Teot 22

1 Miehet, rakkat veljet ja isät! kuulkaat minun edesvastaustani, jonka minä teille sanon.

Mes frères et mes pères, écoutez ce que j'ai à vous dire maintenant pour ma défense.

2 (Kuin he kuulivat hänen Hebrean kielellä heille puhuvan, vaikenivat he enemmin. Ja hän sanoi: )

Quand ils l'entendirent parler en langue hébraïque, ils redoublèrent d'attention. Alors il dit:

3 Minä olen Juudalainen, Tarsossa Kilikiassa syntynyt ja tässä kaupungissa kasvatettu Gamalielin jalkain juuressa, opetettu visusti vanhimpain laissa, ja olin Jumalan puolesta kiivas, niinkuin tekin kaikki olette tänäpänä,

Je suis Juif, né à Tarse, en Cilicie; mais j'ai été élevé ici dans cette ville, aux pieds de Gamaliel, instruit dans la connaissance exacte de la loi de nos pères. J'étais plein de zèle pour Dieu, comme vous l'êtes tous aujourd'hui.

4 Ja olen tätä tietä vainonnut kuolemaan asti, sitoin ja antain ylön vankiuteen sekä miehiä että vaimoja,

Cette secte, je l'ai persécutée à mort, chargeant de chaînes et jetant en prison hommes et femmes:

5 Niinkuin myös ylimmäinen pappi ja koko vanhimpain joukko minun todistajani ovat, joilta minä otin lähetyskirjat veljein tykö, ja vaelsin Damaskuun, että minä ne, jotka siellä olivat, olisin sidottuna tuonut Jerusalemiin rangaistaa.

le souverain sacrificateur m'en est témoin, ainsi que toute l'assemblée des anciens. C'est d'eux, en effet, que je reçus des lettres pour les frères de Damas, où je me rendis, afin de jeter aussi dans les chaînes ceux qui se trouvaient là et de les amener à Jérusalem pour les y faire punir.

6 Niin tapahtui minun matkassa ollessani ja lähestyissäni Damaskua puolipäivän aikaan, että suuri kirkkaus valaisi äkisti taivaasta minua ympäri.

Or il arriva, comme j'étais en chemin et que j'approchais de Damas, vers midi, que tout à coup une grande lumière, venant du ciel, resplendit autour de moi.

7 Ja minä lankesin maahan ja kuulin äänen minulle sanovan: Saul, Saul, miksis minua vainoot?

Je tombai à terre, et j'entendis une voix qui me disait: Saul, Saul, pourquoi me persécutes-tu?

8 Niin minä vastasin: kuka sinä olet, Herra? Hän sanoi minulle: minä olen Jesus Natsaretista, jota sinä vainoot.

Je répondis: Qui es-tu. Seigneur? La voix me dit; Je suis Jésus de Nazareth, que tu persécutes.

9 Mutta ne, jotka minun kanssani olivat, näkivät kyllä kirkkauden ja peljästyivät, vaan ei he hänen ääntänsä kuulleet, joka minua puhutteli.

Ceux qui étaient avec moi virent bien la lumière, mais ils n'entendirent pas la voix de celui qui me parlait.

10 Niin minä sanoin: Herra, mitä minun pitää tekemän? Mutta Herra sanoi minulle: nouse ja mene Damaskuun, ja siellä sinulle sanotaan kaikki, mitä sinun on säätty tehdäkses.

Alors je m'écriai: Que ferai-je, Seigneur? Le Seigneur me répondit: Lève-toi, va à Damas, et là on te dira tout ce qu'il t'est ordonné de faire.

11 Ja koska en minä nähnyt sen valkeuden kirkkauden tähden, talutettiin minä käsistä niiltä, jotka minun kanssani olivat, ja tulin Damaskuun.

Et comme je n'y voyais pas, à cause de l'éclat de cette lumière, ceux qui étaient avec moi me prirent par la main, et j'allai à Damas.

12 Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.

Un certain Ananias, homme pieux selon la loi, auquel tous les Juifs demeurant à Damas rendaient un bon témoignage, vint me trouver;

13 Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä.

et, se tenant devant moi, il me dit: Saul, mon frère, recouvre la vue. Au même instant, je recouvrai la vue et je vis Ananias.

14 Niin hän sanoi: meidän isäimme Jumala on sinun valmistanut, että sinun pitää tunteman hänen tahtonsa, ja näkemän vanhurskaan, ja kuuleman ääntä hänen suustansa.

Puis il me dit: Le Dieu de nos pères t'a destiné à connaître sa volonté, à voir le Juste et à entendre la parole de sa bouche.

15 Sillä sinun pitää oleman hänen todistajansa kaikkein ihmisten edessä niistä, joita sinä nähnyt ja kuullut olet.

Car tu seras pour lui, devant tous les hommes, le témoin des choses que tu as vues et entendues.

16 Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.

Et maintenant, que tardes-tu? Lève-toi, sois baptisé et purifié de tes péchés, en invoquant son nom.

17 Niin tapahtui, kuin minä Jerusalemiin palasin ja rukoilin templissä, että minä tulin horroksiin,

De retour à Jérusalem, comme je priais dans le temple, je fus ravi en extase;

18 Ja näin hänen minulle sanovan: riennä ja lähde kiiruusti Jerusalemista; sillä ei he ota vastaan sinun todistustas minusta.

et je vis Jésus qui me disait: Hâte-toi, sors promptement de Jérusalem; car on n'y recevra point le témoignage que tu me rendras.

19 Ja minä sanoin: Herra, itse he tietävät, että minä panin torniin ja pieksin jokaisessa synagogassa niitä, jotka sinun päälles uskoivat.

Je répondis: Seigneur, ils savent eux-mêmes que je mettais en prison et que je faisais battre de verges dans les synagogues ceux qui croient en toi.

20 Ja kuin Stephanin sinun palvelias veri vuodatettiin, olin minä myös siinä läsnä, ja mielistyin hänen kuolemaansa, ja vartioitsin niiden vaatteita, jotka hänen tappoivat.

Lorsque fut répandu le sang d'Etienne, ton témoin, j'étais là, j'approuvais, et je gardais les vêtements de ceux qui le faisaient mourir.

21 Ja hän sanoi minulle: mene, sillä minä lähetän sinun kauvas pakanain tykö.

Alors il me dit: Va; car je t'enverrai au loin, vers les Païens.

22 Ja he kuulivat häntä tähän sanaan asti, niin he korottivat äänensä ja sanoivat: ota pois senkaltainen ihminen maan päältä; sillä ei hänen ole luvallinen elää.

On avait écouté Paul jusque-là; mais à ce mot, ils se mirent à crier: Ote de la terre un tel homme! Il n'est pas digne de vivre!

23 Ja kuin he niin huusivat, heittelivät vaatteitansa ja paiskasivat tomua tuuleen,

Ils poussaient des cris; ils jetaient leurs vêtements, et faisaient voler la poussière en l'air.

24 Antoi sodanpäämies hänen viedä leiriin, ja käski piestä ja tutkittaa, että hän olis saanut tietää, minkätähden hänen päällensä niin huudettiin.

Le tribun ordonna alors de mener Paul dans la forteresse et de lui donner la question par le fouet, afin de savoir pour quel sujet ils criaient ainsi contre lui.

25 Kuin hän häntä nuorilla sitoi, sanoi Paavali sadanpäämiehelle, joka läsnä seisoi: onkos teidän kohtuullinen Roomalaista hosua ilman tuomitsematta?

Comme on l'attachait pour lui donner les coups, Paul dit au centenier qui était présent: Vous est-il permis de battre de verges un citoyen romain, qui n'a pas même été condamné?

26 Kuin sadanpäämies sen kuuli, meni hän sodanpäämiehen tykö, ilmoitti hänelle ja sanoi: mitäs tahdot tehdä? sillä tämä mies on Roomalainen.

A ces paroles, le centenier alla avertir le tribun: Que vas-tu faire? lui dit-il; car cet homme est citoyen romain.

27 Niin sodanpäämies meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: sanos minulle, oletko sinä Roomalainen? Hän sanoi: olen niinkin.

Le tribun, étant venu, dit à Paul: Dis-moi, es-tu citoyen romain? Oui, répondit Paul.

28 Ja sodanpäämies vastasi: minä olen suurella rahalla tämän kaupungin oikeuden voittanut. Mutta Paavali sanoi: minä olen myös syntynyt (Roomalainen.)

Le tribun reprit: J'ai acheté à grand prix ce droit de citoyen. Et moi, dit Paul, je l'ai par ma naissance.

29 Ja he läksivät kohta hänen tyköänsä tutkimasta. Ja sodanpäämies rupesi pelkäämään, sittekuin hän sai tietää, hänen Roomalaisen olevan, että hän hänen sitonut oli.

Aussitôt, ceux qui devaient lui donner la question s'éloignèrent; et le tribun eut peur, quand il sut que celui qu'il avait fait charger de liens était citoyen romain.

30 Mutta toisena päivänä tahtoi hän visummasti tietää, minkätähden hänen päällensä Juudalaisilta kannettiin, ja päästi hänen siteistä, ja käski ylimmäiset papit ja kaiken heidän raatinsa tulla kokoon, ja antoi Paavalin tulla heidän eteensä.

Le lendemain, voulant savoir exactement de quoi Paul était accusé par les Juifs, le tribun lui fit ôter ses liens; et, ayant ordonné aux principaux sacrificateurs et à tout le Sanhédrin de se réunir, il amena Paul et le fit comparaître devant eux.