< Teot 28 >
1 Ja kuin he terveinä päässeet olivat, tunsivat he, että se luoto Meliteksi kutsutaan.
And after we had escaped, we then realized that the island was called Malta. Yet truly, the natives offered us no small amount of humane treatment.
2 Mutta se kansa osoitti meille ei vähintä rakkauden halua; sillä he tekivät meille valkian, ja kaikki ottivat vastaan meidät, sen sateen ja vilun tähden, joka meidän päällemme tuli.
For they refreshed us all by kindling a fire, because rain was imminent and because of the cold.
3 Mutta kuin Paavali kokosi kasan risuja ja pani valkialle, tuli yksi kärme palavuudesta ja karkasi hänen käteensä.
But when Paul had gathered together a bundle of twigs, and had placed them on the fire, a viper, which had been drawn to the heat, fastened itself to his hand.
4 Kuin kansa näki kärmeen riippuvan hänen kädessänsä, sanoivat he keskenänsä: kaiketi tämä ihminen on miehentappaja, jota ei koston jumalatar saali elää, vaikka hän on meren hädästä päässyt.
And truly, when the natives saw the beast hanging from his hand, they were saying to one another: “Certainly, this man must be a murderer, for though he escaped from the sea, vengeance will not permit him to live.”
5 Mutta hän pudisti kärmeen tuleen eikä mitään kipua tuntenut.
But shaking off the creature into the fire, he indeed suffered no ill effects.
6 Mutta he odottivat hänen ajettuvan eli kohta maahan lankeevan ja kuolevan; vaan kuin he kauvan sitä odottivat ja näkivät, ettei hänelle mitään vahinkoa tapahtunut, saivat he toisen mielen ja sanoivat hänen jumalaksi.
But they were supposing that he would soon swell up, and then would suddenly fall down and die. But having waited a long time, and seeing no ill effects in him, they changed their minds and were saying that he was a god.
7 Mutta vähän matkan takana siitä olivat sen luodon päämiehellä, jonka nimi oli Publius, maakartanot, joka meitä otti vastaan ja piti meidän kunniallisesti vierainansa kolme päivää.
Now among these places were estates owned by the ruler of the island, named Publius. And he, taking us in, showed us kind hospitality for three days.
8 Niin tapahtui, että Publiuksen isä sairasti vilutautia ja vatsankipua, jonka tykö Paavali meni, rukoili ja pani kätensä hänen päällensä, ja paransi hänen.
Then it happened that the father of Publius lay ill with a fever and with dysentery. Paul entered to him, and when he had prayed and had laid his hands on him, he saved him.
9 Kuin siis se oli tehty, tulivat myös muut sairaat siitä luodosta, ja parannettiin,
When this had been done, all who had diseases on the island approached and were cured.
10 Jotka myös meille tekivät paljon kunniaa, ja kuin me sieltä purjehdimme, panivat he meidän myötämme, mitä me tarvitsimme.
And then they also presented us with many honors. And when we were ready to set sail, they gave us whatever we needed.
11 Mutta kolmen kuukauden perästä purjehdimme me sieltä Aleksandrian haahdessa, joka sen luodon tykönä oli talvea pitänyt, jolla oli lipun merkki kaksoinen.
And so, after three months, we sailed in a ship from Alexandria, whose name was ‘the Castors,’ and which had wintered at the island.
12 Ja kuin me tulimme Syrakusaan, olimme me siellä kolme päivää.
And when we had arrived at Syracuse, we were delayed there for three days.
13 Ja kuin me sieltä ympäri purjehdimme ja tulimme Regioon, ja päivää jälkeen puhalsi lounatuuli, niin että me toisena päivänä tulimme Puteoliin.
From there, sailing close to the shore, we arrived at Rhegium. And after one day, with the south wind blowing, we arrived on the second day at Puteoli.
14 Kuin me sieltä löysimme veljet, niin meitä rukoiltiin olemaan heidän tykönänsä seitsemän päivää; ja niin me tulimme Roomiin.
There, after locating the brothers, we were asked to remain with them for seven days. And then we went on to Rome.
15 Ja kuin siellä veljet kuulivat meistä, tulivat he meitä vastaan hamaan Appiforuun ja Tretaberniin. Kuin Paavali heidät näki, kiitti hän Jumalaa ja sai uskalluksen.
And there, when the brothers had heard of us, they went to meet us as far as the Forum of Appius and the Three Taverns. And when Paul had seen them, giving thanks to God, he took courage.
16 Mutta kuin me Roomiin tulimme, antoi sadanpäämies vangit sodanpäämiehen haltuun. Mutta Paavali sallittiin olevan itsellänsä yhden sotamiehen kanssa, joka hänestä otti vaarin.
And when we had arrived at Rome, Paul was given permission to stay by himself, with a soldier to guard him.
17 Niin tapahtui kolmen päivän jälkeen, että Paavali kutsui kokoon ylimmäiset Juudalaisista. Ja kuin he tulivat kokoon, sanoi hän heille: miehet, veljet, vaikka en minä ole mitään tehnyt kansaa eli isäin säätyjä vastaan, kuitenkin olen minä sidottuna annettu Jerusalemista Roomalaisten käsiin,
And after the third day, he called together the leaders of the Jews. And when they had convened, he said to them: “Noble brothers, I have done nothing against the people, nor against the customs of the fathers, yet I was delivered as a prisoner from Jerusalem into the hands of the Romans.
18 Jotka, koska he olivat minun tutkineet, tahtoivat minua päästää, ettei yhtään hengen rikosta minussa ole.
And after they held a hearing about me, they would have released me, because there was no case for death against me.
19 Mutta koska Juudalaiset sitä vastaan sanoivat, täytyi minun turvata keisariin, ei niin, että minulla olis jotakin kantamista minun kansani päälle.
But with the Jews speaking against me, I was constrained to appeal to Caesar, though it was not as if I had any kind of accusation against my own nation.
20 Tämän syyn tähden olen minä kutsunut teitä, että minä saisin teitä nähdä ja puhutella; sillä minä olen Israelin toivon tähden tällä kahleellä sidottu.
And so, because of this, I requested to see you and to speak to you. For it is because of the hope of Israel that I am encircled with this chain.”
21 Niin he sanoivat hänelle: emme ole kirjaa saaneet sinusta Juudeasta, ei myös yksikään veljistä ole sieltä tullut ja meille ilmoittanut, eikä jotakuta pahuutta sinusta puhunut.
But they said to him: “We have not received letters about you from Judea, nor have any of the other new arrivals among the brothers reported or spoken anything evil against you.
22 Mutta me tahdomme sinulta kuulla, mitä sinun mielessäs on; sillä tästä seurasta on meille tiettävä, että sitä vastaan joka paikassa sanotaan.
But we are asking to hear your opinions from you, for concerning this sect, we know that it is being spoken against everywhere.”
23 Ja kuin he olivat hänelle päivän määränneet, niin tuli monta hänen tykönsä majaan, joille hän selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, ja opetti heille Jesuksesta, Moseksen laista ja prophetaista huomenesta ehtoosen asti.
And when they had appointed a day for him, very many persons went to him at his guest quarters. And he discoursed, testifying to the kingdom of God, and persuading them about Jesus, using the law of Moses and the Prophets, from morning until evening.
24 Ja muutamat uskoivat ne, mitkä sanottiin, mutta muutamat ei uskoneetkaan.
And some believed the things that he was saying, yet others did not believe.
25 Mutta kuin he tulivat riitaisiksi keskenänsä, menivät he matkaansa, että Paavali oli yhden sanan sanonut: Pyhä Henki on oikein meidän isillemme Jesaias prophetan kautta puhunut,
And when they could not agree among themselves, they departed, while Paul was speaking this one word: “How well did the Holy Spirit speak to our fathers through the prophet Isaiah,
26 Sanoen: mene tämän kansan tykö ja sano: korvillanne pitää teidän kuuleman ja ei ymmärtämän, ja silmillänne pitää teidän näkemän ja ei tunteman;
saying: ‘Go to this people and say to them: Hearing, you shall hear and not understand, and seeing, you shall see and not perceive.
27 Sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja he kuulevat raskaasti korvillansa, ja panevat silmänsä umpeen, ettei he joskus silmillänsä näkisi, eikä korvillansa kuulisi, ei myös ymmärtäisi sydämellänsä, eikä kääntäisi heitänsä, että minä heitä parantaisin.
For the heart of this people has grown dull, and they have listened with reluctant ears, and they have closed their eyes tightly, lest perhaps they might see with the eyes, and hear with the ears, and understand with the heart, and so be converted, and I would heal them.’
28 Niin olkoon se teille tiettävä, että tämä Jumalan autuus on lähetetty pakanoille, ja he myös sen kuulevat.
Therefore, let it be known to you, that this salvation of God has been sent to the Gentiles, and they shall listen to it.”
29 Ja kuin hän näitä puhunut oli, läksivät Juudalaiset pois ja riitelivät paljo keskenänsä.
And when he had said these things, the Jews went away from him, though they still had many questions among themselves.
30 Mutta Paavali oli täyttä kaksi ajastaikaa omassa palkkahuoneessansa ja otti kaikki vastaan, jotka hänen tykönsä tulivat,
Then he remained for two whole years in his own rented lodgings. And he received all who went in to him,
31 Ja saarnasi Jumalan valtakunnasta, ja opetti Herrasta Jesuksesta Kristuksesta kaikella uskalluksella, ja ei häntä yksikään kieltänyt.
preaching the kingdom of God and teaching the things which are from the Lord Jesus Christ, with all faithfulness, without prohibition.