Teot 25

1 Kuin siis Festus oli tullut maakuntaan, meni hän Kesareasta kolmannen päivän perästä ylös Jerusalemiin.

Festus, étant donc arrivé dans sa province, monta trois jours après de Césarée à Jérusalem.

2 Niin ylimmäinen pappi ja ylimmäiset Juudalaisista tulivat hänen eteensä Paavalia vastaan, ja rukoilivat häntä,

Les chefs des prêtres et les principaux d’entre les Juifs vinrent lui porter plainte contre Paul. Avec beaucoup d’instances

3 Ja pyysivät häneltä suosiota häntä kohtaan, että hän kutsuttais hänen Jerusalemiin, ja väijyivät häntä tappaaksensa tiellä.

ils lui demandèrent comme une faveur, dans un but hostile à l’Apôtre, qu’il le fît transférer à Jérusalem; ils préparaient un guet-apens pour le faire périr en route.

4 Niin Festus vastasi, että Paavali piti hyvin kätkettämän Kesareassa, ja että hän tahtoi itse pian sinne vaeltaa.

Festus répondit que Paul était gardé à Césarée et que lui-même y retournerait sous peu.

5 Jotka siis teidän seassanne, sanoi hän, voimalliset ovat, ne tulkaan alas meidän kanssamme, ja jos jotakin vääryyttä on tässä miehessä, niin kantakaan he hänen päällensä.

« Que ceux d’entre vous, ajouta-t-il, qui ont qualité pour cela, descendent avec moi, et s’il y a des charges contre cet homme, qu’ils l’accusent. »

6 Kuin hän siis oli heidän tykönänsä viipynyt enempi kuin kymmenen päivää, läksi hän alas Kesareaan. Ja toisena päivänä istui hän tuomioistuimelle ja käski Paavalin tuoda edes.

Après avoir seulement passé huit ou dix jours à Jérusalem, Festus descendit à Césarée. Le lendemain, ayant pris place sur son tribunal, il fit amener Paul.

7 Kuin hän oli tullut edes, seisoivat ne Juudalaiset ympärillä, jotka olivat Jerusalemista tulleet alas, ja toivat edes monta ja suurta vikaa Paavalia vastaan, joita ei he voineet vahvistaa;

Quand on l’eut amené, les Juifs venus de Jérusalem l’entourèrent, en portant contre lui de nombreuses et graves accusations, qu’ils ne pouvaient prouver.

8 Sillä hän vastasi edestänsä: en minä ole mitään rikkonut Juudalaisten lakia, en templiä, enkä keisaria vastaan.

Paul dit pour sa défense: « Je n’ai rien fait de répréhensible, ni contre la loi des Juifs, ni contre le temple, ni contre César. »

9 Niin Festus tahtoi Juudalaisten mieltä noutaa, vastasi Paavalia ja sanoi: tahdotkos mennä ylös Jerusalemiin ja siellä näistä oikeudella seisoa minun edessäni?

Festus, qui voulait faire plaisir aux Juifs, dit à Paul: « Veux-tu monter à Jérusalem et y être jugé sur ces griefs en ma présence? »

10 Mutta Paavali sanoi: minä seison keisarin oikeudessa, ja siinä tulee minua tuomita: en minä ole Juudalaisille mitään vääryyttä tehnyt, kuin sinä itsekin paremmin tiedät.

Paul répondit: « Je suis devant le tribunal de César; c’est là que je dois être jugé. Je n’ai fait aucun tort aux Juifs, comme tu le sais bien toi-même.

11 Sillä jos minä olen jonkun vahingoittanut, eli minun henkeni rikkonut, niin en minä tahdo välttää kuolemaa: jos ei taas mitään niistä ole, mitä he minun päälleni kantavat, niin ei yksikään taida minua antaa heidän käsiinsä: minä turvaan keisariin.

Si j’ai commis quelque injustice ou quelque attentat qui mérite la mort, je ne refuse pas de mourir; mais s’il n’y a rien de fondé dans leurs accusations, personne n’a le droit de me livrer à eux. J’en appelle à César. »

12 Silloin Festus puhutteli raatia ja vastasi: keisariin sinä turvasit, keisarin tykö pitää myös sinun menemän.

Alors Festus, après en avoir conféré avec son conseil, répondit: « Tu en as appelé à César, tu iras à César. »

13 Mutta kuin muutamat päivät olivat kuluneet, tuli kuningas Agrippa ja Bernise alas Kesareaan Festusta tervehtimään.

Quelques jours après le roi Agrippa et Bérénice arrivèrent à Césarée pour saluer Festus.

14 Ja kuin he siellä monta päivää viipyivät, jutteli Festus Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: yksi mies on jäänyt Felikseltä sidottuna,

Comme ils y passèrent plusieurs jours, Festus exposa au roi l’affaire de Paul, en disant: « Il y a ici un homme que Félix a laissé prisonnier.

15 Josta, kuin minä Jerusalemissa olin, ylimmäiset papit ja Juudalaisten vanhimmat tulivat ja ilmoittivat minulle, pyytäin tuomiota hänen ylitsensä.

Lorsque j’étais à Jérusalem, les princes des prêtres et les Anciens des Juifs ont porté plainte contre lui, demandant sa condamnation.

16 Joille minä vastasin: ei se ole Roomalaisten tapa, että joku ihminen ennen annetaan surmata, kuin se, jonka päälle kannetaan, saa päällekantajat rinnallensa ja saa tilan edestänsä vastata kanteesta.

Je leur ai répondu que ce n’est pas la coutume des Romains de livrer un homme avant d’avoir confronté l’accusé avec ses accusateurs et de lui avoir donné les moyens de se justifier de ce dont on l’accuse.

17 Sentähden kuin he tänne kokoon tulivat, istuin minä kohta toisena päivänä viivyttelemättä tuomio-istuimelle, ja käskin miehen tuoda edes.

Ils sont donc venus ici, et, sans différer, j’ai pris place le lendemain sur mon tribunal, et j’ai ordonné de m’amener cet homme.

18 Kuin päällekantajat tulivat, niin ei he yhtään syytä tuoneet edes niistä, mitä minä luulin.

Les accusateurs, s’étant présentés, ne lui imputèrent aucun des crimes que je supposais;

19 Mutta heillä oli muutamia kysymyksiä häntä vastaan heidän taikauksistansa ja yhdestä kuolleesta Jesuksesta, jonka Paavali todisti elävän.

mais ils eurent avec lui des controverses ayant trait à leur religion particulière et à un certain Jésus, qui est mort et que Paul affirmait être vivant.

20 Vaan että minä siitä kysymyksestä epäilin, kysyin minä, josko hän olis tahtonut mennä Jerusalemiin ja siellä näistä tuomittaa.

Comme j’étais embarrassé pour faire une enquête sur ces matières, je lui demandai s’il voulait aller à Jérusalem et y être jugé sur ces accusations.

21 Mutta koska Paavali lykkäsi asiansa keisarin tutkimisen alle, annoin minä hänen kätkettää, siihen asti kuin minä hänen keisarin tykö lähettäisin.

Mais Paul en ayant appelé, pour que sa cause fût réservée à la connaissance de l’empereur, j’ai ordonné de le garder jusqu’à ce que je l’envoie à César. »

22 Niin Agrippa sanoi Festukselle: minäkin kuulisin mielelläni sitä miestä. Hän sanoi: huomenna saat sinä häntä kuulla.

Agrippa dit à Festus: « J’aurais voulu, moi aussi, entendre cet homme. » — « Demain, répondit Festus, tu l’entendras. »

23 Ja toisena päivänä tuli Agrippa ja Bernise suurella koreudella, ja menivät raastupaan, päämiesten ja kaupungin ylimmäisten kanssa, ja Paavali tuotiin edes Festuksen käskyn jälkeen.

Le lendemain, Agrippa et Bérénice vinrent en grand faste. Quand ils furent dans la salle d’audience avec les tribuns et les principaux personnages de la ville, Paul fut amené par l’ordre de Festus.

24 Ja Festus sanoi: kuningas Agrippa ja kaikki miehet, jotka tässä meidän kanssamme olette, te näette sen, josta kaikki Juudalaisten joukko on minua rukoillut Jerusalemissa ja myös täällä, huutain, ettei hänen pitäisi enempi elämän.

Et Festus dit: « Roi Agrippa, et vous tous qui êtes présents avec nous, vous avez devant vous l’homme au sujet duquel les Juifs sont venus en foule me parler soit à Jérusalem, soit ici, en criant qu’il ne fallait plus le laisser vivre.

25 Mutta kuin minä ymmärsin, ettei hän ollut mitään kuoleman ansiota tehnyt, ja että hän myös itse turvasi keisariin, niin minä aioin hänen sinne lähettää.

Pour moi, ayant reconnu qu’il n’a rien fait qui mérite la mort, et lui-même en ayant appelé à l’empereur, j’ai résolu de le lui envoyer.

26 Josta ei minulla ole mitään vahvaa herralle kirjoittaa: sentähden tuotin minä hänen teidän eteenne, ja enimmiten sinun etees, kuningas Agrippa, että kuin hänen asiansa visummasti tutkittaisiin, minulla olis jotakin kirjoittamista;

Comme je n’ai rien de précis à écrire à l’empereur sur son compte, je l’ai fait comparaître devant vous, et surtout devant toi, roi Agrippa, afin qu’après cette audience je puisse rédiger mon rapport.

27 Sillä se on minun nähdäkseni toimetoin, että hän sidottuna lähetetään, ja ei hänen syytänsä ilmoiteta.

Car il me paraît déraisonnable d’envoyer un prisonnier, sans indiquer en même temps de quoi on l’accuse. »