Teot 4
1 Mutta kuin he kansalle puhuivat, niin papit ja templin esimies ja Saddukealaiset tulivat sinne,
But while they were speaking to the people, the priests and the magistrate of the temple and the Sadducees overwhelmed them,
2 Ja närkästyivät, että he kansaa opettivat ja ilmoittivat Jesuksen kautta ylösnousemisen kuolleista,
being grieved that they were teaching the people and announcing in Jesus the resurrection from the dead.
3 Ja heittivät kätensä heidän päällensä ja panivat heidät huomeneksi kiinni; sillä jo oli ehtoo.
And they laid hands on them, and they placed them under guard until the next day. For it was now evening.
4 Mutta monta niistä, jotka sanan kuulivat, uskoivat ja miesten luku tuli lähes viisituhatta.
But many of those who had heard the word believed. And the number of men became five thousand.
5 Mutta toisena päivänä tapahtui, että heidän ylimmäisensä ja vanhimpansa kokoontuivat ja kirjanoppineet Jerusalemissa,
And it happened on the next day that their leaders and elders and scribes gathered together in Jerusalem,
6 Ja Hannas ylimmäinen pappi, ja Kaiphas, ja Johannes, ja Aleksander, ja niin monta kuin ylimmäisten pappein suvusta oli,
including Annas, the high priest, and Caiaphas, and John and Alexander, and as many as were of the priestly family.
7 Ja asettivat heidät keskellensä ja kysyivät heiltä: millä voimalla taikka kenenkä nimeen te olette tämän tehneet?
And stationing them in the middle, they questioned them: “By what power, or in whose name, have you done this?”
8 Niin Pietari, täynnänsä Pyhää Henkeä, sanoi heille: te kansan ylimmäiset ja Israelin vanhimmat!
Then Peter, filled with the Holy Spirit, said to them: “Leaders of the people and elders, listen.
9 Jos me tänäpänä tuomitaan sen hyvän työn edestä sille sairaalle miehelle, jonka kautta hän parannettu on,
If we today are judged by a good deed done to an infirm man, by which he has been made whole,
10 Niin olkoon teille ja kaikelle Israelin kansalle tiettävä, että Jesuksen Kristuksen Natsarealaisen nimeen, jonka te ristiinnaulitsitte, jonka Jumala kuolleista herätti, sen kautta tämä seisoo teidän edessänne terveenä.
let it be known to all of you and to all of the people of Israel, that in the name of our Lord Jesus Christ the Nazarene, whom you crucified, whom God has raised from the dead, by him, this man stands before you, healthy.
11 Hän on se kivi, joka teiltä rakentajilta hyljätty on, joka on nurkkakiveksi tullut.
He is the stone, which was rejected by you, the builders, which has become the head of the corner.
12 Ja ei yhdessäkään toisessa ole autuutta; sillä ei myös ole muuta nimeä taivaan alla ihmisille annettu, jossa meidän pitää autuaaksi tuleman.
And there is no salvation in any other. For there is no other name under heaven given to men, by which it is necessary for us to be saved.”
13 Mutta kuin he näkivät Pietarin ja Johanneksen puheen rohkeuden, sillä he ymmärsivät heidät oppimattomiksi ja kirjantaitamattomiksi miehiksi, ihmettelivät he ja tunsivat heidät, että he Jesuksen kanssa olleet olivat.
Then, seeing the constancy of Peter and John, having verified that they were men without letters or learning, they wondered. And they recognized that they had been with Jesus.
14 Mutta kuin he näkivät sen ihmisen seisovan heidän kanssansa, joka parannettu oli, ei he taitaneet mitään sitä vastaan puhua.
Also, seeing the man who had been cured standing with them, they were unable to say anything to contradict them.
15 Mutta he käskivät heitä ulos raadista mennä pois, ja pitivät neuvoa keskenänsä,
But they ordered them to withdraw outside, away from the council, and they conferred among themselves,
16 Sanoen: mitä me näille miehille teemme? Sillä julkinen merkki on heidän kauttansa tehty, joka kaikille Jerusalemin asuvaisille tiettävä on, ja emme taida kieltää.
saying: “What shall we do to these men? For certainly a public sign has been done through them, before all the inhabitants of Jerusalem. It is manifest, and we cannot deny it.
17 Mutta ettei se enempi kansan keskelle hajoisi, niin haastakaamme heitä kovin, ettei he tästedes yhdellekään ihmiselle tästä nimestä puhuisi.
But lest it spread further among the people, let us threaten them not to speak anymore in this name to any man.”
18 Ja he kutsuivat heidät ja kaiketi kielsivät heitä puhumasta ja opettamasta Jesuksen nimeen.
And calling them in, they warned them not to speak or teach at all in the name of Jesus.
19 Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heitä ja sanoivat: tuomitkaat itse, jos se on oikia Jumalan edessä, että me teitä enemmän kuulemme kuin Jumalaa.
Yet truly, Peter and John said in response to them: “Judge whether it is just in the sight of God to listen to you, rather than to God.
20 Sillä emme taida niitä puhumatta olla, joita me nähneet ja kuulleet olemme.
For we are unable to refrain from speaking the things that we have seen and heard.”
21 Mutta he uhkasivat heitä, ja antoivat heidän mennä, ja ei löytäneet mitään, josta he olisivat heitä vaivanneet, kansan tähden; sillä kaikki kiittivät Jumalaa sen edestä mikä tapahtunut oli.
But they, threatening them, sent them away, having not found a way that they might punish them because of the people. For all were glorifying the things that had been done in these events.
22 Sillä se ihminen oli ylitse neljänkymmenen ajastajan vanha, jossa tämä parantamisen tunnusmerkki tehty oli.
For the man in whom this sign of a cure had been accomplished was more than forty years old.
23 Mutta kuin he päästetyt olivat, tulivat he omainsa tykö ja ilmoittivat, mitä pappein päämiehet ja vanhimmat heille sanoneet olivat.
Then, having been released, they went to their own, and they reported in full what the leaders of the priests and the elders had said to them.
24 Kuin he sen kuulivat, korottivat he yksimielisesti äänensä Jumalan tykö ja sanoivat: Herra, sinä olet Jumala, joka taivaan ja maan ja meren, ja kaikki, mitä niissä on, tehnyt olet,
And when they had heard it, with one accord, they lifted up their voice to God, and they said: “Lord, you are the One who made heaven and earth, the sea and all that is in them,
25 Joka Davidin sinun palvelias suun kautta puhunut olet: miksi pakanat kiukuitsevat ja kansat turhaa aikovat?
who, by the Holy Spirit, through the mouth of our father David, your servant, said: ‘Why have the Gentiles been seething, and why have the people been pondering nonsense?
26 Vaan kuninkaat yhteen menevät ja päämiehet kokoovat heitänsä Herraa vastaan ja hänen Kristustansa vastaan?
The kings of the earth have stood up, and the leaders have joined together as one, against the Lord and against his Christ.’
27 Sillä he ovat tosin kokoontuneet sinun pyhää Poikaas Jesusta vastaan, jonka sinä voitelit, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin kansan kanssa,
For truly Herod and Pontius Pilate, with the Gentiles and the people of Israel, joined together in this city against your holy servant Jesus, whom you anointed
28 Tekemään mitä sinun kätes ja neuvos ennen aikonut oli, että tapahtuman pitäis.
to do what your hand and your counsel had decreed would be done.
29 Ja nyt Herra, katso heidän uhkaustansa ja anna sinun palveliais kaikella uskalluksella sinun sanaas puhua.
And now, O Lord, look upon their threats, and grant to your servants that they may speak your word with all confidence,
30 Ja ojenna kätes parantamaan, ja että merkit ja ihmeet sinun pyhän Poikas Jesuksen nimen kautta tehtäisiin.
by extending your hand in cures and signs and miracles, to be done through the name of your holy Son, Jesus.”
31 Ja kuin he rukoilleet olivat, liikkui se paikka, jossa he koossa olivat, ja he täytettiin kaikki Pyhällä Hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa uskalluksella.
And when they had prayed, the place in which they were gathered was moved. And they were all filled with the Holy Spirit. And they were speaking the Word of God with confidence.
32 Ja niiden paljoudessa, jotka uskoivat, oli yksi sydän ja yksi sielu, ei myös kenkään heistä sanonut mitään omaksensa, mitä hänellä oli, vaan kaikki olivat heillä yhteiset.
Then the multitude of believers were of one heart and one soul. Neither did anyone say that any of the things that he possessed were his own, but all things were common to them.
33 Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jesuksen ylösnousemisesta, ja suuri armo oli kaikkein heidän päällänsä.
And with great power, the Apostles were rendering testimony to the Resurrection of Jesus Christ our Lord. And great grace was in them all.
34 Ja ei myös ollut yhtään tarvitsevaa heissä; sillä niin monta, joilla pellot eli huoneet olivat, ne myivät ja toivat myytyin hinnan,
And neither was anyone among them in need. For as many as were owners of fields or houses, selling these, were bringing the proceeds of the things that they were selling,
35 Ja panivat apostolien jalkain eteen: ja jokaiselle jaettiin niinkuin kukin tarvitsi.
and were placing it before the feet of the Apostles. Then it was divided to each one, just as he had need.
36 Mutta Joses, joka liialta nimeltä apostoleilta kutsutaan Barnabas (se on niin paljo sanottu kuin lohdutuksen poika) Leviläinen, Kypristä sukuisin,
Now Joseph, who the Apostles surnamed Barnabas (which is translated as ‘son of consolation’), who was a Levite of Cyprian descent,
37 Hänellä oli pelto, sen hän myi, ja toi hinnan ja pani apostolitten jalkain eteen.
since he had land, he sold it, and he brought the proceeds and placed these at the feet of the Apostles.
