Teot 23
1 Niin Paavali katsahti raadin päälle ja sanoi: miehet, rakkaat veljet! minä olen kaikella hyvällä tunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti.
Paul'n roijêkpungei hah a en ngita, “Ka champui Isrealngei aviensûn ten hin Pathien mâkunga sielesarietna diktak dônin ko tho rang ngei murdi ko hong tho ani,” a tia.
2 Niin ylimmäinen pappi Ananias käski niitä, jotka läsnä seisoivat, lyödä häntä vasten suuta.
Ochai Inlaltak Ananias han, Paul kôma inding ngei kôm han Paul hah a bâikuo bên pe roi, a ti pe ngeia.
3 Paavali sanoi hänelle: lyököön sinua Jumala, sinä valkeaksi tehty seinä! istutko sinä ja tuomitset minua lain jälkeen, ja käsket minua lyödä vastoin lakia?
Paul'n a kôm, “Nangma, bang rusûk minchekpu Pathien'n nang bên atih, a tia. Mahan nên sunga Balam anga roijêk rangin nên sunga balam khêlin mi min bên rang ni ti mo!” a tipea.
4 Mutta ne, jotka läsnä seisoivat, sanoivat: kiroiletko sinä ylimmäistä Jumalan pappia?
Paul kôm inding ngei han, Paul kôm han “Pathien Ochai Inlaltak khom jâ loiin khoi ithomo no ngo,” an tia.
5 Paavali sanoi: en minä tietänyt, rakkaat veljet, häntä ylimmäiseksi papiksi; sillä kirjoitettu on: sinun kansas ylimmäistä ei sinun pidä kiroileman.
Paul'n “Ka champuingei Ochai Inlaltak ani ti ki riet loi sika kêng, Pathien lekhabu'n ‘Ni mi, roijêkpungei chunga chong saloi ni ti rang nimak ati,’” a tia.
6 Kuin Paavali tiesi, että heitä oli yksi osa Saddukealaisia ja toinen osa Pharisealaisia, huusi hän raadin edessä: miehet, rakkaat veljet! minä olen Pharisealainen ja Pharisealaisen poika. Minun päälleni kannetaan toivon ja kuolleiden ylösnousemisen tähden.
Paul'n Sadduceengei senkhat, Pharisee ngei senkhat le anni ti a riet lechu, roijêkpungei lâia han inringtakin “Ka champui Isrealngei keima Pharisee ki ni, Pharisee nâipasal ki ni, keiman mithi inthoinôkna aom ti sabeina ko dôn sikin ma angtaka intakna ko om ani,” a ti pe ngeia.
7 Ja kuin hän sen sanonut oli, tuli riita Pharisealaisten ja Saddukealaisten välille, ja joukko erkani.
Maha a ti suole chu, Pharisee ngei le Sadduceengei bâiinkhamin pâl inikin an insena.
8 Sillä Saddukealaiset sanovat: ettei kuolleiden ylösnousemista, eikä enkeleitä, eikä henkeä ole; mutta Pharisealaiset tunnustavat molemmat olevan.
(Sadduceengeiin chu mithi inthoinôkna reng om mak, vântîrtonngei, rathangei ommak, aniatachu Pharisee ngeiin chu anin thumin an iem sikin.)
9 Niin tuli suuri huuto, ja kirjanoppineet Pharisealaisten lahkosta nousivat, kilvoittelivat ja sanoivat: emme mitään pahaa löydä tässä miehessä: jos henki taikka enkeli on hänelle puhunut, niin emme mahda Jumalaa vastaan sotia.
Hanchu an iniek hah ânring uola, Pharisee tienga Balam minchupungei senkhat an indinga asân an makhala, “Hi miriem hih a tho minchâina khoite mu mak me, vântîrton le ratha'n a chongpui tatak khom nisenla khoimo asiet?” an tia.
10 Ja että suuri kapina nousi, pelkäsi sodanpäämies, ettei he Paavalia rikki repäisisi, ja käski sotaväen mennä alas, ja temmata pois häntä heidän seastansa, ja leiriin viedä.
Hanchu asân an inkhal sikin Paul hah khêr nôinek ni ngei tiin râlmi ulientak han a chia, râlmingei hah lokongei lâia han juong sea, Paul hah hong tuonga kulpui sûng tieng tuong pai rangin chong a pêka.
11 Mutta yöllä sen jälkeen seisoi Herra hänen tykönänsä ja sanoi: ole vahvassa turvassa, Paavali! sillä niinkuin sinä olet minusta Jerusalemissa todistanut, niin sinun pitää Roomissakin todistaman.
Mani jân han Pumapa hah, Paul kôm a juon dinga, a kôm, “Chi no roh! Jerusalema ko chong ni min riet angdên han Rom khopuia khom ko chong la min riet nôk ni tih,” a tipea.
12 Ja kuin päivä tuli, kokoontuivat muutamat Juudalaisista ja sadattelivat itsiänsä, sanoen, ettei heidän pitänyt ennen syömän eikä juoman, kuin he Paavalin olisivat tappaneet.
Anangtûk jînga chu Juda senkhatngei an intûpkhôma, huongvâr an sina Paul an that mân chu ite sâkloi rang nêkloi rang tiin khomâk an insâma.
13 Ja niitä oli enempi kuin neljäkymmentä miestä, jotka tämän valan tehneet olivat.
Ma anga tho ngei hi mi sômminli nêkin an tama.
14 Ne menivät ylimmäisten pappein ja vanhimpain tykö, ja sanoivat: me olemme sadatuksilla meitämme kironneet, ei ennen einettä maistavamme kuin me Paavalin tapamme.
Hanchu anni ngei hah ochaisingei le upangei kôm an sea, “Paul kin that mân chu ite sâkloi rang nêkloi rangin khomâk kin insâm ke ani zoi.
15 Nyt siis ilmoittakaat sodanpäämiehelle ja raadille, että hän huomenna tois hänen teidän eteenne, niinkuin te tahtoisitte jotakin todempaa häneltä tiedustaa; mutta ennenkuin hän lähestyy, olemme me valmiit häntä tappamaan.
Masikin atûn hin, nangnin roijêkpungei le a roi asa uola jêk rang angin Paul hi nin kôm juong tuong rangin Rom râlmi ulientak kôm chong hong pêk roi, nin kôm a juong tung mân khom lei that rangin kin insiem suo ke ani zoi,” an tia.
16 Kuin Paavalin sisaren poika heidän väijymisensä kuuli, meni hän leiriin ja ilmoitti nämät Paavalille.
Hannirese ma thurchingei hah Paul a tupa'n a lei rieta, kulpui sûnga a va lûta, Paul a va rîla.
17 Niin Paavali kutsui yhden sadanpäämiehistä tykönsä ja sanoi: vie tämä nuorukainen sodanpäämiehen tykö; sillä hänellä on jotakin hänelle sanomista.
Hanchu Paul han râlmi razakhat ruoipu inkhat a koia, “Hi ruotharte hi râlmi ulientak kôm tuong roh, râlmi ulientak kôma chong khat ril rang a dôn,” a tipea.
18 Niin hän otti sen ja saatti hänen sodanpäämiehen tykö, ja sanoi: sidottu Paavali kutsui minun tykönsä ja rukoili minua tätä nuorukaista sinun tykös saattaa, jolla on sinulle jotakin sanomista.
Râlmi ulientakpu kôm a tuonga, “Intâng ina ompu Paul han mi koia hi ruotharte hi no kôm hong thak rangin mi tia, no kôm hin chong inkhat ril rang a dôn tiin chong mi be sa,” a tia.
19 Niin sodanpäämies rupesi hänen käteensä, ja vei hänen erinänsä, ja kyseli häneltä: mitä se on, mitä sinulla on minulle ilmoittamista?
Râlmi ulientak han a kut a sûra, mun ânkilna uola a tuonga “Imo mi ril rang no dôn,” tiin a rekela.
20 Niin hän sanoi: Juudalaiset ovat päättäneet sinua rukoilla, ettäs huomenna tuottaisit Paavalin raadin eteen, niinkuin he jotakin todempaa häneltä kuuntelisivat.
Ama han, “Juda rachamneipungei Paul a roi hi adik uola jêk rang tiin nangtûka roijêkpungei kôma tuong rang minlêmin nang an hong zong rang ani.
21 Mutta älä heitä tottele; sillä enempi kuin neljäkymmentä miestä väijyy häntä, jotka ovat heitänsä sadattaneet, ei ennen syövänsä eikä juovansa, kuin he hänen tappaisivat: ja he ovat nyt valmiit odottamassa sinun lupaamistas.
Hannirese an chong lei don no roh, an lâia mi sômminli nêka tam uolin Paul an that mân chu ite sâkloi rang nêkloi rang tiin chong an inkhâm, atûn hin that rangin an insiem chak kêng ani zoi no chong vai ke an ngâk,” a tipea.
22 Niin sodanpäämies laski nuorukaisen matkaansa ja haasti häntä kellenkään sanomasta, että hän nämät hänelle ilmoittanut oli.
Râlmi ulientak han, “Hi thurchi hi ko kôma ni misîr pêna chu tute kôm misîr khâi no roh,” tiin chong a bea. Male ruotharte hah a min se zoi.
23 Ja hän kutsui tykönsä kaksi sadanpäämiestä ja sanoi: valmistakaat kaksisataa sotamiestä menemään Kesareaan, ja seitsemänkymmentä ratsasmiestä, ja kaksisataa keihäsmiestä kolmannella hetkellä yöstä.
Hanchu, “Râlmi razanik ruoipu inik a kôia, avien jân, dârkuo dôrin Caesarea se rangin râlmi razanik le, sakor chung chuong thei sômsari le isei a chôi râlmi razanik insiem roi,
24 Ja valmistakaat muutamia juhtia, että he Paavalin niiden päälle istuttavat ja vievät terveenä maanvanhimman Feliksen tykö.
Mapêna han Felix kôm a tung ngêt theina rangin, Paul a chuongna rang sakorngei khom mintuo pe sa rangin chong a be sa zoi.”
25 Ja kirjoitti kirjan tällä tavalla:
Male Râlmi ulienpu han, hi anghin lekhamuthuon a mizieka.
26 Klaudius Lysias sille jalolle maanvanhimmalle Felikselle terveyttä!
“Claudius Lysias Râiôt jâ omtak Felix: chibai a pêk.
27 Tämän miehen olivat Juudalaiset ottaneet kiinni ja tahtoivat hänen tappaa. Niin tulin minä parhaallansa sotaväellä sekaan ja tempasin hänen pois, että minä ymmärsin hänen Roomalaisen olevan.
Hi miriem hih Judangei an sûra, that rang an ti lâitakin ka râlmingei juong kêlsuo rangin ke sea, Rom mi ani ti ki riet sikin ko hong sanminjôka.
28 Ja kuin minä pyysin syytä tietää, mistä he häntä nuhtelivat, niin minä vein hänen heidän raatinsa eteen,
An nônna bi riet rang ku nuom sikin, an roijêkpungei kôm khom ku tuonga.
29 Ja löysin kannettavan hänen päällensä heidän lakinsa kysymyksistä. Ja ei kuitenkaan heillä ollut yhtään kuoleman eli sidetten syytä.
Anni an balama a lekti sikin an nôn pai ani ti ki rieta, hannirese thi rak rang dôr le intâng ina omna rang dôr ite minchâi mak.
30 Ja kuin minulle siitä väijymisestä ilmoitettiin, jota Juudalaiset hänelle valmistivat, lähetin minä kohta hänen sinun tykös, ja sanoin hänen päällekantajillensa: mitä teillä on häntä vastaan, niin sanokaat maanvanhimman edessä. Ole hyvästi!
Male Judangei that rangin an pût tit ti min rîla, masikin no kôm ku juongtîr kelen ani. A nônpungei khom a thurchi misîr rang a nônpungei murdi chu no kôm hong misîr rangin chong ke pêk ngei,” a tia.
31 Ja sotamiehet ottivat Paavalin, niinkuin heille käsketty oli, ja veivät hänen yöllä Antipatrideen.
Hanchu râlmingeiin a chongpêk angin Paul hah an tuonga mani jân han Antipatris khuo an tungpuia.
32 Ja toisena päivän antoivat he ratsasmiesten häntä seurata ja palasivat leiriin.
Anangtûka chu râlmi kea se ngei hah chu rukulpui tieng an kîr nôka, sakor chunga chuong mingei vai hah Paul sepui tit rangin an oma.
33 Kuin he tulivat Kesareaan ja antoivat kirjan maanvanhimmalle, niin he asettivat myös Paavalin hänen eteensä.
Hanchu Caesarea an tuonga, Râiôt kôm lekha hah an pêka, male Paul ha khom a kuta an bang kelena.
34 Kuin maanvanhin oli kirjan lukenut ja kysynyt, kusta maakunnasta hänen piti oleman; ja että hän ymmärsi hänen Kilikiasta olevan,
Râiôt'n lekha hah a pore suole chu Paul omna ram a rekela, Cililia ram mi ani ti a riet lechu a kôm,
35 Minä tahdon sinua kuulla, sanoi hän, kuin myös sinun päällekantajas tulevat edes. Ja käski kätkeä hänen Herodeksen raatihuoneeseen.
“Nang nônpungei an juong tung lehan no roi hih keiman rangâi ki tih,” a tipea. Hanchu Paul hah râiôt omna munpuia han dara vêng bang rangin chong a pêk ngeia.
