Teot 27
1 Mutta sittenkuin päätetty oli, että meidän piti Italiaan purjehtiman, antoivat he Paavalin muiden vankien kanssa yhden sadanpäämiehen haltuun, joka kutsuttiin Julius, keisarin sotajoukosta.
Pevamali kuvika mpangu wa lugendu lwa tete kuhamba Italia, Pauli pamonga na vafungwa vangi vagotoliwi pahi pa ulonda wa Juliasi mweavi Mkulu wa msambi wa manjolinjoli pagati ya chikundi chechikemelewa “Chikundi cha Augusti.”
2 Kuin me siis astuimme Adramytin haahteen, ja meidän piti purjehtiman Asian ohitse, laskimme me ulos maalta. Ja meidän kanssamme oli Aristarkus, Makedonian mies, Tessalonikasta.
Tayingili muwatu wewahuma ku Adilamito wewavedukila mumbwani ya miji ya Asia. Kangi tawukili pamonga na mkolonjinji wa Makedonia kuhuma Tesalonike liina laki Alistako.
3 Ja me tulimme toisena päivänä Sidoniin. Ja Julius meni hyvästi Paavalin kanssa, ja salli hänen mennä ystäväinsä tykö ja heiltä holhottaa.
Chilau yaki tahikili kumbwani ya Sidoni. Juliasi amhengili lipyana Pauli kwa kumyidakila avalola vankozi vaki na kupata vindu vyaaganili.
4 Ja kuin me sieltä laskimme ulos, niin me purjehdimme Kyprin ohitse, että vastatuulet olivat.
Kuhuma kwenuko, tagendili mumhana mwa chisiwa cha Kuplo ndava ya kuyepa mpungu wewabuma kuhuma kulongolo yitu.
5 Ja kuin me olimme purjehtineet yli meren, joka Kilikian ja Pamphilian kohdalla on, ja tulimme Myraan, joka on Lykiassa,
Kangi takupwiki nyanja ya upandi wa Kilikia na Pamfulia, tahikili Mula muji wa Lukia.
6 Niin löysi sadanpäämies siellä yhden Aleksandrialaisen haahden, joka Italiaan purjehti, ja pani meidät siihen.
Penapo Mkulu wa msambi yula, aukolili watu wewihuma ku Alekisandalia na kuhamba ku Italia, ndi akatiyingisa mugati.
7 Kuin me monta päivää hitaasti purjehdimme ja tuskalla Knidon saavutimme, ettemme päässeet tuulelta, niin me purjehdimme Kretan alle, Salmoneen päin.
Tagendili mbolimboli mulukumbi lwa magono gamahele cha kutyalatyala neju tahikili papipi na muji wa Nido. Ndava ya mpungu wewatikang'ayi kuhuma kulongolo ndi tikahamba lumonga upandi wa Kilete kuhamba pandu pa yeyikemiwa Salimone.
8 Ja kuin me tuskin sen ohitse pääsimme, niin me tulimme yhteen paikkaan, joka Kauniiksi satamaksi kutsutaan, jota läsnä oli Lasean kaupunki.
Tapitili mumhana ya mbwani kwa kutyalatyala na kuhika pandu pepikemelewa “Bandali ya Bwina,” Papipi na muji wa Lasea.
9 Koska paljo aikaa oli kulunut, ja purjehdus oli vaarallinen, ja paaston aika oli jo kulunut, neuvoi Paavali heitä,
Lukumbi lwamahele lwamali kupita, hati magono ga kujihinisa chakulya gamaliki. Hinu vayogwipi neju lugendu lwa muwatu. Pauli akavajovela malovi aga.
10 Sanoen: armaat miehet! minä näen, että purjehdus tulee vaaralliseksi ja vahingolliseksi, ei ainoastaan kalulle ja haahdelle, mutta myös meidän hengellemme.
“Mwavagosi, nihololela kuvya lugendu lwitu yati wivya na mang'ahiso na kuyagisa lepi ndava ya ndwika na watu ndu, nambu mewa na wumi witu.”
11 Mutta sadanpäämies uskoi enemmin haahdenhaltiaa ja peränpitäjää kuin Paavalin sanoja.
Nambu Mkulu wa manjolinjoli yula akasadika neju malovi ga mgendesa watu na ga mkolo watu, kuliku malovi ga Pauli.
12 Ja kuin ei satama ollut sovelias yli talvea olla, niin he enimmitten mielistyivät siihen neuvoon, että sieltä piti laskettaman pois, jos he jollakin muotoa olisivat voineet tulla Phoinikaan talvea pitämään, joka on Kretan satama, etelälänteä ja luodepohjaa päin.
Hinu ndava bandali yeniyo yavi lepi nafwasi ya bwina kutama lukumbi lwa mbepu. Ndi vamahele pagati yavi vayidakilini kuwuka penapo na kuhamba mbaka Foinike ngati yihotoleka na kutama kwenuko mkulukumbi lwa mbepu. Bandali ya Kilete yeyihamba kwelihumila lilanga na kusini kwelitipama lilanga.
13 Mutta kuin etelätuuli rupesi puhaltamaan, luulivat he aikomisensa käyvän edes, läksivät matkaan ja purjehtivat Kretan ohitse lähempänä maata.
Hinu, mpungu wa bwina pawatumbwili kubuma, vene vakahololela kuvya mpangu wavi wihotoleka, hinu vakahuta nanga vakatumbula lugendu kuni vigendesa watu papipi na mbwani ya Kilete.
14 Mutta ei kauvan aikaa jälkeen löi sen päälle ankara puuskatuuli, joka itäpohjaksi kutsutaan.
Kwakona vangahika patali, mpungu ukali weukemiwa “Mpungu Eulokilo.” Watumbwili kubuma kuhuma muchisiwa.
15 Ja kuin haaksi tuli sen valtaan eikä voinut tuulta vastaan seisoa, laskimme me sen tuulen haltuun kulkemaan.
Mpungu waukang'ili watu, wene wahotwili lepi kukangamala nawu, ndi taulekili mpungu uyikang'ayi.
16 Ja kuin me tulimme yhden vähän saaren alle, joka kutsutaan Klauda, saimme me tuskalla venheesen ruveta,
Na petapitayi pachisiwa chidebe chechikemiwa Kauda, tatyalityali nambu tahotwili kuukunga mtumbwi wa watu.
17 Jonka me otimme avuksemme ja sidoimme haahteen, peljäten, ettei sen pitänyt kariin sattuman; ja he laskivat alas purheen ja antoivat kulkea.
Vanalihengu va muwatu pevamali kuyigisa mtumbwi wula mugati, ndi vakaukunga nyosi kwa makakala. Vayogwipi kukwama pa lilundu la masavati ga papipi na mbwani ya ku Libya, vakahelesa nyosi na kuleka watu wikang'iswa na mpungu.
18 Mutta koska suuri ilma kävi päälle, heittivät he toisena päivänä kalun ulos.
Mpungu na manji gatimbungini na pachilau yaki, vakatumbula kutaga ndwika munyanja.
19 Ja kolmantena päivänä heitimme me omilla käsillämme ulos haahden kaluja.
Na ligono la datu vakatumbula kutaga vindu vya watu kwa mawoko gavi vene.
20 Mutta kuin emme monena päivänä aurinkoa emmekä tähtiä nähneet, eikä vähin ilma meidän päällemme käynyt, niin meidän elämämme toivo oli jo kaikki pois.
Mu magono gamahele valiwene lepi lilanga amala ndondo, mpungu na manji vyayendalili kutimbugana neju, kuhuvalila kwa kusanguka gavamaliki.
21 Ja koska me kauvan aikaa olimme syömättä, silloin seisoi Paavali heidän keskellänsä ja sanoi: miehet, teidän olis tullut minua kuulla ja ei Kretasta laskea ulos, että me olisimme välttäneet tainkaltaisen tuskan ja vahingon.
Pavatamili magono gamahele changalya, Pauli akayima pagati yavi akajova, “Vamtopeswa, mbanga kuvya muniyuwanili malovi gangu ga kuleka kuwuka Kilete, ngatiyepili mang'ahiso ago pamonga na kuyagisa vindu ivi.
22 Ja nytkin minä neuvon teitä, olkaat hyvässä uskalluksesta, ei teistä yksikään huku, vaan ainoastaan haaksi.
Nambu hinu nivayupa mjikangamalisa mtima, muni kawaka hati mundu mmonga mweiyagisa wumi waki, nambu watu wene ndi wewiyaga.
23 Sillä minun tykönäni seisoi tänä yönä Jumalan enkeli, jonka oma minä olen, jota minä myös palvelen,
Ndava muni golo kilu Mtumu wa kunani kwa Chapanga, kuhuma kwa Chapanga mwenikumuhengela, anihumalili,
24 Ja sanoi: älä pelkää, Paavali, sinä pitää keisarin eteen asetettaman, ja katso, Jumala on sinulle lahjoittanut ne kaikki, jotka sinun kanssas purjehtivat.
akanijovela, ‘Pauli, kotoka kuyogopa! Yikukugana kuyima palongolo ya Nkosi wa ku Loma, Chapanga mwene yimganisi, ndi kwa ubwina waki akuvasangula wumi wa voha mulugendu lwinu.’
25 Sentähden miehet, olkaat hyvässä uskalluksessa! Sillä minä uskon Jumalan päälle, että se niin tapahtuu, kuin minulle sanottu on.
Hinu vamtopeswa, mjikamngamalisa mtima ndava muni nikumsadika Chapanga kuvya givya mewawa ngati chenijoviwi.
26 Mutta yhteen luotoon pitää meidän kulkeman.
Nambu yikutigana kutagwa kundumba ya chisiwa chimonga.”
27 Kuin neljästoistakymmenes yö joutui, ja me ajeltiin Adrian merellä, äkkäsivät haaksimiehet puoliyön aikaan jonkun maan heitä lähestyvän,
Ligono la kumi na mcheche kilu manji pagatumbwili kutimbugana tikanga'iswa kuni na kula munyanja ya Adilia. Pagati ya kilu vanalihengu muwatu vaholalili kuvya papipi na pandumba.
28 Ja heittivät ulos luotirihman ja löysivät kaksikymmentä kyynärää syväksi; kuin he tulivat vähää edemmä, heittivät he taas ulos luotirihman ja löysivät viisitoistakymmentä kyynärää.
Vakalonda utali wa pahi wa nyanja kwa kuhelesa nyosi yeyakungiwi chindu chechitopa, vapatili utali wa mita alobaini. Na pavapimili kavili mwanakandahi vapatili utali wa mita selasini.
29 Niin he pelkäsivät joutuvansa johonkuhun kariin, ja heittivät ulos neljä ankkuria perältä haahta, ja toivoivat päivän koittavan.
Ndava ya kuyogopa kukwama mumatalau ndi vakahelesa nanga mcheche za upandi mumbele mwa watu, vakamuyupa Chapanga kwicha kanyata.
30 Mutta kuin haaksimiehet pyysivät haahdesta paeta, ja lykkäsivät venheen mereen, sanoen että he tahtoivat ankkuria viedä ulos haahden keulasta,
Vanalihengu va muwatu, vaganili kutila ndi vamali kuhelesa mtumbwi wavi mumanji, vakongayi kuvya vihamba kulongolo kuhelesa nanga za muwatu.
31 Niin Paavali sanoi sadanpäämiehelle ja sotamiehille: ellei nämät haahdessa pysy, ette suinkaan henkeänne pelasta.
Nambu Pauli amjovili Mkulu wa msambi yula pamonga na manjolinjoli vangi, “Vanalihengu ava ngati vitama lepi mugati ya watu, yati mwisanguliwa lepi.”
32 Niin sotamiehet hakkasivat poikki venheen pestin, ja antoivat sen pudota.
Penapo ndi manjolinjoli vala vakadumula nyosi zezakamwili mtumbwi wula, vakauleka uhamba na manji.
33 Ja kuin päivä rupesi valkenemaan, neuvoi Paavali kaikkia heitä ruokaa ottamaan, sanoen: tänäpänä on neljästoistakymmenes päivä, kuin te odottaneet olette, ja syömättä olleet, ja ette mitään ole tykönne ottaneet:
Papipi na hamba kucha, Pauli akavayupa voha valyayi chakulya, “Lelu ndi ligono la kumi na mcheche vavili na wogoyi lukumbi lwoha ulo mwangalya chindu.
34 Sentähden neuvon minä teitä ruokaa ottamaan, joka on teille terveydeksi; sillä ei yhdenkään teidän päästänne ole hiuskarva putoova.
Hinu, nikuvayupa mlyayi chakulya muni mukuchigana muhotola kulama, Muni kawaka hati luyunju lumonga wa mitu yinu lweluyaga.”
35 Ja kuin hän sen oli sanonut, otti hän leivän, ja kiitti Jumalaa kaikkein nähden, mursi, ja rupesi syömään.
Peamali kujova malovi ago, Pauli akatola libumunda, akamsengusa Chapanga palongolo yavi voha akametula akatumbula kulya.
36 Ja kuin he kaikki itsensä vahvistivat, rupesivat he myös syömään.
Kangi voha vakasindimala mtima, navene mewa vakalya chakulya.
37 Mutta meitä oli haahdessa kaikki yhteen kaksisataa ja kuusikahdeksattakymmentä henkeä.
Mugati ya watu wula tavi vandu miya zivili na sabini na sita.
38 Ja kuin he olivat ravitut, kevensivät he haahden ja heittivät jyvät mereen.
Pevamali kulya na kuyukuta kila mundu, ndi vapungwizi utopa kwa watu, kwa kutaga nganu munyanja.
39 Mutta kuin päivä tuli, niin ei he tunteneet maata, mutta havaitsivat lahden, jossa ranta oli, jonka päälle he mielivät antaa haahden ajaa, jos he olisivat taitaneet.
Kwapachili, vanalihengu vala vaumanyili lepi mulima wula, ndi vayiwene ndumba yeyivi papipi na manji, vakajovesana vayegeka watu kwenuko ngati yihotoleka.
40 Ja kuin he ankkurit olivat ottaneet ylös, läksivät he mereen ja päästivät perälautain siteet, ja asettivat purjeen tuuleen, ja antoivat juosta rantaa kohden.
Ndi, vakadumula nanga na kuzileka munyanja, mewa vakahuta nyosi za kugendesela watu, kangi vakatola chitambala chimonga kulongolo kukinga mpungu, vakahamba kundumba.
41 Vaan kuin me tulimme yhden niemen tykö, loukkaantui haaksi, ja sen keula tarttui kiinni ja jäi seisomaan, mutta kastari tuli valallensa aaltoin väestä.
Nambu vahikili pamngonganu wa manji, na watu wakwamili, upandi wa kulongolo wajwigwimi mumasavati changali kunyugusika. Upandi wa mumbele wa watu watumbwili kudenyekana hipandi hipandi ndava kukang'wa na mpungu ga manji ga kutimbugana.
42 Mutta sotamiesten neuvo oli vankeja tappaa, ettei joku uiden olisi karannut pois.
Manjolinjoli vavi na mpangu wa kuvakoma vafungwa voha ndava ya kuyogopa kuvya vihotola kusambalila mbaka kundumba na kutila.
43 Mutta sadanpäämies tahtoi Paavalia vapahtaa, ja esti heidät siitä neuvosta, ja käski niitä, jotka uida taisivat, että he ensin itsensä antaisivat ulos ja maalle pääsisivät.
Nambu Mkulu wa msambi yula aganili kumsangula Pauli, avabesili valeka mpangu wavi. Akalagiza vevimanya kusambalila vahumba kuhuma muwatu na kusambalila mbaka kundumba,
44 Mutta muita lautain päällä, muutamia taas haahden kappaleilla (kulkea). Ja niin tapahtui, että jokainen tuli hengissä maalle.
na vevasigalili vajisangula kwa kukamulila mbau amala chipandi cha watu weudenyiki, ndi tavoha tahikili tavamumi kundumba.
