Teot 28
1 Ja kuin he terveinä päässeet olivat, tunsivat he, että se luoto Meliteksi kutsutaan.
Damtakin tuipânga kin hong lehan, tuihuol hah Malta ani ti kin riet zoi.
2 Mutta se kansa osoitti meille ei vähintä rakkauden halua; sillä he tekivät meille valkian, ja kaikki ottivat vastaan meidät, sen sateen ja vilun tähden, joka meidän päällemme tuli.
Ma rama mingei hah keini rangin mal satak an lei nia. Ruo ajuonga adâi sikin mei an thoa male kin rêngin uôt rangin min modôm ani.
3 Mutta kuin Paavali kokosi kasan risuja ja pani valkialle, tuli yksi kärme palavuudesta ja karkasi hänen käteensä.
Paul han thing pomkhat ava lâka meia a tuoa alum lehan murûl ahong jôka Paul kut hah a muchuka a kher tita.
4 Kuin kansa näki kärmeen riippuvan hänen kädessänsä, sanoivat he keskenänsä: kaiketi tämä ihminen on miehentappaja, jota ei koston jumalatar saali elää, vaikka hän on meren hädästä päässyt.
Ma rama mingei han Paul kuta murûl akâi hah an mua, inkhat le inkhatin, “Ma miriempa hi mi thatpu kêng ani ngêt rang, tuikhanglien renga damin a hong jôka, aniatachu adika roijêkpu han min ring no nih,” an tia.
5 Mutta hän pudisti kärmeen tuleen eikä mitään kipua tuntenut.
Hannirese, Paul han murûl hah mei lâia a hirthâk paia, khoite tiriêk mak.
6 Mutta he odottivat hänen ajettuvan eli kohta maahan lankeevan ja kuolevan; vaan kuin he kauvan sitä odottivat ja näkivät, ettei hänelle mitään vahinkoa tapahtunut, saivat he toisen mielen ja sanoivat hänen jumalaksi.
Anni ngei han chu inthing a ta, aninônchu harenghan inletin a thi rang, ha an ôta. Hannisenla zora sôtzan an ôt suole khoite ati an mu loi lechu, an mindona hah an thûla, “Paul hi pathien kêng ani duo!” an ti zoi.
7 Mutta vähän matkan takana siitä olivat sen luodon päämiehellä, jonka nimi oli Publius, maakartanot, joka meitä otti vastaan ja piti meidän kunniallisesti vierainansa kolme päivää.
Ma mun le inla bâkloi han ram alekti a oma a puma chu, tuihuola an ruoipu lien a riming Publius ani. Ama han mulunghoitakin mi lei modôma sûnthum tena khuolmi kin chang ani.
8 Niin tapahtui, että Publiuksen isä sairasti vilutautia ja vatsankipua, jonka tykö Paavali meni, rukoili ja pani kätensä hänen päällensä, ja paransi hänen.
Publius a pa hah jâlmun sûnga a oma, ritun le êksen damloi ani. Paul hah khâltana ava sea, chubai a thoa, a chunga a kutngei a minngama, a mindam zoi.
9 Kuin siis se oli tehty, tulivat myös muut sairaat siitä luodosta, ja parannettiin,
Masuole chu, ma tuihuola om damloi dangngei murdi an honga an dam zoi.
10 Jotka myös meille tekivät paljon kunniaa, ja kuin me sieltä purjehdimme, panivat he meidän myötämme, mitä me tarvitsimme.
Neinun ngâihoipêk tamtak min pêka, male rukuonga kin se lehan, rukuonga kin om sûnga kin nâng rang ngei hah rukuonga an dar zoi.
11 Mutta kolmen kuukauden perästä purjehdimme me sieltä Aleksandrian haahdessa, joka sen luodon tykönä oli talvea pitänyt, jolla oli lipun merkki kaksoinen.
Thânthum suole chu Alexandria renga rukuong inkhat han kin sea, ariming “Pathien Inphîr,” maha phalbia ma tuihuola alei om sai ani.
12 Ja kuin me tulimme Syrakusaan, olimme me siellä kolme päivää.
Syracuse khopuilien kin tunga male mahan sûnthum kin oma.
13 Ja kuin me sieltä ympäri purjehdimme ja tulimme Regioon, ja päivää jälkeen puhalsi lounatuuli, niin että me toisena päivänä tulimme Puteoliin.
Ma renga hah kin se nôka male Rhegium khopuilien kin tunga. Anangtûka chu sim phâivuo ahonga, sûnnik sûngin Puteoli khopui kin tung zoi.
14 Kuin me sieltä löysimme veljet, niin meitä rukoiltiin olemaan heidän tykönänsä seitsemän päivää; ja niin me tulimme Roomiin.
Mahan iempungei senkhat kin mua an kôm sûn sari nikhuo châm rangin min tia, masuole chu Rom kin hong zoi.
15 Ja kuin siellä veljet kuulivat meistä, tulivat he meitä vastaan hamaan Appiforuun ja Tretaberniin. Kuin Paavali heidät näki, kiitti hän Jumalaa ja sai uskalluksen.
Rom taka iempungei han kin thurchi an rieta male alazan ten Appius khopuingeia bazar lei Tung-in Inthum ten han keini ngei leh intong rangin an honga. Paul'n a mu ngei lechu, Pathien kôm râisânchong a rîla mohôkna lientak ngei a man ani.
16 Mutta kuin me Roomiin tulimme, antoi sadanpäämies vangit sodanpäämiehen haltuun. Mutta Paavali sallittiin olevan itsellänsä yhden sotamiehen kanssa, joka hänestä otti vaarin.
Rom kin tung lechu, Paul hah a rungpu râlmi inkhat leh atheivaia om rang an phal zoia.
17 Niin tapahtui kolmen päivän jälkeen, että Paavali kutsui kokoon ylimmäiset Juudalaisista. Ja kuin he tulivat kokoon, sanoi hän heille: miehet, veljet, vaikka en minä ole mitään tehnyt kansaa eli isäin säätyjä vastaan, kuitenkin olen minä sidottuna annettu Jerusalemista Roomalaisten käsiin,
Sûnthum suole chu Paul'n khotuola Juda ruoipungei hah intong rangin a koitûpa. An intûp suole, ama'n an kôm, “Ka champui Isrealngei, ei mipuingei chunga nônchu ei jât balam ei richibulngei renga ei manna chunga ite minchâina dôn khom no ronga, Jerusalema intâng ina min khuma male Rom ngei kuta mi bânga.
18 Jotka, koska he olivat minun tutkineet, tahtoivat minua päästää, ettei yhtään hengen rikosta minussa ole.
Chong min rekel suole, Rom ulienngeiin mi mojôk rang an nuoma, asikchu thi rang dôra ki minchâina ite an mu loi ani.
19 Mutta koska Juudalaiset sitä vastaan sanoivat, täytyi minun turvata keisariin, ei niin, että minulla olis jotakin kantamista minun kansani päälle.
Aniatachu maha Judangei an makhal lechu, ki mingei lelê doi ngei rang jôt khom no ronga, Caesar kôm jêk rangin namnôl ko tho zoi ani.
20 Tämän syyn tähden olen minä kutsunut teitä, että minä saisin teitä nähdä ja puhutella; sillä minä olen Israelin toivon tähden tällä kahleellä sidottu.
Masikin kêng nangni inmupuia nangni chongpui rangin nangni ko koi ani. Maha atatak kêng, Ma sabeina hanchu Israelngei an sabeipu han zingjirûi leh thungin ma anghin ko om ani,” a tia.
21 Niin he sanoivat hänelle: emme ole kirjaa saaneet sinusta Juudeasta, ei myös yksikään veljistä ole sieltä tullut ja meille ilmoittanut, eikä jotakuta pahuutta sinusta puhunut.
Anni ngeiin a kôm han, “Judea renga nu chungroia lekhamuthuon khom ite man makme, ei miriem so renga juong ngei khomin no roi ngei aninônchu nu chunga asie juong ti mak ngei.
22 Mutta me tahdomme sinulta kuulla, mitä sinun mielessäs on; sillä tästä seurasta on meille tiettävä, että sitä vastaan joka paikassa sanotaan.
Aniatachu nu huongvârngei hih riet rang kin nuom ani, asikchu muntina mingeiin no omna pâl hah an misîr minsiet ngâi kin riet,” an tia.
23 Ja kuin he olivat hänelle päivän määränneet, niin tuli monta hänen tykönsä majaan, joille hän selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, ja opetti heille Jesuksesta, Moseksen laista ja prophetaista huomenesta ehtoosen asti.
Masikin Paul le nikhuo an khita, ma nikhuo han chu mi tamtak Paul omna han an honga. Jîng renga jânjîng ten an kôm Pathien Rêngram thurchi a misîr minthâr pe ngeia, Moses Balam le dêipungei miziekngei hah mangin Jisua thurchi min iem ngei rang a pûta.
24 Ja muutamat uskoivat ne, mitkä sanottiin, mutta muutamat ei uskoneetkaan.
Senkhatngeiin chu an iema, hannirese senkhatngeiin chu iem mak ngei.
25 Mutta kuin he tulivat riitaisiksi keskenänsä, menivät he matkaansa, että Paavali oli yhden sanan sanonut: Pyhä Henki on oikein meidän isillemme Jesaias prophetan kautta puhunut,
Masikin anni le anni khom inngêi khâi mak ngeia, Paul'n hi chong inkhat hih a ti pe ngei suole: “Ratha Inthieng han dêipu Isaiah renga nin richibulngei kôma a lei misîr ha idôra adik mini.
26 Sanoen: mene tämän kansan tykö ja sano: korvillanne pitää teidän kuuleman ja ei ymmärtämän, ja silmillänne pitää teidän näkemän ja ei tunteman;
Ama'n a kôm ‘Sênla ma mingei kôm han va ti roh: Rangâi rangâi nin ta, aniatachu rietthei no tunui; En en nin ta, aniatachu mu no tunui,
27 Sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja he kuulevat raskaasti korvillansa, ja panevat silmänsä umpeen, ettei he joskus silmillänsä näkisi, eikä korvillansa kuulisi, ei myös ymmärtäisi sydämellänsä, eikä kääntäisi heitänsä, että minä heitä parantaisin.
asikchu ma miriemngei an mindona hih ânmôl zoi, male an kuorngei hîprap an ta an mitngei sîng an tih. Aninônchu, an mitin a mu rang, an kuorin a riet rang, an mulungbôkngei han rietthei an ta, male ko kôm hong kîr an tih, Pathien'n a ti, male keiman lei mindam ngei duoi nîng,’” a tia.
28 Niin olkoon se teille tiettävä, että tämä Jumalan autuus on lähetetty pakanoille, ja he myös sen kuulevat.
Male Paul'n: “Nangnin nin riet rang chu, Pathien'n sanminringna chong hah Jentailngei kôm min pêl ani zoia. Anni ngei ke a lei rangâi rang!” tiin a khâr zoi.
29 Ja kuin hän näitä puhunut oli, läksivät Juudalaiset pois ja riitelivät paljo keskenänsä.
30 Mutta Paavali oli täyttä kaksi ajastaikaa omassa palkkahuoneessansa ja otti kaikki vastaan, jotka hänen tykönsä tulivat,
Kum nik ten chu Paul hah athena rang in man oma han a oma, male mahan ama mu nuoma ahong ngei murdi chu a lei modôm ani.
31 Ja saarnasi Jumalan valtakunnasta, ja opetti Herrasta Jesuksesta Kristuksesta kaikella uskalluksella, ja ei häntä yksikään kieltänyt.
Pathien Rêngram thurchi a misîrpe ngeia male Pumapa Jisua Khrista thurchi a rila, tutên khap mak ngeia ngamtakin a misîr tit ani.
