, lest perhaps you are also found fighting against God.”
40 Niin kaikki mielistyivät hänen neuvoonsa; ja kuin he apostolit sisälle kutsuivat, niin he hosuivat heitä ja kielsivät heitä Jesuksen nimeen puhumasta, ja päästivät heidät menemään.
And to him they agreed, and having called near the apostles, having beaten [them], they commanded [them] not to speak in the Name of Jesus, and let them go;
41 Niin he menivät pois raadin edestä, iloiten että he olivat mahdolliset pilkkaa kärsimään hänen nimensä tähden,
they, indeed, then, departed from the presence of the Sanhedrin, rejoicing that for His Name they were counted worthy to suffer dishonor,
42 Ja ei lakanneet joka päivä templissä ja joka huoneessa opettamasta ja saarnaamasta evankeliumia Jesuksesta Kristuksesta.
also every day in the temple, and in every house, they were not ceasing teaching and proclaiming good news—Jesus the Christ.
