Teot 17
1 Mutta kuin he Amphipolin ja Apollonian lävitse vaeltaneet olivat, tulivat he Tessalonikaan, jossa Juudalaisten synagoga oli.
Pea kuo nau ʻalu ʻi ʻAmifipoli mo ʻApolonia, pea nau aʻu ki Tesalonika, pea naʻe ʻi ai ʻae falelotu ʻoe kakai Siu.
2 Ja Paavali, tapansa jälkeen, meni sisälle heidän tykönsä ja jutteli heille kolme lepopäivää Raamatuista,
Pea naʻe ʻalu ʻa Paula kiate kinautolu, ʻo hangē ko ʻene faʻa fai, pea ne malangaʻaki ʻae ngaahi tohi kiate kinautolu ʻi he ʻaho Sāpate ʻe tolu,
3 Selitti ne ja todisti, että Kristuksen tuli kärsiä ja nousta ylös kuolleista, ja että tämä Jesus, josta minä (sanoi hän, ) teille ilmoitan, on Kristus.
“ʻO fakamatala mo fakamoʻoni, naʻe taau mo Kalaisi ke mamahi, mo toetuʻu mei he pekia; pea ko Sisu eni, ʻoku ou malangaʻaki kiate kimoutolu, ko e Kalaisi ia.”
4 Ja muutamat suostuivat heihin, antain itsensä Paavalin ja Silaan seuraan, niin myös suuri joukko jumalisia Grekiläisiä ja ei vähä ylimmäisiä vaimoja.
Pea naʻe tui honau niʻihi, ʻonau kau taha mo Paula mo Sailosi; pea mo e tokolahi ʻi he Kiliki kuo lotu, pea mo e kau fineʻeiki tokolahi.
5 Mutta epäuskoiset Juudalaiset kadehtivat sitä ja saattivat tykönsä muutamia pahanilkisiä miehiä joutoväestä, ja kokoontuivat yhteen joukkoon, nostivat kapinan kaupungissa ja tunkeutuivat Jasonin huoneeseen, ja etsivät heitä viedäksensä kansan eteen.
Ka ko e kakai Siu naʻe ʻikai tui, naʻa nau meheka, pea naʻa nau ʻave mo kinautolu ʻae kau siana pauʻu, pea tānaki ʻae tokolahi, ʻonau veuveuki ʻae kolo, pea feʻohofi ki he fale ʻo Sesoni, ʻo kumi ke ʻomi ʻakinaua kituʻa ki he kakai.
6 Ja ettei he heitä löytäneet, riepoittivat he Jasonin ja muutamia veljiä kaupungin päämiesten eteen ja huusivat: nämät koko maan piirin vietteliät ovat myös täällä,
Pea ʻi he ʻikai te nau ʻilo ʻakinaua, naʻa nau toho ʻa Sesoni mo e kāinga niʻihi ki he kau fakamaau ʻoe kolo, mo nau kalanga, Ko kinautolu kuo fulihi ʻa māmani, kuo nau haʻu foki ki heni;
7 Jotka Jason otti vastaan; ja nämät kaikki tekevät keisarin käskyä vastaan, sanoen toisen kuninkaan olevan, nimittäin Jesuksen.
Pea kuo maʻu ʻakinautolu ʻe Sesoni pea ʻoku nau fai kehe kotoa pē mo e ngaahi fono ʻa Sisa, mo nau pehē, ‘ʻOku ai ʻae tuʻi ʻe taha, ko Sisu.’
8 Ja he kehoittivat kansan ja kaupungin päämiehet, jotka näitä kuultelivat.
Pea naʻa nau fakamanavahēʻi ʻae kakai mo e kau fakamaau ʻoe kolo, ʻi heʻenau fanongo ki he ngaahi meʻa ni.
9 Ja kuin he Jasonilta ja niiltä muilta olivat puhdistuksen ottaneet, päästivät he heidät.
Pea ʻi heʻenau maʻu ʻae tuku lea totongi ʻa Sesoni mo hono toe ʻoe kāinga, naʻa nau tukuange ʻakinautolu.
10 Mutta veljet lähettivät kohta yöllä Paavalin ja Silaan Bereaan. Kuin he sinne tulivat, menivät he Juudalaisten synagogaan.
Pea naʻe tukuange leva ʻe he kāinga ʻa Paula mo Sailosi ke na ō poʻuli ki Pelea: pea kuo na aʻu ki ai, pea na hū ki he falelotu ʻoe kakai Siu.
11 Sillä he olivat jalompaa sukua kuin ne, jotka Tessalonikassa olivat, ja ottivat juuri mielellänsä sanan vastaan ja tutkivat joka päivä Raamatuita, jos ne niin olisivat.
Pea naʻe loto lelei ʻakinautolu ni ʻiate kinautolu ʻi Tesalonika, he naʻa nau maʻu ʻae folofola mo e loto fiefia, ʻonau kumi ʻi he ngaahi tohi ʻi he ʻaho kotoa pē, ki hono moʻoni ʻoe ngaahi meʻa ni.
12 Niin monta heistä uskoivat, niin myös kunniallisista Grekiläisvaimoista ja miehistä ei harvat.
Ko ia naʻe tui ai ʻae tokolahi ʻiate kinautolu; pea mo e kau fineʻeiki ʻi he kakai Kiliki, pea mo e kau tangata tokolahi.
13 Kuin Juudalaiset Tessalonikassa ymmärsivät, että Jumalan sana oli myös Bereassa Paavalilta ilmoitettu, tulivat he sinnekin ja kehoittivat kansan.
Pea kuo ʻilo ʻe he kakai Siu ʻi Tesalonika kuo malangaʻaki ʻe Paula ʻae folofola ʻae ʻOtua ʻi Pelea, naʻa nau ʻalu ki ai, ʻo fakamaveuveuʻi ʻae kakai.
14 Mutta veljet lähettivät kohta Paavalin ulos menemään hamaan mereen asti; vaan Silas ja Timoteus jäivät sinne.
Pea tukuange leva ʻe he kāinga ʻa Paula ke hala tahi ia ʻo ʻalu: ka naʻe nofo pe ʻi ai ʻa Sailosi mo Timote.
15 Ja ne, jotka Paavalia saattivat, johdattivat hänen hamaan Ateniin. Ja kuin he saivat käskyn Silaan ja Timoteuksen tykö, että he rientäisivät hänen tykönsä, läksivät he matkaan.
Pea ko kinautolu naʻe fakahinohino ʻa Paula, naʻa nau ʻomi ia ki ʻAtenisi: pea kuo nau maʻu ʻae fekau kia Sailosi mo Timote, ke na haʻu vave kiate ia, naʻa nau ʻalu.
16 Ja kuin Paavali odotti heitä Atenissa, syttyi hänen henkensä, että hän näki kaupungin aivan epäjumaliseksi.
Pea naʻe kei tatali ʻa Paula kiate kinaua ʻi ʻAtenisi, pea ngaueue hono laumālie ʻiate ia, ʻi heʻene mamata kuo pito ʻae kolo ʻi he tamapua.
17 Niin hän puheli Juudalaisten ja muiden jumalisten kanssa synagogassa, niin myös turulla joka päivä niiden kanssa, jotka tulivat hänen tykönsä.
Pea naʻe kikihi ia ʻi he falelotu mo e kakai Siu, pea mo e kakai kuo lotu, pea mo kinautolu naʻa nau fetaulaki mo ia ʻi he potu fakatau ʻi he ʻaho kotoa pē.
18 Ja muutamat Epikurilaiset ja Stoalaiset philosophit riitelivät hänen kanssansa, ja muutamat sanoivat: mitä tämä lipilaari tahtoo sanoa? Mutta muut sanoivat: hän näkyy tahtovan outoja jumalia ilmoittaa: että hän saarnasi heille evankeliumia Jesuksesta ja ylösnousemisen kuolleista.
Pea naʻe toki fetaulaki mo ia ʻae kau fiepoto [ʻoe faʻahinga ]ʻo ʻEpikulio, mo Sitoiko. Pea pehē ʻe he niʻihi, “Ko e hā ʻoku lau ʻe he palau na?” Pea pehē ʻe he niʻihi, “ʻOku matamata fakahā ʻotua foʻou ia:” koeʻuhi naʻa ne malangaʻaki kiate kinautolu ʻa Sisu, mo e toetuʻu.
19 Ja he ottivat hänen ja veivät oikeuden paikkaan ja sanoivat: emmekö me mahda tietää, mikä uusi opetus tämä on, josta sinä puhut?
Pea naʻe ʻomi ia, ʻo ʻave ki he ʻAleopeiko, mo nau pehē, “ʻOku mau fie ʻilo pē ko e hā ʻae akonaki foʻou ni, ʻoku ke leaʻaki.
20 Sillä sinä tuotat jotakin outoa meidän korvillemme. Sentähden tahdomme me tietää, mitä ne ovat.
He ʻoku ke ʻomi meʻa foʻou ki homau telinga: ko ia ʻoku mau fie ʻilo ai hono ʻuhinga ʻoe ngaahi meʻa ni.”
21 (Mutta kaikki Atenalaiset ja muukalaiset vieraat ei olleet mihinkään muuhun soveliaat kuin jotakin uutta sanomaan ja kuultelemaan.)
(He ko e kakai ʻAtenisi kotoa pē, mo e ʻāunofo ʻi ai, naʻa nau mātuʻaki nofo pe ke lau, mo fakafanongo ki he meʻa foʻou.)
22 Niin Paavali seisoi keskellä oikeuspaikkaa, ja sanoi: Atenan miehet! minä näen teidät kaikissa kappaleissa epäjumalisiksi;
Pea naʻe tuʻu ʻa Paula ʻi he lotolotonga ʻoe ʻAleopeiko, ʻo ne pehē, “ʻAkimoutolu ʻi ʻAtenisi, ʻoku ou vakai ʻoku mou faʻa fai ʻo lahi ʻae lotu.
23 Sillä minä kävelin tässä ympäri ja katselin teidän jumalanpalvelustanne, ja löysin alttarin, jossa oli kirjoitettu: tuntemattomalle Jumalalle. Jota te siis tietämättä palvelette, sen minä teille ilmoitan.
Koeʻuhi ʻi heʻeku ʻalu, ʻoku ou mamata ki he meʻa ʻoku mou lotu ki ai, pea ne u ʻilo ʻae ʻesifeilaulau, ʻoku tuʻu ai ʻae tohi ni, ‘KI HE ʻOTUA ʻOKU ʻIKAI ʻILOA.’ Pea ko ia ʻoku mou lotu taʻeʻilo ki ai, ko ia ia ʻoku ou fakahā kiate kimoutolu.
24 Jumala, joka maailman teki ja kaikki mitä siinä on, joka on taivaan ja maan Herra, ei hän asu käsillä rakennetuissa templeissä,
Ko e ʻOtua ʻaia naʻa ne ngaohi ʻa māmani mo e meʻa kotoa pē ʻoku ʻi ai, ʻoku ʻikai nofo ia ʻi he ngaahi fale kuo ngaohi ʻe he nima, he ko e ʻEiki ia ʻoe langi mo māmani;
25 Eikä häntä ihmisten käsillä palvella, niinkuin hän jotakin tarvitsis; sillä hän itse antaa jokaiselle elämän ja hengen sekä kaikki.
Pea ʻoku ʻikai tauhi ʻaki ia ʻae nima ʻoe tangata, ʻo hangē ʻoku masiva ia ʻi ha meʻa, he ʻoku foaki ʻe ia ki he meʻa kotoa pē ʻae moʻui, mo e mānava, mo e meʻa kotoa pē;
26 Ja hän on tehnyt kaiken ihmisten sukukunnan yhdestä verestä kaiken maan piirin päälle asumaan, ja määräsi aivotut ajat ja heidän asumisensa rajat:
Pea naʻe ngaohi ʻe ia ʻi he toto pe taha ʻae ngaahi kakai kotoa pē ke nofo ʻi he funga ʻo māmani kotoa pē, pea kuo tomuʻa tukupau ʻae ngaahi kuonga, mo e ngataʻanga ʻo honau nofoʻanga;
27 Että heidän piti Jumalaa etsimän, jos he hänen taitaisivat tuta ja löytää; vaikka ei hän tosin ole kaukana yhdestäkään meistä.
Ke nau kumi ki he ʻEiki, ʻo tautaufā ki ai, heiʻilo pe te nau maʻu ia, ka ʻoku ʻikai mamaʻo ia mo kitautolu taki taha kotoa pē.
28 Sillä hänessä me elämme, ja liikumme, ja olemme: niinkuin muutamat teidän runosepistänne sanoneet ovat: sillä me olemme myös hänen sukunsa.
‘He ʻoku tau moʻui, mo ngaueue, mo nofo pē, ʻiate ia;’ ʻo hangē ko e lea ʻae niʻihi ʻi hoʻomou kau tohi hiva, ‘He ko hono hako foki ʻakitautolu.’
29 Koska me siis Jumalan sukua olemme, niin ei meidän pidä luuleman, että Jumala on kullan eli hopian eli kiven kaltaisen kuvan kaltainen, joka ihmisen taidon ja ajatuksen jälkeen on kaivettu.
Pea kapau ko e hako ʻoe ʻOtua ʻakitautolu, ʻoku ʻikai lelei ʻetau mahalo ʻoku tatau ʻae ʻOtua mo e koula, pe ko e siliva, pe ko e maka, kuo tongitongi ʻaki ʻae poto mo e filioʻi ʻoe tangata.
30 Nämät eksytyksen ajat on tosin Jumala sallinut, ja ilmoittaa nyt kaikille ihmisille joka paikassa, että he parannuksen tekisivät.
Pea naʻe ʻikai fie ʻafioʻi ʻe he ʻOtua ʻae ngaahi kuonga ʻoe vale ni, ka ʻoku ne fekau eni ki he kakai kotoa pē, ʻi he potu kotoa pē, ke nau fakatomala:
31 Sillä hän on päivän säätänyt, jona hän on maan piirin tuomitseva vanhurskaudessa, sen miehen kautta, jonka hän on säätänyt, ja jokaiselle ilmoittaa uskon, siinä että hän hänen kuolleista herätti.
Koeʻuhi kuo ne kotofa ʻae ʻaho, te ne fakamaau māʻoniʻoni ai ʻa māmani, ʻi he tangata kuo ne fakanofo; pea kuo ne fakapapau ia ki he kakai kotoa pē, ʻI heʻene fokotuʻu ia mei he pekia.”
32 Kuin he kuulivat kuolleiden ylösnousemisen, niin muutamat nauroivat sitä, vaan toiset sanoivat: me tahdomme sinua siitä vielä kuunnella.
Pea ʻi heʻenau fanongo ki he toetuʻu ʻae pekia, naʻe manuki ʻae niʻihi: kae pehē ʻe he niʻihi, “Te mau toe fanongo ʻiate koe ki he meʻa ni.”
33 Ja niin Paavali läksi heidän keskeltänsä.
Pea ʻalu ai ʻa Paula ʻiate kinautolu.
34 Ja muutamat miehet riippuivat hänessä ja uskoivat: joidenka seassa myös Dionysius oli, yksi raadista, ja vaimo, nimeltä Damaris, ja muita heidän kanssansa.
Ka naʻe pikitai ʻae kau tangata niʻihi kiate ia, pea nau tui: pea naʻe ʻi ai ʻa Taionisio ʻoe ʻAleopeiko, pea ko e fefine naʻe hingoa ko Temalisi, pea mo e niʻihi foki mo kinautolu.
