Teot 22
1 Miehet, rakkat veljet ja isät! kuulkaat minun edesvastaustani, jonka minä teille sanon.
RI ai ko, sam ai ko komail, rong mas ai sapeng komail.
2 (Kuin he kuulivat hänen Hebrean kielellä heille puhuvan, vaikenivat he enemmin. Ja hän sanoi: )
Irail lao ronger, me a masani ong irail ni lokaia en Ipru, re ap nenenla kaualap. I ari kotin masani.
3 Minä olen Juudalainen, Tarsossa Kilikiassa syntynyt ja tässä kaupungissa kasvatettu Gamalielin jalkain juuressa, opetettu visusti vanhimpain laissa, ja olin Jumalan puolesta kiivas, niinkuin tekin kaikki olette tänäpänä,
Ol en Sus amen ngai, me tikidar Tarsus en Silisia, a i kakairida nan kanim wet ni aluwilu en Kamaliel, padapadakki kapung en sam atail akan, o nantiong pongipongi Kot dueta komail kin wia ran wet.
4 Ja olen tätä tietä vainonnut kuolemaan asti, sitoin ja antain ylön vankiuteen sekä miehiä että vaimoja,
O i kawelar al pot et lel ong kamelar aramas, ni ai saliedi o pangalang imateng ol o li akan.
5 Niinkuin myös ylimmäinen pappi ja koko vanhimpain joukko minun todistajani ovat, joilta minä otin lähetyskirjat veljein tykö, ja vaelsin Damaskuun, että minä ne, jotka siellä olivat, olisin sidottuna tuonut Jerusalemiin rangaistaa.
Pwe iduen me samero lapalap o saumas akan kin kadede kin ia, pwe i aleer sang irail kisin likau, ong ri (atail) akan. I ap kolang Damaskus, pwen pil saliedi o wa dong Ierusalem, me mi wasa o, pwe ren kamekame.
6 Niin tapahtui minun matkassa ollessani ja lähestyissäni Damaskua puolipäivän aikaan, että suuri kirkkaus valaisi äkisti taivaasta minua ympäri.
A ni ai koko wei korendor Damaskus, nin sauas, marain eu kodido sang nanlang, sare ia da.
7 Ja minä lankesin maahan ja kuulin äänen minulle sanovan: Saul, Saul, miksis minua vainoot?
Ngai ari pupedi nani pwel o rongada ngil eu, me masani ong ia: Saul, Saul, da me koe kame kin ia?
8 Niin minä vastasin: kuka sinä olet, Herra? Hän sanoi minulle: minä olen Jesus Natsaretista, jota sinä vainoot.
Ngai ari potoan ong: Is komui Maing? A kotin masani ong ia: Ngai Iesus en Nasaret, me koe kin kame.
9 Mutta ne, jotka minun kanssani olivat, näkivät kyllä kirkkauden ja peljästyivät, vaan ei he hänen ääntänsä kuulleet, joka minua puhutteli.
A me iang ia udialer marain o, ap masapwekadar, a re sota rong kapit en me masan dong ia.
10 Niin minä sanoin: Herra, mitä minun pitää tekemän? Mutta Herra sanoi minulle: nouse ja mene Damaskuun, ja siellä sinulle sanotaan kaikki, mitä sinun on säätty tehdäkses.
Ngai potoan ong: Da me i en wiada Maing? Kaun o ap kotin masani ong ia: Paurida u kowei ong Damaskus, nan a pan kapare ong uk wasa o, me kaonop ong uk er, en wiada.
11 Ja koska en minä nähnyt sen valkeuden kirkkauden tähden, talutettiin minä käsistä niiltä, jotka minun kanssani olivat, ja tulin Damaskuun.
A i solar kak kilang wasa, aki lingan en marain o, i ap daululang Damaskus; me iang ia kalua kin ia pa i.
12 Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.
Ananias, ol lelapok amen duen kapung o, me kalok mau sili ren Sus akan karos, me kauson wasa o,
13 Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä.
Ap ko dong ia kasikasinen imp ai indai ong ia: Ri ai Saulus, kilangada wasa! Ari, ni auer ota i saradang i.
14 Niin hän sanoi: meidän isäimme Jumala on sinun valmistanut, että sinun pitää tunteman hänen tahtonsa, ja näkemän vanhurskaan, ja kuuleman ääntä hänen suustansa.
I ari katitiki: Kot en sam atail akan, me pil uk adar, pwe koe en lolekongki a kupur, o udial me Pung o, o rong kapit en silang i.
15 Sillä sinun pitää oleman hänen todistajansa kaikkein ihmisten edessä niistä, joita sinä nähnyt ja kuullut olet.
Pwe koe pan sapwilim a saunkadede ong aramas karos, duen me koe kilangadar o rongadar.
16 Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.
Ari, da me koe auiaui? Paurida o paptaisela, pwe dip om akan en widen sang, o sakarkidang mar a.
17 Niin tapahtui, kuin minä Jerusalemiin palasin ja rukoilin templissä, että minä tulin horroksiin,
A kadekadeo i lao pwara dong Ierusalem o kapakap nan im en kaudok o, i ap wukilar.
18 Ja näin hänen minulle sanovan: riennä ja lähde kiiruusti Jerusalemista; sillä ei he ota vastaan sinun todistustas minusta.
O i kilang i, me kotin masani ong ia: Kanangata, madanga wei sang Ierusalem, pwe irail sota pang duki ong om kadede kin ia.
19 Ja minä sanoin: Herra, itse he tietävät, että minä panin torniin ja pieksin jokaisessa synagogassa niitä, jotka sinun päälles uskoivat.
Ngai ari potoan ong: Maing, pein irail asa, me i pangalang nan imateng o woki nan sinakoke kan me kin poson komui.
20 Ja kuin Stephanin sinun palvelias veri vuodatettiin, olin minä myös siinä läsnä, ja mielistyin hänen kuolemaansa, ja vartioitsin niiden vaatteita, jotka hänen tappoivat.
A ni sapwilim ar saunkadede Stepanus kamatalar, ngai pil u impa o peren kidar a kamatalar, nekinekid likau en me kamatalar i ko.
21 Ja hän sanoi minulle: mene, sillä minä lähetän sinun kauvas pakanain tykö.
A ap kotin masani ong ia: U ko wei, pwe I pan kadar uk ala wasa doo ren men liki kan.
22 Ja he kuulivat häntä tähän sanaan asti, niin he korottivat äänensä ja sanoivat: ota pois senkaltainen ihminen maan päältä; sillä ei hänen ole luvallinen elää.
Irail rongerong i lel ong masan pot et, ap ngil laudeda indada: Siken wei sang sappa lap men et! Pwe a sota mau ong, i en memaureta!
23 Ja kuin he niin huusivat, heittelivät vaatteitansa ja paiskasivat tomua tuuleen,
A ni arail weriwerada, o kaselar ar likau, o kasadar pwel par,
24 Antoi sodanpäämies hänen viedä leiriin, ja käski piestä ja tutkittaa, että hän olis saanut tietää, minkätähden hänen päällensä niin huudettiin.
Kaun lapalap o ap masani, i en wisikelang nan im en saunpei o masani, ren woki i, pwe i en lelapok kila, da me re weiweilokeki i.
25 Kuin hän häntä nuorilla sitoi, sanoi Paavali sadanpäämiehelle, joka läsnä seisoi: onkos teidän kohtuullinen Roomalaista hosua ilman tuomitsematta?
Irail lao saliedi i, Paulus ap idok ren kaun o, me u impa: Me pung, en woki aramas en Rom amen, me kaikenta pakadeikadar?
26 Kuin sadanpäämies sen kuuli, meni hän sodanpäämiehen tykö, ilmoitti hänelle ja sanoi: mitäs tahdot tehdä? sillä tämä mies on Roomalainen.
Kaun o lao rongada met, ap kola ren kaun lapalap o indada: Da me kom pan wiada, pwe aramas men et men Rom amen.
27 Niin sodanpäämies meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: sanos minulle, oletko sinä Roomalainen? Hän sanoi: olen niinkin.
Kaun lapalap o ap kodo indai ong i: Katitiki ong ia, ol en Rom amen komui? A sapeng: Ei.
28 Ja sodanpäämies vastasi: minä olen suurella rahalla tämän kaupungin oikeuden voittanut. Mutta Paavali sanoi: minä olen myös syntynyt (Roomalainen.)
Kaun lapalap o sapeng: Pwai laud me i saladok kilar. A Paulus masani: A ngai me tikidar saladok.
29 Ja he läksivät kohta hänen tyköänsä tutkimasta. Ja sodanpäämies rupesi pelkäämään, sittekuin hän sai tietää, hänen Roomalaisen olevan, että hän hänen sitonut oli.
Me kodo kadeikada i, ap madang pure sang i, o kaun lapalap lao asadar, me i ol en Rom amen, a pil masakadar, pweki a saliedi i.
30 Mutta toisena päivänä tahtoi hän visummasti tietää, minkätähden hänen päällensä Juudalaisilta kannettiin, ja päästi hänen siteistä, ja käski ylimmäiset papit ja kaiken heidän raatinsa tulla kokoon, ja antoi Paavalin tulla heidän eteensä.
A mandan ran o a inong iong melel asa karep en Sus oko ar pangala i, ap lapwada i o kapokon pena samero lapalap o toun kapung o, ap wadila Paulus o kotikidi ong i mo’rail.
