Teot 18

1 Senjälkeen läksi Paavali Atenasta ja tuli Korintoon,

Pea hili ʻae ngaahi meʻa ni, naʻe ʻalu ʻa Paula ʻi ʻAtenisi, pea aʻu atu ki Kolinitō;

2 Ja löysi siellä Juudalaisen, Akvila nimeltä, Pontosta sukuisin, joka äsken Italiasta tullut oli, ja Priskillan hänen emäntänsä, (että Klaudius oli käskenyt kaikki Juudalaiset Roomista mennä pois, ) joiden tykö hän meni.

Pea naʻa ne ʻilo [ʻi ai ]ha Siu naʻe hingoa ko ʻAkuila, naʻe fanauʻi ʻi Ponito, kuo toki haʻu mei ʻItali, mo hono uaifi ko Pisila; (he naʻe fekau ʻe Kalotiusi ke ʻalu ʻi Loma ʻae kakai Siu kotoa pē: ) pea ne ʻalu ia kiate kinaua.

3 Ja että hän oli yhdessä ammatissa, viipyi hän heidän tykönänsä, ja teki työtä; sillä heidän ammattinsa oli telttoja tehdä.

Pea koeʻuhi naʻa nau faiva taha, ko ia naʻa ne nofo mo kinaua, ʻo ngāue: he ko ʻenau faiva ko e ngaohi fale fehikitaki.

4 Mutta hän opetti synagogassa joka lepopäivä ja sai uskomaan sekä Juudalaisia että Grekiläisiä.

Pea naʻe ako ia ʻi he falelotu, ʻi he ʻaho Sāpate kotoa pē, pea ne fakatafoki ʻae Siu mo e Kiliki.

5 Mutta kuin Silas ja Timoteus Makedoniasta tulivat, oli Paavali hengeltä vaadittu, ja todisti Juudalaisille, että Jesus on Kristus.

Pea kuo haʻu ʻa Sailosi mo Timote mei Masitōnia, pea māfasia ʻa Paula ʻi hono loto, pea fakapapau atu ʻe ia ki he kakai Siu ko e Kalaisi ʻa Sisu.

6 Kuin he puhuivat vastaan ja pilkkasivat, pudisti hän vaattensa ja sanoi heille: teidän verenne olkoon teidän päänne päälle: tästedes minä menen viatoinna pakanain tykö.

Pea ʻi heʻenau fakatanga, mo lea kovi, naʻa ne tupeʻi hono kofu, mo ne pehē kiate kinautolu, “Ke ʻi homou ʻulu pē ʻa homou toto; ʻoku ou maʻa au: ngata mei heni, te u ʻalu ki he Senitaile.”

7 Ja hän siirsi itsensä sieltä ja meni yhden huoneesen, jonka nimi oli Justus: se oli Jumalaa palvelevainen, jonka huone oli läsnä synagogaa.

Pea ne ne ʻalu mei ai, ʻo hū ki he fale ʻo ha tangata, naʻe hingoa ko Susitasa, naʻe lotu ia ki he ʻOtua, pea naʻe vāofi hono fale mo e falelotu.

8 Mutta Krispus, synagogan ylimmäinen, uskoi Herran päälle kaiken huoneensa kanssa. Ja monta Korintolaisista, jotka kuulivat, uskoivat ja kastettiin.

Pea naʻe tui ki he ʻEiki ʻa Kalisipo, ko e pule lahi ʻoe falelotu, mo hono fale kotoa pē; pea naʻe fanongo mo tui ʻae kakai Kolinitō tokolahi, pea naʻe papitaiso ʻakinautolu.

9 Mutta Herra sanoi yöllä Paavalille näyn kautta: älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene;

Pea folofola ai ʻae ʻEiki kia Paula ʻi he poʻuli, ʻi he meʻa naʻe hā mai, “ʻOua naʻa ke manavahē, ka ke lea, pea ʻoua naʻa ke fakalongo pē;

10 Sillä minä olen sinun kanssas, eikä yhdenkään pidä karkaaman sinun päälles vahingoittamaan sinua; sillä minulla on paljo kansaa tässä kaupungissa.

He ʻoku ou ʻiate koe, pea ʻe ʻikai ha tangata te ne faʻa fai ha kovi kiate koe; he ʻoku ou maʻu ʻae kakai tokolahi ʻi he kolo ni.”

11 Niin hän istui siellä ajastajan ja kuusi kuukautta, ja opetti heille Jumalan sanaa.

Pea naʻa ne nofo ai ʻi he taʻu ʻe taha pea mo e māhina ʻe ono, ʻo ne ako ʻaki ʻae folofola ʻae ʻOtua kiate kinautolu.

12 Mutta kuin Gallio oli maanvanhin Akajassa, karkasivat Juudalaiset yksimielisesti Paavalin päälle ja veivät hänen tuomioistuimen eteen,

Ka ʻi he pule ʻa Kalio ʻi ʻAkeia, naʻe fakataha ʻae kakai Siu, ʻonau feʻohofi kia Paula, pea taki ia ki he potu fakamaau,

13 Sanoen: tämä neuvoo kansaa palvelemaan Jumalaa vastoin lakia.

Mo nau pehē, “ʻOku ako ʻe he siana ni ke lotu ʻae kakai ki he ʻOtua, kae ʻikai hangē ko e fono.”

14 Kuin Paavali rupesi suutansa avaamaan, sanoi Gallio Juudalaisille: jos olis jotakin vääryyttä eli jotakin hirmuista työtä tehty, oi Juudalaiset, niin olis kohtuullinen, että minä teitä kuulisin;

Pea kuo fai ʻe Paula ke ne lea, pea pehē ʻe Kalio ki he kakai Siu, “ʻAe kakai Siu, ka ne ko ha meʻa taʻetotonu pe pauʻu kuo fai, pehē ʻe taau mo au ke u tokanga kiate kimoutolu:

15 Mutta jos kysymys on opista ja sanoista ja teidän laistanne, niin katsokaat itse: en minä tahdo niiden tuomari olla.

Pea kapau ko e fakakikihi ʻi he lea mo e hingoa, mo hoʻomou fono pē, mou tokanga ʻakimoutolu ki ai; ʻe ʻikai te u fakamaau ʻeau ʻae meʻa pehē.”

16 Ja ajoi pois heidät tuomioistuimen edestä.

Pea naʻa ne kapusi ʻakinautolu mei he potu fakamaau.

17 Niin kaikki Grekiläiset ottivat kiinni Sosteneen, synagogan päämiehen, ja pieksivät hänen tuomio-istuimen edessä; ja ei Gallio niitä mitään totellut.

Pea naʻe toki puke ʻe he Kiliki kotoa pē ʻa Sositine, ko e pule lahi ʻoe falelotu, mo nau tautea ia ʻi he potu fakamaau. Pea naʻe ʻikai tokanga ʻa Kalio ki he ngaahi meʻa ni.

18 Mutta Paavali oli vielä siellä pitkän ajan, ja jätti veljet hyvästi, ja purjehti Syriaan, ja hänen kanssansa Priskilla ja Akvila, ja hän ajeli päänsä Kenkreissä; sillä hänellä oli lupaus.

Pea naʻe kei nofo ai ʻa Paula ʻo fuoloa, pea toki māvae ia mo e kāinga, ʻo ne folau mei ai ki Silia, pea naʻe ō mo ia ʻa Pisila mo ʻAkuila; kuo tomuʻa fafai hono ʻulu ʻi Senikelea: ko e meʻa ʻi heʻene fuakava.

19 Ja tuli Ephesoon ja jätti ne sinne; mutta itse hän meni synagogaan ja puhui Juudalaisten kanssa.

Pea naʻa ne aʻu atu ki ʻEfesō, pea ne tuku ai ʻakinaua: pea ʻalu ia ki he falelotu, ʻo malanga ki he kakai Siu.

20 Ja he rukoilivat häntä, että hän enemmän aikaa viipyis heidän tykönänsä; vaan ei hän tahtonut;

Pea ʻi heʻenau kole ke nau nonofo ʻo fuoloa siʻi, naʻe ʻikai loto ia ki ai;

21 Mutta jätti heidät hyvästi, sanoen: minun tulee kaiketi mennä Jerusalemiin tälle juhlalle, joka nyt lähestyy. Mutta sitte minä palajan, jos Jumala suo, teidän tykönne. Ja niin hän läksi matkaan Ephesosta,

Ka naʻe lea māvae ia kiate kinautolu, ʻo pehē, “ʻOku mātuʻaki totonu ʻeku ʻalu ki he kātoanga ʻoku ʻamanaki ni ʻi Selūsalema: ka te u toe haʻu kiate kimoutolu, ʻo kapau ʻe lelei ki he ʻOtua.” Pea naʻe folau ia mei ʻEfesō.

22 Ja tuli Kesareaan, meni ylös ja tervehti seurakuntaa, ja meni alas Antioikiaan,

Pea kuo tūʻuta ia ki Sesalia, pea ʻalu hake ia, ʻonau feʻofoʻofani mo e siasi, pea ʻalu hifo ia ki ʻAniteoke.

23 Ja vietti siellä hetken aikaa, ja meni sitten matkaansa, ja vaelsi järjestänsä Galatian ja Phrygian maakunnan lävitse, vahvistain kaikkia opetuslapsia.

Pea kuo fuoloa ange ʻene nofo ai, pea ʻalu ia, ʻo fononga ʻi he potu kotoa pē ʻo Kalētia mo Filisia, ʻo tokoni ʻae kau ākonga kotoa pē.

24 Niin tuli Ephesoon Juudalainen, Apollos nimeltä, Aleksandriasta sukuisin, puhelias mies ja taitava Raamatuissa.

Pea naʻe haʻu ki ʻEfesō ʻae Siu ʻe tokotaha naʻe hingoa ko ʻApolosi, naʻe fanauʻi ia ʻi ʻAlekisānitia, ko e tangata lea mālie ia, pea poto lahi ʻi he ngaahi tohi.

25 Tämä oli opetettu Herran tielle ja oli palava hengessä, puhui ja opetti visusti Herrasta, ja tiesi ainoasti Johanneksen kasteen.

Pea kuo akonekina ʻae tangata ni ʻi he hala ʻoe ʻEiki; pea ʻi heʻene loto fai velenga, naʻa ne lea mo ako lahi ʻaki ʻae ngaahi meʻa ʻae ʻEiki, ka kuo ʻilo pe ʻe ia ʻae papitaiso ʻa Sione.

26 Tämä rupesi rohkiasti synagogassa opettamaan. Kuin Akvila ja Priskilla hänen kuulivat, ottivat he hänen tykönsä ja selittivät tarkemmasti hänelle Jumalan tien.

Pea naʻe kamata lea mālohi ia ʻi he falelotu: pea kuo fanongo ki ai ʻa ʻAkuila mo Pisila, naʻa na maʻu ia, ʻo na fakamatala kiate ia ʻo lahi ʻae hala ʻoe ʻOtua.

27 Mutta kuin hän tahtoi mennä Akajaan, kirjoittivat veljet ja neuvoivat opetuslapsia häntä korjaamaan. Ja kuin hän sinne tuli, autti hän paljon niitä, jotka uskoivat armon kautta.

Pea kuo loto ia ke ʻalu ki ʻAkeia, naʻe tohi ʻe he kāinga, ʻo enginaki ki he kau ākonga ke nau maʻu ia: pea kuo aʻu atu ia ki ai, pea ne tokoni lahi ʻakinautolu kuo nau tui ʻi he ʻaloʻofa:

28 Sillä hän voitti miehuullisesti Juudalaiset ja osoitti julkisesti Raamatuista, että Jesus on Kristus.

He naʻe fakakikihi mālohi ia mo e kakai Siu, ʻi he fakahā, ʻo ne fakamoʻoni mei he ngaahi tohi ko Sisu ko e Kalaisi.