Teot 22
1 Miehet, rakkat veljet ja isät! kuulkaat minun edesvastaustani, jonka minä teille sanon.
Men, brethren, and fathers, hear now my apology unto you.
2 (Kuin he kuulivat hänen Hebrean kielellä heille puhuvan, vaikenivat he enemmin. Ja hän sanoi: )
And hearing that he was speaking to them in the Hebrew tongue, they kept silent the more.
3 Minä olen Juudalainen, Tarsossa Kilikiassa syntynyt ja tässä kaupungissa kasvatettu Gamalielin jalkain juuressa, opetettu visusti vanhimpain laissa, ja olin Jumalan puolesta kiivas, niinkuin tekin kaikki olette tänäpänä,
And he says, I am Jewish man, having been born in Tarsus of Cilicia, having been brought up in this city, educated at the feet of Gamaliel according to the accuracy of patristic law, being a zealot of God, as you all are this day;
4 Ja olen tätä tietä vainonnut kuolemaan asti, sitoin ja antain ylön vankiuteen sekä miehiä että vaimoja,
who after this way persecuted unto death, binding and committing to prison both men and women;
5 Niinkuin myös ylimmäinen pappi ja koko vanhimpain joukko minun todistajani ovat, joilta minä otin lähetyskirjat veljein tykö, ja vaelsin Damaskuun, että minä ne, jotka siellä olivat, olisin sidottuna tuonut Jerusalemiin rangaistaa.
as the high priest also, and all the eldership, witnessed me: from whom having also received letters from the brethren in Damascus, I was on my way, being about to lead them also hither into Jerusalem bound, that they might be punished.
6 Niin tapahtui minun matkassa ollessani ja lähestyissäni Damaskua puolipäivän aikaan, että suuri kirkkaus valaisi äkisti taivaasta minua ympäri.
And it came to pass, while I was journeying, and nigh unto Damascus, a great light, about midday, suddenly shone from heaven around me;
7 Ja minä lankesin maahan ja kuulin äänen minulle sanovan: Saul, Saul, miksis minua vainoot?
and I felt upon the ground, and heard a voice, saying to me, Saul, Saul, why persecutest thou me?
8 Niin minä vastasin: kuka sinä olet, Herra? Hän sanoi minulle: minä olen Jesus Natsaretista, jota sinä vainoot.
And I responded, Who art thou, Lord? And He said to me, I am Jesus the Nazarene, whom thou art persecuting.
9 Mutta ne, jotka minun kanssani olivat, näkivät kyllä kirkkauden ja peljästyivät, vaan ei he hänen ääntänsä kuulleet, joka minua puhutteli.
And those being along with me saw the light indeed, but heard not the voice of the one speaking to me.
10 Niin minä sanoin: Herra, mitä minun pitää tekemän? Mutta Herra sanoi minulle: nouse ja mene Damaskuun, ja siellä sinulle sanotaan kaikki, mitä sinun on säätty tehdäkses.
And I said, What shall I do, Lord? And the Lord said to me, Rising up, go into Damascus; and there it shall be told thee concerning all things which have been ordained for thee to do.
11 Ja koska en minä nähnyt sen valkeuden kirkkauden tähden, talutettiin minä käsistä niiltä, jotka minun kanssani olivat, ja tulin Damaskuun.
And when I did not see on account of the glory of that light, and being led by the hand by those journeying with me, I came into Damascus.
12 Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.
And a certain Ananias, a man godly according to the law, and of good report by all the Jews dwelling there,
13 Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä.
having come to me, and standing over me, said, Brother Saul, look up. And I at that hour looked up unto him.
14 Niin hän sanoi: meidän isäimme Jumala on sinun valmistanut, että sinun pitää tunteman hänen tahtonsa, ja näkemän vanhurskaan, ja kuuleman ääntä hänen suustansa.
And he said, The God of our fathers hath chosen thee to know His will, and see the Just One, and hear the voice from His mouth;
15 Sillä sinun pitää oleman hänen todistajansa kaikkein ihmisten edessä niistä, joita sinä nähnyt ja kuullut olet.
because thou shalt be a witness for Him to all men of those things which thou hast seen and heard.
16 Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.
And now why tarriest thou? arising, be baptized, and wash away thy sins, calling on His name.
17 Niin tapahtui, kuin minä Jerusalemiin palasin ja rukoilin templissä, että minä tulin horroksiin,
And it happened unto me, having returned into Jerusalem, and while I was praying in the temple, I was in an ecstasy;
18 Ja näin hänen minulle sanovan: riennä ja lähde kiiruusti Jerusalemista; sillä ei he ota vastaan sinun todistustas minusta.
and I saw Him speaking to me, Hasten, and depart quickly out of Jerusalem, because they will not receive thy testimony concerning me.
19 Ja minä sanoin: Herra, itse he tietävät, että minä panin torniin ja pieksin jokaisessa synagogassa niitä, jotka sinun päälles uskoivat.
And I said, Lord, they know that I was imprisoning and binding those believing on thee throughout the synagogue;
20 Ja kuin Stephanin sinun palvelias veri vuodatettiin, olin minä myös siinä läsnä, ja mielistyin hänen kuolemaansa, ja vartioitsin niiden vaatteita, jotka hänen tappoivat.
and when the blood of thy martyr Stephen was shed, I was standing by, and consenting, and keeping the garments of those killing him.
21 Ja hän sanoi minulle: mene, sillä minä lähetän sinun kauvas pakanain tykö.
And He said to me, Go: because I will send thee far away to the Gentiles.
22 Ja he kuulivat häntä tähän sanaan asti, niin he korottivat äänensä ja sanoivat: ota pois senkaltainen ihminen maan päältä; sillä ei hänen ole luvallinen elää.
And they continued to hear him until this word, and lifted up their voice, saying, Take away such a one from the earth: for it is not appropriate for him to live.
23 Ja kuin he niin huusivat, heittelivät vaatteitansa ja paiskasivat tomua tuuleen,
And they crying out, and rending their garments, and throwing dust into the air,
24 Antoi sodanpäämies hänen viedä leiriin, ja käski piestä ja tutkittaa, että hän olis saanut tietää, minkätähden hänen päällensä niin huudettiin.
the chiliarch commanded that he should be led into the castle, saying that he should be tested by scourges, in order that he might know on account of what cause they continued so to cry out against him.
25 Kuin hän häntä nuorilla sitoi, sanoi Paavali sadanpäämiehelle, joka läsnä seisoi: onkos teidän kohtuullinen Roomalaista hosua ilman tuomitsematta?
And when they were extending him to the scourges, Paul said to the centurion standing by, Is it lawful for you to scourge a man who is a Roman, and uncondemned?
26 Kuin sadanpäämies sen kuuli, meni hän sodanpäämiehen tykö, ilmoitti hänelle ja sanoi: mitäs tahdot tehdä? sillä tämä mies on Roomalainen.
And the centurion hearing, having come to the chiliarch, announced to him, saying, What are you about to do? for this man is a Roman.
27 Niin sodanpäämies meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: sanos minulle, oletko sinä Roomalainen? Hän sanoi: olen niinkin.
And the chiliarch, having come to him, said; Tell me, are you a Roman? And he said, Yes.
28 Ja sodanpäämies vastasi: minä olen suurella rahalla tämän kaupungin oikeuden voittanut. Mutta Paavali sanoi: minä olen myös syntynyt (Roomalainen.)
And the chiliarch responded, With a great sum obtained I this citizenship. And Paul said, But I was indeed born (a Roman citizen).
29 Ja he läksivät kohta hänen tyköänsä tutkimasta. Ja sodanpäämies rupesi pelkäämään, sittekuin hän sai tietää, hänen Roomalaisen olevan, että hän hänen sitonut oli.
Then immediately those about to scourge him departed from him: and the chiliarch also feared, knowing that he was a Roman, and that he had bound him.
30 Mutta toisena päivänä tahtoi hän visummasti tietää, minkätähden hänen päällensä Juudalaisilta kannettiin, ja päästi hänen siteistä, ja käski ylimmäiset papit ja kaiken heidän raatinsa tulla kokoon, ja antoi Paavalin tulla heidän eteensä.
And on the following day, wishing to know the certainty as to what he is accused of by the Jews, he loosed him, and commanded the chief priests and all the sanhedrin to come together, and leading down Paul, he placed him in their midst.
