Teot 24

1 Viiden päivän perästä meni Ananias, ylimmäinen pappi, vanhimpain ja selväkielisen Tertulluksen kanssa maanvanhimman tykö Paavalia vastaan.

Cinq jours après, arriva le grand prêtre Ananie, avec quelques Anciens et un certain rhéteur nommé Tertullus; ils portèrent plainte au gouverneur contre Paul.

2 Ja kuin hän oli eteen kutsuttu, rupesi Tertullus kantamaan, sanoen:

Celui-ci ayant été appelé, Tertullus se mit à l’accuser en ces termes: « Jouissant d’une paix profonde, grâce à toi, excellent Félix, et aux réformes que ta prévoyance a opérées en faveur de cette nation,

3 Me elämme hyvässä rauhassa sinun kauttas, ja ne asiat, jotka tässä kansassa oikein ja hyvin tehnyt ovat sinun toimellas, voimallinen Feliks, me aina ja joka paikassa hyväksi otamme kaikella kiitoksella.

nous les accueillons toujours et partout avec une entière reconnaissance.

4 Vaan etten minä sinua kauvan viivyttäisi, rukoilen minä sinua, ettäs pikimiltäs meitä kuulisit, sinun vakuutes tähden.

Mais, pour ne pas t’arrêter davantage, je te prie de nous écouter un moment avec ta bonté ordinaire.

5 Sillä me olemme löytäneet tämän miehen vahingolliseksi, joka nostaa kapinan kaikille Juudalaisille ympäri koko maanpiirin, ja on Natsarealaisten eriseuran päämies.

Nous avons trouvé cet homme: c’est une peste, un homme qui excite des troubles parmi les Juifs dans le monde entier, un chef de la secte des Nazaréens,

6 Hän on kiusannut templiäkin riivata; jonka tähden me otimme hänen kiinni ja tahdoimme tuomita hänen meidän lakimme jälkeen.

et qui même a tenté de profaner le temple; aussi nous l’avons arrêté. [et nous voulions le juger selon notre loi.

7 Mutta sodanpäämies Lysias tuli suurella väellä siihen sekaan ja päästi hänen meidän käsistämme,

Mais le tribun Lysias étant survenu, l’a arraché violemment de nos mains,

8 Ja käski hänen päällekantajansa tulla sinun tykös; josta sinä taidat itse tutkien ymmärtää kaikista niistä, joita me hänen päällensä kannamme.

et il a ordonné que ses accusateurs vinssent devant toi]. Tu pourras toi-même, en l’interrogeant, apprendre de sa bouche tout ce dont nous l’accusons. »

9 Ja Juudalaiset tähän myös mielistyivät, sanoen niin olevan.

Les Juifs se joignirent à cette accusation, soutenant que les choses étaient ainsi.

10 Niin Paavali vastasi, kuin maanvanhin häntä viittasi puhumaan: että minä tiedän sinun monta ajastaikaa olleen tämän kansan tuomarina, tahdon minä pelkäämättä edestäni vastata.

Après que le gouverneur lui eut fait signe de parler, Paul répondit: « C’est avec confiance que je prends la parole pour me justifier, car je sais que tu gouvernes cette nation depuis plusieurs années.

11 Sillä sinä taidat ymmärtää, ettei enempi ole kuin kaksitoistakymmentä päivää, sittekuin minä menin ylös Jerusalemiin rukoilemaan.

Il n’y a pas plus de douze jours, tu peux t’en assurer, que je suis monté à Jérusalem pour adorer.

12 Ja ei he ole minua templissäkään löytäneet kamppailemasta yhdenkään kanssa, ei kapinaa nostamasta kansan seassa, ei synagogissa, eikä kaupungissa.

Et l’on ne m’a pas vu dans le temple parler à quelqu’un, ni ameuter la foule, soit dans les synagogues,

13 Ei he myös taida niitä vahvistaa, mitä he nyt minun päälleni kantavat.

soit dans la ville; et ils ne sauraient prouver ce dont ils m’accusent maintenant.

14 Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä tämän tien kautta, jonka he eriseuraksi kutsuvat, niin palvelen minun isäini Jumalaa, että minä uskon kaikki, mitkä laissa ja prophetaissa kirjoitetut ovat,

Je te confesse que je sers le Dieu de nos pères selon la religion qu’ils appellent une secte, croyant tout ce qui est écrit dans la Loi et les Prophètes,

15 Ja pidän sen toivon Jumalan puoleen, jota hekin itse odottavat, että kuolleiden ylösnousemus pitää oleman, sekä vanhurskasten että vääräin.

et ayant en Dieu cette espérance, comme ils l’ont eux-mêmes, qu’il y aura une résurrection des justes et des pécheurs.

16 Ja sentähden minä harjoitan itsiäni aina pitämään pahentamattoman omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä.

C’est pourquoi moi aussi je m’efforce d’avoir constamment une conscience sans reproche devant Dieu et devant les hommes.

17 Mutta kuin minä monen ajastajan perästä tulin almua ja uhria kansalleni tekemään:

Je suis donc venu, après plusieurs années, pour faire des aumônes à mes compatriotes et pour présenter des oblations.

18 Joissa muutamat Juudalaiset Asiasta löysivät minun puhdistettuna templissä, ilman yhtäkään kapinaa ja meteliä,

C’est alors que j’ai été trouvé dans le temple, après ma consécration, sans attroupement ni tumulte,

19 Joidenka tulis sinun tykönäs läsnä olla ja kantaa, jos heillä jotakin on minua vastaan.

par certains Juifs d’Asie; c’était à eux de paraître devant toi comme accusateurs, s’ils avaient quelque chose à me reprocher.

20 Eli sanokaan nämät itse, jos he jotakin vääryyttä ovat minussa löytäneet, koska minä seisoin raadin edessä.

Ou bien que ceux-ci disent de quel crime ils m’ont trouvé coupable, lorsque j’ai comparu devant le Sanhédrin,

21 Mutta tämän yhden sanan tähden, jonka minä heidän seassansa seisoissani, kuolleiden ylösnousemisesta, huusin, minä teiltä tänäpänä tuomitaan.

à moins qu’on me fasse un crime de cette seule parole que j’ai dite à haute voix devant eux: C’est à cause de la résurrection des morts que je suis aujourd’hui mis en jugement devant vous. »

22 Kuin Feliks tämän kuuli, viivytti hän heitä; sillä hän tiesi hyvin tämän tien menon, ja sanoi: kuin Lysias sodanpäämies alas tulee, niin minä tahdon tutkia teidän asianne.

Félix, qui connaissait bien cette religion les ajourna, en disant: « Quand le tribun Lysias sera venu je connaîtrai à fond votre affaire. »

23 Ja käski sadanpäämiehen kätkeä Paavalin, ja antoi hänen saada levon, ja ettei yhtäkään hänen omistansa kiellettäisi häntä palvelemasta taikka käymästä hänen tykönänsä.

Et il donna l’ordre au centurion de garder Paul, mais en lui laissant quelque liberté, et sans empêcher aucun des siens de lui rendre des services.

24 Mutta muutamain päiväin perästä tuli Feliks emäntänsä Drusillan kanssa, joka Juudalainen oli, ja kutsutti Paavalin eteensä, ja kuulteli häntä uskosta Kristuksen päälle.

Quelques jours après, Félix vint avec Drusille, sa femme, qui était juive. Ayant fait appeler Paul, il l’entendit sur la foi en Jésus-Christ.

25 Mutta kuin hän puhui vanhurskaudesta ja puhtaasta elämästä ja tulevaisesta tuomiosta, peljästyi Feliks, ja vastasi: mene tällä haavalla matkaas; vaan kuin minä saan tilan, niin minä sinun tyköni kutsutan.

Mais Paul en étant venu à parler de justice, de tempérance et de jugement à venir, Félix effrayé dit: « Pour le moment, retire-toi; je te rappellerai à la première occasion. »

26 Toivoi myös Paavalilta hänellensä rahaa annettavan, että hän olis hänen päästänyt, jonka tähden hän myös usein hänen tykönsä kutsutti ja puheli hänen kanssansa.

Il espérait en même temps que Paul lui donnerait de l’argent; aussi le faisait-il venir assez fréquemment pour s’entretenir avec lui.

27 Kuin kaksi ajastaikaa kulunut oli, tuli Porkius Festus Feliksen siaan. Mutta Feliks tahtoi Juudalaisten mieltä noutaa ja jätti Paavalin sidottuna.

Deux ans s’écoulèrent ainsi, et Félix eut pour successeur Porcius Festus; et, dans le désir d’être agréable aux Juifs, il laissa Paul en prison.