< Teot 22 >

1 Miehet, rakkat veljet ja isät! kuulkaat minun edesvastaustani, jonka minä teille sanon.
Nawkamyanawk, ampanawk, vaihi nangcae khae kang thuih o ih kaimah hoi kaimah angvaehaih lok hae tahngai oh, tiah a naa.
2 (Kuin he kuulivat hänen Hebrean kielellä heille puhuvan, vaikenivat he enemmin. Ja hän sanoi: )
Hebru lok hoiah Pawl mah nihcae khaeah lokthuih pae, tito a thaih o naah, nihcae loe angam o duem; anih mah,
3 Minä olen Juudalainen, Tarsossa Kilikiassa syntynyt ja tässä kaupungissa kasvatettu Gamalielin jalkain juuressa, opetettu visusti vanhimpain laissa, ja olin Jumalan puolesta kiivas, niinkuin tekin kaikki olette tänäpänä,
kai loe Cilicia prae, Tarsa vangpui ah tapen, Judah kami maeto ah ka oh, toe hae vangpui thung ih Gamaliel ban thungah ni ka qoeng tahang, kam panawk ih daan to kahoihah kam tuk, vaihniah Sithaw khae palung nang paek o ih baktih toengah, kai doeh ka oh toeng.
4 Ja olen tätä tietä vainonnut kuolemaan asti, sitoin ja antain ylön vankiuteen sekä miehiä että vaimoja,
Hae Angraeng bokhaih loklam pazui kaminawk to duek khoek to ka pacaekthlaek, nongpa nongpata tih ai, ka naeh moe, thongim thungah ka pakhrak.
5 Niinkuin myös ylimmäinen pappi ja koko vanhimpain joukko minun todistajani ovat, joilta minä otin lähetyskirjat veljein tykö, ja vaelsin Damaskuun, että minä ne, jotka siellä olivat, olisin sidottuna tuonut Jerusalemiin rangaistaa.
To tiah ka sak ih hmuen to kalen koek qaima hoi kacoehtanawk boih mah doeh panoek o: nawkamyanawk panoeksak hanah nihcae khae ih ca to ka lak, Damaska vangpui thungah kaom hae kaminawk hae ka naeh, dan ka paek moe, Jerusalem ah thak hanah Damaska vangpui ah ka caeh.
6 Niin tapahtui minun matkassa ollessani ja lähestyissäni Damaskua puolipäivän aikaan, että suuri kirkkaus valaisi äkisti taivaasta minua ympäri.
Kholong ka caeh li, Damaska vangpui ka phak tom athun naah, poek ai pui hoi van bang ih aanghaih mah ka taeng boih to toeh.
7 Ja minä lankesin maahan ja kuulin äänen minulle sanovan: Saul, Saul, miksis minua vainoot?
Kai loe long ah kam timh, to naah Saul, Saul, tipongah kai nang pacaekthlaek loe? tiah thuih ih lok to ka thaih.
8 Niin minä vastasin: kuka sinä olet, Herra? Hän sanoi minulle: minä olen Jesus Natsaretista, jota sinä vainoot.
To pongah kai mah, Angraeng, Nang loe mi aa? tiah ka naa. To naah anih mah, Kai loe nang pacaekthlaek ih Nazareth Jesu ni, tiah ang naa.
9 Mutta ne, jotka minun kanssani olivat, näkivät kyllä kirkkauden ja peljästyivät, vaan ei he hänen ääntänsä kuulleet, joka minua puhutteli.
Kai hoi nawnto kaom kaminawk loe aanghaih to hnuk o naah, zit o; toe kai khaeah lokthui Anih ih lok to nihcae mah thai o ai.
10 Niin minä sanoin: Herra, mitä minun pitää tekemän? Mutta Herra sanoi minulle: nouse ja mene Damaskuun, ja siellä sinulle sanotaan kaikki, mitä sinun on säätty tehdäkses.
Kai mah, Timaw ka sak han, Angraeng? tiah ka naa. To naah Angraeng mah, Angthawk loe, Damaska vangpui thungah caeh ah; toah na sak han koi hmuennawk boih to na thui tih hmang, tiah ang naa.
11 Ja koska en minä nähnyt sen valkeuden kirkkauden tähden, talutettiin minä käsistä niiltä, jotka minun kanssani olivat, ja tulin Damaskuun.
To aanghaih tha mah ka mik ang maengsak khoep boeh pongah, kai hoi nawnto kaom kaminawk mah ban hoiah kai ang zaeh o moe, Damaska vangpui ah ang caeh o haih.
12 Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.
To naah Ananias, tiah ahmin kaom kami maeto kai khaeah angzoh, anih loe kaalok baktiah Sithaw lok pazui kami ah oh moe, to vangpui thung kaom Judah kaminawk boih mah saiqat ih kami ah oh,
13 Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä.
anih loe angzoh moe, kai khaeah angdoet pacoengah, Kam nawk Saul, na mik amtueng lai ah, tiah ang naa. To naah ka mik amtueng roep, anih to ka khet tahang.
14 Niin hän sanoi: meidän isäimme Jumala on sinun valmistanut, että sinun pitää tunteman hänen tahtonsa, ja näkemän vanhurskaan, ja kuuleman ääntä hänen suustansa.
To pacoengah anih mah, Anih koehhaih to panoek moe, Katoeng Kami to na hnuk pacoengah, Anih pakha ih lok to na thaih hanah, aicae ampanawk ih Sithaw mah ang qoih boeh.
15 Sillä sinun pitää oleman hänen todistajansa kaikkein ihmisten edessä niistä, joita sinä nähnyt ja kuullut olet.
Na hnuk moe, na thaih ih hmuen pongah, kaminawk boih khaeah hnukung ah na om tih.
16 Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.
Tipongah na zing khing loe? Angthawk ah, tuinuemhaih to hnu ah, na zaehaihnawk to pasaeh loe, Angraeng ih ahmin to kawk ah, tiah ang naa.
17 Niin tapahtui, kuin minä Jerusalemiin palasin ja rukoilin templissä, että minä tulin horroksiin,
Jerusalem ah kam laem let moe, tempul thungah lawk ka thuih naah, hmuen hnuksakhaih to ka hnuk;
18 Ja näin hänen minulle sanovan: riennä ja lähde kiiruusti Jerusalemista; sillä ei he ota vastaan sinun todistustas minusta.
na thuih ih lok to nihcae mah tahngai o mak ai, karangah Jerusalem to tacawt taak ah, tiah kai khaeah lokthui Anih to ka hnuk.
19 Ja minä sanoin: Herra, itse he tietävät, että minä panin torniin ja pieksin jokaisessa synagogassa niitä, jotka sinun päälles uskoivat.
Kai mah, Angraeng, Nang tanghaih tawn kaminawk thongim pakhrak moe, boh hanah, sineko kruekah ka caeh, tito nihcae mah panoek o:
20 Ja kuin Stephanin sinun palvelias veri vuodatettiin, olin minä myös siinä läsnä, ja mielistyin hänen kuolemaansa, ja vartioitsin niiden vaatteita, jotka hänen tappoivat.
tasar ah kadueh nangmah ih kami Stephen athii long naah, anih taengah kang doet moe, anih hum hanah nihcae angdoe haih kami ah ka oh, anih hum kaminawk ih kahni to ka sin pae, tiah ka naa.
21 Ja hän sanoi minulle: mene, sillä minä lähetän sinun kauvas pakanain tykö.
To naah anih mah kai khaeah, Caeh ah: hae ahmuen hoi angthla parai Gentelnawk khaeah kang patoeh han, tiah ang naa.
22 Ja he kuulivat häntä tähän sanaan asti, niin he korottivat äänensä ja sanoivat: ota pois senkaltainen ihminen maan päältä; sillä ei hänen ole luvallinen elää.
Hae loknawk thuih pacoeng karoek to kaminawk mah anih ih lok to tahngaih pae o, to pacoengah loe to baktih kami to long nuiah hingsak han om ai: anih loe hing han krah ai, tiah a hang o.
23 Ja kuin he niin huusivat, heittelivät vaatteitansa ja paiskasivat tomua tuuleen,
To tiah nihcae hang o pacoengah, angmacae ih khukbuen to asih o moe, maiphu to van ah a haeh o,
24 Antoi sodanpäämies hänen viedä leiriin, ja käski piestä ja tutkittaa, että hän olis saanut tietää, minkätähden hänen päällensä niin huudettiin.
to naah misatuh angraeng mah Pawl to misatuh kaminawk ohhaih ahmuen ah caeh haih hanah lokpaek, tipongah maw kaminawk mah anih to hae tiah hang o thuih, tiah panoek han koeh pongah, boh moe lokdueng hanah lok a paek.
25 Kuin hän häntä nuorilla sitoi, sanoi Paavali sadanpäämiehelle, joka läsnä seisoi: onkos teidän kohtuullinen Roomalaista hosua ilman tuomitsematta?
Nihcae mah moihin qui hoiah taoengh o naah, Pawl mah a taengah angdoe cumvaito ukkung misatuh angraeng khaeah, zaehaih hnu ai naah, Rom kami maeto hae tiah na boh thai maw? tiah a naa.
26 Kuin sadanpäämies sen kuuli, meni hän sodanpäämiehen tykö, ilmoitti hänelle ja sanoi: mitäs tahdot tehdä? sillä tämä mies on Roomalainen.
Cumvaito ukkung misatuh mah to lok to thaih naah, kalen koek misatuh angraeng khaeah caeh moe, Na toksakhaih pongah acoe ah, hae kami loe Rom kami ni, tiah a naa.
27 Niin sodanpäämies meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: sanos minulle, oletko sinä Roomalainen? Hän sanoi: olen niinkin.
To naah kalen koek misatuh angraeng loe Pawl khaeah caeh moe, Nang loe Rom kami maw? Na thui ah, tiah a naa. To naah anih mah, Ue, Rom kami ah ka oh, tiah pathim pae.
28 Ja sodanpäämies vastasi: minä olen suurella rahalla tämän kaupungin oikeuden voittanut. Mutta Paavali sanoi: minä olen myös syntynyt (Roomalainen.)
To naah kalen koek misatuh angraeng mah, Kai loe Rom kami ah oh thai hanah phoisa pop ah ka paek bae, tiah a naa. Toe Pawl mah, Kai loe Rom kami ah ni ka tapen, tiah a naa.
29 Ja he läksivät kohta hänen tyköänsä tutkimasta. Ja sodanpäämies rupesi pelkäämään, sittekuin hän sai tietää, hänen Roomalaisen olevan, että hän hänen sitonut oli.
To pacoengah loe anih lokdueng han angzo kaminawk doeh anih hnukbang ah karangah angnawn o: Rom kami ah kaom Pawl to sumqui hoi pathlet pongah, kalen koek misatuh angraeng loe paroeai mawnh.
30 Mutta toisena päivänä tahtoi hän visummasti tietää, minkätähden hänen päällensä Juudalaisilta kannettiin, ja päästi hänen siteistä, ja käski ylimmäiset papit ja kaiken heidän raatinsa tulla kokoon, ja antoi Paavalin tulla heidän eteensä.
Khawnbangah loe, tipong maw Judah kaminawk mah Pawl zaehaih net o, tiah panoek han koeh pongah, Pawl to prawt moe, kalen koek qaima hoi lokcaek kaminawk to a kawksak. To pacoengah Pawl to hoih o tathuk moe, nihcae hma ah angdoet o sak.

< Teot 22 >