Teot 23
1 Niin Paavali katsahti raadin päälle ja sanoi: miehet, rakkaat veljet! minä olen kaikella hyvällä tunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti.
And Paul looking earnestly upon the council, said: Brethren! I have ordered my life in all good conscience before God to this day.
2 Niin ylimmäinen pappi Ananias käski niitä, jotka läsnä seisoivat, lyödä häntä vasten suuta.
And the high-priest, Ananias, commanded those who stood by him to smite him on the mouth.
3 Paavali sanoi hänelle: lyököön sinua Jumala, sinä valkeaksi tehty seinä! istutko sinä ja tuomitset minua lain jälkeen, ja käsket minua lyödä vastoin lakia?
Then Paul said to him, God will smite thee, thou whited wall! Art thou then sitting to judge me according to the law, and dost thou command me to be smitten contrary to the law?
4 Mutta ne, jotka läsnä seisoivat, sanoivat: kiroiletko sinä ylimmäistä Jumalan pappia?
And they that stood by said, Dost thou revile God's high-priest?
5 Paavali sanoi: en minä tietänyt, rakkaat veljet, häntä ylimmäiseksi papiksi; sillä kirjoitettu on: sinun kansas ylimmäistä ei sinun pidä kiroileman.
Then said Paul, I knew not, brethren, that he was high-priest; for it is written, “Thou shalt not speak evil of a ruler of thy people.”
6 Kuin Paavali tiesi, että heitä oli yksi osa Saddukealaisia ja toinen osa Pharisealaisia, huusi hän raadin edessä: miehet, rakkaat veljet! minä olen Pharisealainen ja Pharisealaisen poika. Minun päälleni kannetaan toivon ja kuolleiden ylösnousemisen tähden.
But Paul, perceiving one part to be Sadducees, and the other Pharisees, cried aloud in the council, Brethren! I am a Pharisee, the son of Pharisees; for the hope of the resurrection of the dead I am now tried.
7 Ja kuin hän sen sanonut oli, tuli riita Pharisealaisten ja Saddukealaisten välille, ja joukko erkani.
And when he had said this, there arose a dissension between the Pharisees and the Sadducees; and the multitude was divided.
8 Sillä Saddukealaiset sanovat: ettei kuolleiden ylösnousemista, eikä enkeleitä, eikä henkeä ole; mutta Pharisealaiset tunnustavat molemmat olevan.
For the Sadducees say that there is no resurrection, and no angel or spirit; but the Pharisees affirm both.
9 Niin tuli suuri huuto, ja kirjanoppineet Pharisealaisten lahkosta nousivat, kilvoittelivat ja sanoivat: emme mitään pahaa löydä tässä miehessä: jos henki taikka enkeli on hänelle puhunut, niin emme mahda Jumalaa vastaan sotia.
And there arose a great clamor; and scribes of the party of the Pharisees arose, and contended, saying, We find nothing amiss in this man; but if a spirit hath spoken to him or an angel—
10 Ja että suuri kapina nousi, pelkäsi sodanpäämies, ettei he Paavalia rikki repäisisi, ja käski sotaväen mennä alas, ja temmata pois häntä heidän seastansa, ja leiriin viedä.
And a great dissension arising, the chief captain, fearing that Paul would be torn in pieces by them, ordered the soldiers to go down and take him by force from among them, and bring him into the castle.
11 Mutta yöllä sen jälkeen seisoi Herra hänen tykönänsä ja sanoi: ole vahvassa turvassa, Paavali! sillä niinkuin sinä olet minusta Jerusalemissa todistanut, niin sinun pitää Roomissakin todistaman.
And the night following, the Lord stood by him, and said, Be of good courage; for as thou hast borne witness concerning me in Jerusalem, so must thou bear witness also at Rome.
12 Ja kuin päivä tuli, kokoontuivat muutamat Juudalaisista ja sadattelivat itsiänsä, sanoen, ettei heidän pitänyt ennen syömän eikä juoman, kuin he Paavalin olisivat tappaneet.
And when it was day, the Jews banded together, and bound themselves under a curse, saying that they would neither eat nor drink till they had killed Paul.
13 Ja niitä oli enempi kuin neljäkymmentä miestä, jotka tämän valan tehneet olivat.
And there were more than forty who took this oath together.
14 Ne menivät ylimmäisten pappein ja vanhimpain tykö, ja sanoivat: me olemme sadatuksilla meitämme kironneet, ei ennen einettä maistavamme kuin me Paavalin tapamme.
And they came to the chief priests and the elders, and said, We have bound ourselves under a great curse, to taste nothing until we have killed Paul.
15 Nyt siis ilmoittakaat sodanpäämiehelle ja raadille, että hän huomenna tois hänen teidän eteenne, niinkuin te tahtoisitte jotakin todempaa häneltä tiedustaa; mutta ennenkuin hän lähestyy, olemme me valmiit häntä tappamaan.
Now therefore do ye with the council give notice to the chief captain, that he bring him down to you, as though ye were about to examine his case more thoroughly; and we are ready to kill him before he cometh near you.
16 Kuin Paavalin sisaren poika heidän väijymisensä kuuli, meni hän leiriin ja ilmoitti nämät Paavalille.
But Paul's sister's son hearing of the plot went, and entering the castle, told Paul.
17 Niin Paavali kutsui yhden sadanpäämiehistä tykönsä ja sanoi: vie tämä nuorukainen sodanpäämiehen tykö; sillä hänellä on jotakin hänelle sanomista.
Then Paul called one of the centurions to him, and said, Take this young man to the chief captain; for he hath something to tell him.
18 Niin hän otti sen ja saatti hänen sodanpäämiehen tykö, ja sanoi: sidottu Paavali kutsui minun tykönsä ja rukoili minua tätä nuorukaista sinun tykös saattaa, jolla on sinulle jotakin sanomista.
So he took him and brought him to the chief captain, and said, Paul the prisoner called me to him, and asked me to bring this young man to thee, as he hath something to say to thee.
19 Niin sodanpäämies rupesi hänen käteensä, ja vei hänen erinänsä, ja kyseli häneltä: mitä se on, mitä sinulla on minulle ilmoittamista?
Then the chief captain took him by the hand and went aside privately, and asked him, What is it that thou hast to tell me?
20 Niin hän sanoi: Juudalaiset ovat päättäneet sinua rukoilla, ettäs huomenna tuottaisit Paavalin raadin eteen, niinkuin he jotakin todempaa häneltä kuuntelisivat.
And he said, The Jews have agreed to ask thee to bring down Paul tomorrow into the council, as though thou wert about to inquire more thoroughly concerning him.
21 Mutta älä heitä tottele; sillä enempi kuin neljäkymmentä miestä väijyy häntä, jotka ovat heitänsä sadattaneet, ei ennen syövänsä eikä juovansa, kuin he hänen tappaisivat: ja he ovat nyt valmiit odottamassa sinun lupaamistas.
But do not thou yield to them; for there lie in wait for him more than forty men of them, who have bound themselves with an oath neither to eat nor drink till they have killed him; and they are now ready, looking for the promise from thee.
22 Niin sodanpäämies laski nuorukaisen matkaansa ja haasti häntä kellenkään sanomasta, että hän nämät hänelle ilmoittanut oli.
The chief captain then dismissed the young man with the charge, Tell no one that thou hast disclosed these things to me.
23 Ja hän kutsui tykönsä kaksi sadanpäämiestä ja sanoi: valmistakaat kaksisataa sotamiestä menemään Kesareaan, ja seitsemänkymmentä ratsasmiestä, ja kaksisataa keihäsmiestä kolmannella hetkellä yöstä.
And he called to him two of the centurions, saying, Make ready two hundred soldiers to go to Caesarea, and seventy horsemen, and two hundred spearmen, at the third hour of the night;
24 Ja valmistakaat muutamia juhtia, että he Paavalin niiden päälle istuttavat ja vievät terveenä maanvanhimman Feliksen tykö.
and provide beasts, whereon they may set Paul, and carry him safe to Felix the governor.
25 Ja kirjoitti kirjan tällä tavalla:
And he wrote a letter after this manner:
26 Klaudius Lysias sille jalolle maanvanhimmalle Felikselle terveyttä!
Claudius Lysias to the moss excellent governor Felix, greeting.
27 Tämän miehen olivat Juudalaiset ottaneet kiinni ja tahtoivat hänen tappaa. Niin tulin minä parhaallansa sotaväellä sekaan ja tempasin hänen pois, että minä ymmärsin hänen Roomalaisen olevan.
This man was taken by the Jews, and was about to be killed by them; but I came upon them with the soldiery, and rescued him, having learned that he was a Roman.
28 Ja kuin minä pyysin syytä tietää, mistä he häntä nuhtelivat, niin minä vein hänen heidän raatinsa eteen,
And wishing to know the crime of which they accused him, I brought him down to their council;
29 Ja löysin kannettavan hänen päällensä heidän lakinsa kysymyksistä. Ja ei kuitenkaan heillä ollut yhtään kuoleman eli sidetten syytä.
but I found him to be accused only on account of questions of their law, and to have nothing laid to his charge deserving death or bonds.
30 Ja kuin minulle siitä väijymisestä ilmoitettiin, jota Juudalaiset hänelle valmistivat, lähetin minä kohta hänen sinun tykös, ja sanoin hänen päällekantajillensa: mitä teillä on häntä vastaan, niin sanokaat maanvanhimman edessä. Ole hyvästi!
And having been informed of a plot against the man, I sent him at once to thee, and directed his accusers also to bring their charges against him before thee.
31 Ja sotamiehet ottivat Paavalin, niinkuin heille käsketty oli, ja veivät hänen yöllä Antipatrideen.
Then the soldiers, as was commanded them, took Paul, and brought him by night to Antipatris.
32 Ja toisena päivän antoivat he ratsasmiesten häntä seurata ja palasivat leiriin.
But on the morrow they left the horsemen to go on with him, and returned to the castle.
33 Kuin he tulivat Kesareaan ja antoivat kirjan maanvanhimmalle, niin he asettivat myös Paavalin hänen eteensä.
And they, when they had come to Caesarea, and delivered the letter to the governor, presented Paul also before him.
34 Kuin maanvanhin oli kirjan lukenut ja kysynyt, kusta maakunnasta hänen piti oleman; ja että hän ymmärsi hänen Kilikiasta olevan,
And having read the letter, he asked of what province he was; and when he understood that he was of Cilicia,
35 Minä tahdon sinua kuulla, sanoi hän, kuin myös sinun päällekantajas tulevat edes. Ja käski kätkeä hänen Herodeksen raatihuoneeseen.
he said, I will hear thee fully, when thy accusers also have arrived. And he ordered him to be kept in Herod's palace.
