Teot 24
1 Viiden päivän perästä meni Ananias, ylimmäinen pappi, vanhimpain ja selväkielisen Tertulluksen kanssa maanvanhimman tykö Paavalia vastaan.
After five days, the high priest, Ananias, came down with certain elders and an orator, one Tertullus. They informed the governor against Paul.
2 Ja kuin hän oli eteen kutsuttu, rupesi Tertullus kantamaan, sanoen:
When he was called, Tertullus began to accuse him, saying, “Seeing that by you we enjoy much peace, and that prosperity is coming to this nation by your foresight,
3 Me elämme hyvässä rauhassa sinun kauttas, ja ne asiat, jotka tässä kansassa oikein ja hyvin tehnyt ovat sinun toimellas, voimallinen Feliks, me aina ja joka paikassa hyväksi otamme kaikella kiitoksella.
we accept it in all ways and in all places, most excellent Felix, with all thankfulness.
4 Vaan etten minä sinua kauvan viivyttäisi, rukoilen minä sinua, ettäs pikimiltäs meitä kuulisit, sinun vakuutes tähden.
But that I don’t delay you, I entreat you to bear with us and hear a few words.
5 Sillä me olemme löytäneet tämän miehen vahingolliseksi, joka nostaa kapinan kaikille Juudalaisille ympäri koko maanpiirin, ja on Natsarealaisten eriseuran päämies.
For we have found this man to be a plague, an instigator of insurrections amongst all the Jews throughout the world, and a ringleader of the sect of the Nazarenes.
6 Hän on kiusannut templiäkin riivata; jonka tähden me otimme hänen kiinni ja tahdoimme tuomita hänen meidän lakimme jälkeen.
He even tried to profane the temple, and we arrested him.
7 Mutta sodanpäämies Lysias tuli suurella väellä siihen sekaan ja päästi hänen meidän käsistämme,
8 Ja käski hänen päällekantajansa tulla sinun tykös; josta sinä taidat itse tutkien ymmärtää kaikista niistä, joita me hänen päällensä kannamme.
By examining him yourself you may ascertain all these things of which we accuse him.”
9 Ja Juudalaiset tähän myös mielistyivät, sanoen niin olevan.
The Judeans also joined in the attack, affirming that these things were so.
10 Niin Paavali vastasi, kuin maanvanhin häntä viittasi puhumaan: että minä tiedän sinun monta ajastaikaa olleen tämän kansan tuomarina, tahdon minä pelkäämättä edestäni vastata.
When the governor had beckoned to him to speak, Paul answered, “Because I know that you have been a judge of this nation for many years, I cheerfully make my defence,
11 Sillä sinä taidat ymmärtää, ettei enempi ole kuin kaksitoistakymmentä päivää, sittekuin minä menin ylös Jerusalemiin rukoilemaan.
seeing that you can verify that it is not more than twelve days since I went up to worship at Jerusalem.
12 Ja ei he ole minua templissäkään löytäneet kamppailemasta yhdenkään kanssa, ei kapinaa nostamasta kansan seassa, ei synagogissa, eikä kaupungissa.
In the temple they didn’t find me disputing with anyone or stirring up a crowd, either in the synagogues or in the city.
13 Ei he myös taida niitä vahvistaa, mitä he nyt minun päälleni kantavat.
Nor can they prove to you the things of which they now accuse me.
14 Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä tämän tien kautta, jonka he eriseuraksi kutsuvat, niin palvelen minun isäini Jumalaa, että minä uskon kaikki, mitkä laissa ja prophetaissa kirjoitetut ovat,
But this I confess to you, that according to the Way, which they call a sect, so I serve the God of our fathers, believing all things which are according to the Torah, and which are written in the Prophets;
15 Ja pidän sen toivon Jumalan puoleen, jota hekin itse odottavat, että kuolleiden ylösnousemus pitää oleman, sekä vanhurskasten että vääräin.
having hope towards God, which these also themselves look for, that there will be a resurrection of the dead, both of the just and unjust.
16 Ja sentähden minä harjoitan itsiäni aina pitämään pahentamattoman omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä.
In this I also practise always having a conscience void of offence towards God and men.
17 Mutta kuin minä monen ajastajan perästä tulin almua ja uhria kansalleni tekemään:
Now after some years, I came to bring gifts for the needy to my nation, and offerings;
18 Joissa muutamat Juudalaiset Asiasta löysivät minun puhdistettuna templissä, ilman yhtäkään kapinaa ja meteliä,
amid which certain Jews from Asia found me purified in the temple, not with a mob, nor with turmoil.
19 Joidenka tulis sinun tykönäs läsnä olla ja kantaa, jos heillä jotakin on minua vastaan.
They ought to have been here before you and to make accusation if they had anything against me.
20 Eli sanokaan nämät itse, jos he jotakin vääryyttä ovat minussa löytäneet, koska minä seisoin raadin edessä.
Or else let these men themselves say what injustice they found in me when I stood before the council,
21 Mutta tämän yhden sanan tähden, jonka minä heidän seassansa seisoissani, kuolleiden ylösnousemisesta, huusin, minä teiltä tänäpänä tuomitaan.
unless it is for this one thing that I cried standing amongst them, ‘Concerning the resurrection of the dead I am being judged before you today!’”
22 Kuin Feliks tämän kuuli, viivytti hän heitä; sillä hän tiesi hyvin tämän tien menon, ja sanoi: kuin Lysias sodanpäämies alas tulee, niin minä tahdon tutkia teidän asianne.
But Felix, having more exact knowledge concerning the Way, deferred them, saying, “When Lysias, the commanding officer, comes down, I will decide your case.”
23 Ja käski sadanpäämiehen kätkeä Paavalin, ja antoi hänen saada levon, ja ettei yhtäkään hänen omistansa kiellettäisi häntä palvelemasta taikka käymästä hänen tykönänsä.
He ordered the centurion that Paul should be kept in custody and should have some privileges, and not to forbid any of his friends to serve him or to visit him.
24 Mutta muutamain päiväin perästä tuli Feliks emäntänsä Drusillan kanssa, joka Juudalainen oli, ja kutsutti Paavalin eteensä, ja kuulteli häntä uskosta Kristuksen päälle.
After some days, Felix came with Drusilla his wife, who was a Jewess, and sent for Paul and heard him concerning the faith in Messiah Yeshua.
25 Mutta kuin hän puhui vanhurskaudesta ja puhtaasta elämästä ja tulevaisesta tuomiosta, peljästyi Feliks, ja vastasi: mene tällä haavalla matkaas; vaan kuin minä saan tilan, niin minä sinun tyköni kutsutan.
As he reasoned about righteousness, self-control, and the judgement to come, Felix was terrified, and answered, “Go your way for this time, and when it is convenient for me, I will summon you.”
26 Toivoi myös Paavalilta hänellensä rahaa annettavan, että hän olis hänen päästänyt, jonka tähden hän myös usein hänen tykönsä kutsutti ja puheli hänen kanssansa.
Meanwhile, he also hoped that money would be given to him by Paul, that he might release him. Therefore also he sent for him more often and talked with him.
27 Kuin kaksi ajastaikaa kulunut oli, tuli Porkius Festus Feliksen siaan. Mutta Feliks tahtoi Juudalaisten mieltä noutaa ja jätti Paavalin sidottuna.
But when two years were fulfilled, Felix was succeeded by Porcius Festus, and desiring to gain favour with the Judeans, Felix left Paul in bonds.
