Teot 20
1 Sittekuin kapina lakkasi, kutsui Paavali opetuslapset tykönsä ja tervehti heitä, ja läksi matkaansa Makedoniaan.
Ruhu lumpa hah ahek suole Paul'n iempungei a koibûma, a mohôkna chongin a mâk ngeia. Hanchu a jôka Macedonia rama a se zoia.
2 Ja kuin hän ne maakunnat vaelsi, ja oli heitä monilla sanoilla neuvonut, tuli hän Grekan maalle,
Mingei mohôkna chong tamtak misîrin ha ram hah a sir suoa, Achaia ram a tung zoia.
3 Ja viipyi siellä kolme kuukautta, ja että Juudalaiset väijyivät häntä, kuin hänen piti Syriaan menemään, aikoi hän palata Makedonian kautta.
Mahan than thum aom suole Syria ram tieng se rangin ânthoka; hannirese, Judangei an lei muruong chien ti a riet sikin Macedonia tieng kîr nôk rang a bôka.
4 Mutta Sopater Bereasta seurasi häntä Asiaan asti, ja Tessalonikasta Aristarkus ja Sekundus, ja Gajus Derbestä, ja Timoteus; mutta Asiasta Tykikus ja Trophimus.
Pyrrhus nâipasal Sopater Beroea mingei, Aristarchus le Secundus, Thessalonika mingei, Gaius, Derbe, mingei, Timothy ngei, Tichicus le Trophimus Asia rama mingei an se sa.
5 Nämät läksivät edellä ja odottivat meitä Troadassa.
Ha ngei hah moton aninsa. Troasa min lei ngâka.
6 Mutta me purjehdimme jälkeen pääsiäisen Philipistä ja tulimme heidän tykönsä Troadaan viitenä päivänä, ja viivyimme siellä seitsemän päivää.
Keini chu cholboivâipôl ruolhoi chumin Philipi renga rukuongin kin jôka. Sûn rangnga suole Troasa an kôm kin tunga, mahan sûn sari kin châma.
7 Mutta ensimmäisenä viikonpäivänä, kuin opetuslapset kokoontuivat leipää taittamaan, saarnasi heille Paavali, ja aikoen toisena päivänä matkustaa, pitensi saarnan puoli-yöhön asti.
Sûnrukni kholoiin vâipôl khoi rangin kin intûpa, Paul'n anangtûka se rang a bôk sikin jânchim tena thurchi a misîr jêta.
8 Ja monta kynttilää oli sytytetty salissa, jossa me olimme koossa.
Kin intûpna khâltan chunginchuon han châti tamtak mochok ania.
9 Niin nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui akkunalla, ja raukesi syvään uneen, ja Paavalin kauvan puhuessa, tuli hän unelta voitetuksi ja putosi alas kolmannesta ullakosta, ja otettiin kuolleena ylös.
Hanchu ruotharte inkhat a riming Eutychus, kotvênga ân sunga inngûi a lênsua Paul thurchi misîr hah asôt rai sikin a lei inphara; in chunginchuon inthumna renga a juong tâka. An juong rût tena chu a lei thi zoi.
10 Niin Paavali astui alas, ja laski itsensä hänen päällensä, ja otti syliinsä, ja sanoi: älkäät kapinoitko; sillä hänen sielunsa on vielä hänessä.
Aniatachu Paul a chuma a juon kûna a poma, “Nin mulung minjîng no roi, a la ring ke,” a tia.
11 Niin hän nousi, ja taitti leipää, ja söi, ja puheli kauvan heidän kanssansa, päivän koittamaan asti, niin hän läksi matkaansa.
Hanchu, Paul hah in chunginchuona a kal nôka, vâipôl a khoia, an sâk zoia. Asôtzan khuovâr rak dôr nisa asuok tena a chongpui ngei suole chu a se zoia.
12 Niin he toivat nuorukaisen elävänä ja tulivat siitä lohdutetuksi.
Ruotharte hah damin a in tieng an tuonga an phûk adâiriem zoi.
13 Mutta me astuimme edellä haahteen ja purhjehdimme Assoon, aikoen siellä ottaa Paavalin sisälle; sillä hän oli niin käskenyt, ja tahtoi itse maata myöten mennä.
Keini chu rukuongin Assos khuo panin moton kin lênsa zoi, mahan Paul min chuong rang kin bôka, ama hah kea hong rang a bôk sikin hi anga rangin mi ril sai ani.
14 Kuin hän Assossa meidän kanssamme yhteen tuli, otimme me hänen sisälle ja tulimme Mityleneen.
Assosa mi hong huoma, kin min chuonga Mitylene kin tung zoi.
15 Sieltä me purhjehdimme ja tulimme toisena päivänä Kion kohdalle. Ja taas pävää jälkeen tulimme me Samoon, ja viivyimme Trogylliossa. Ja päivää jälkeen tulimme me Miletoon.
Ha mun renga hah rukuong nanâkin kin se nôka, anangtûka Chios kin tunga hatûk chu Samos kin tunga, anangtûk nôka Miletus kin tung zoia.
16 Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Epheson ohitse, ettei hän Asiassa aikaa kuluttaisi; sillä hän kiiruhti, jos hänelle olis mahdollinen ollut, helluntaiksi Jerusalemiin.
Paul'n Asia rama om sôt a nuom loi sikin Ephesus'a chu sûnapal rang a bôk piel ani. Ani thei paia anîn chu Jerusalema Pentecost ni mang rang a bôka, ânnot ani.
17 Mutta hän lähetti Miletosta sanan Ephesoon ja kutsutti seurakunnan vanhimmat.
Miletus renga Paul'n Ephesus'a mi a tîra, koiindang ulienngei ava min koi ngeia.
18 Kuin he tulivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: te tiedätte, kuinka minä olen ollut kaiken ajan teidän tykönänne ensimmäisestä päivästä, jona minä Asiaan tulin,
A kôm an tungin chu an kôm, “Asia ram ku lût masa ni renga nin kôma ko om kâra ko omlam hah nin rieta.
19 Palvellen Herraa kaikella sydämen nöyryydellä, ja monilla kyyneleillä, ja kiusauksilla, jotka minulle Juudalaisten väijymisistä tapahtuivat:
Judangei min muruong sika mitrithi tâk pumin le zora intak ku chunga hong tung ngei tuongin intem takin Pumapa sin ko tho ngâi.
20 Etten minä ole mitään tarpeellista teiltä salannut, jota en minä ole teille ilmoittanut, ja olen teille opettanut julkisesti ja huone huoneelta,
Nin ta ranga inlâpna rang ite thup loiin loko lâia le insûngngeia nangni ki ril ngâia, nangni ki minchu ngâi duo.
21 Todistain sekä Juudalaisille että Grekiläisille sitä kääntymystä, joka Jumalan tykö on, ja sitä uskoa, joka meidän Herran Jesuksen Kristuksen päälle on.
Judangei le Jentailngei khom Pathien tieng an sietnangei renga insîrin ei Pumapa Jisua Khrista an iem rang ani ti insiemna chong ke pêk ngeia.
22 Ja nyt katso, minä sidottuna hengessä matkustan Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä minulle siellä tapahtuman pitää:
Male atûn Ratha Inthieng chong jômin Jerusalema ke se rang ani, mahan ku chunga imo atung rang riet mu ung.
23 Vaan että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa tunnustaa ja sanoo siteet ja murheet minun edessäni olevan.
Khopuilien tina, intâng ina le bâiinkhamnân mi ngâk ti vai hi Ratha Inthiengin mi min rieta, ki riet ani.
24 Mutta en minä siitä lukua pidä, enkä tottele paljon hengestäni: että minä juoksuni päättäisin ilolla ja sen viran, jonka minä olen Herralta Jesukselta saanut, todistaakseni evankeliumia Jumalan armosta.
Pathien moroina Thurchi Sa misîr rang sintum Pumapa Jisua Khrista mi pêk zoina rangin chu ki ringna khom hi itên be mu-ung.
25 Ja nyt katso, minä tiedän, ettette silleen saa nähdä minun kasvojani, kaikki te, joiden kautta minä olen vaeltanut ja Jumalan valtakuntaa saarnannut.
“Masikin riet roi, nin rêngin Pathien Rêngram thurchi misîra kên vâkna ngâi ngei hin atûn renga chu mi mu khâi no tu nui, ti ki riet.
26 Sentähden minä todistan teille tänäpänä, että minä olen viatoin kaikkein verestä.
Mapêna an mang nin om duoi le khom kei chu ko jôk ani ti avien hin nangni ki min riet.
27 Sillä en minä ole estänyt itsiäni ilmoittamasta teille kaikkea Jumalan neuvoa.
Pathien neinun khîn murdi anrêngin nin lâia misîr inrîng mu ung.
28 Niin ottakaat siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut, kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä ansainnut on.
Masikin Pathien koiindang, a Nâipasal thina sika ama ta ranga a sin chunga belripungei chang ungla, nangni le belripâl Ratha Inthiengin nangni a min kolna ngei satna rang zong roi.
29 Sillä minä tiedän minun lähtemiseni jälkeen tulevan teidän sekaanne hirmuiset sudet, jotka ei laumaa säästä.
Ku nûk le chu melang ichi om ngei nin lâia hong lût an ta, belripâl hôih noni ngei ti ki riet.
30 Ja itse teistänne nousevat miehet, jotka vääryyttä puhuvat, vetääksensä pois opetuslapsia peräänsä.
Nin pâla mi senkhat khomin iempungei an tieng an tuong theina rangin milak an ril zora la tung atih.
31 Sentähden valvokaat, muistain etten minä kolmena ajastaikana ole lakannut yöllä ja päivällä teitä kyyneleillä neuvomasta itsekutakin.
Hanchu sûn, jân mitrithi tâkpumin kum thum piel mitin nangni ki minchu hah riettitin sing thei roi.
32 Ja nyt, rakkaat veljet, minä annan teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, joka väkevä on teitä rakentamaan ja antamaan teille perinnön kaikkein pyhitettyin seassa.
“Atûn hin Pathien donsûina le moroina chonga nangni ka bânga ama han nangni a sin minlien theia, Pathien'n a mingei ta ranga a khâm satvurna hah nangni a pêk thei.
33 En minä ole yhdenkään hopiaa eikä kultaa eikä vaatteita pyytänyt.
Tute sumdâr khom, rângkachak khom, sil le bom khom ôi ngâi mu-ung.
34 Vaan te itse tiedätte, että nämät kädet ovat minua tarpeissani ja niitä, jotka minun kanssani olivat, palvelleet.
Ku kutngei lehin keima le ka champuingei anâng murdi asuo ngâi ti nangni rengin nin rieta.
35 Kaikki olen minä teille osoittanut, että niin pitää työtä tehtämän: heikkoja korjattaman ja muistettaman Herran Jesuksen sanoja, jotka hän sanoi: autuaampi on antaa kuin ottaa.
Lamtina sintho ranak songin le Pumapa Jisua'n, ‘Lâk nêkin pêk râisânna aom uol’ a ti hah riettitin râtloingei ei san rang ani ti nangni ki min mu ngâi,” a tia.
36 Ja kuin hän nämät sanonut oli, lankesi hän polvillensa ja rukoili kaikkein heidän kanssansa.
Paul'n ha chong hah a ti suole chu, khûkinbilin an rêngin chubai a thopui ngeia.
37 Ja suuri itku tuli heille kaikille ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suuta antoivat hänen,
He hoiin an mathân zoia, anrêngin an chapa Paul hah an kuoa an tuma.
38 Murehtien suuresti sen sanan tähden, jonka hän oli sanonut, ettei heidän pitänyt enempi hänen kasvojansa näkemän. Ja he saattivat häntä haahteen.
A mêl an mu nôk khâi loi rang chong Paul'n a misîr pe ngei hah an rangâi sietna bitak ani. Masuole chu rukuong dênin an juong thak zoi.
