Teot 16
1 Niin hän tuli Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli yksi opetuslapsi, Timoteus nimeltä, uskovaisen Juudalaisvaimon poika, mutta isä oli Grekiläinen.
Paul'n Derbe le Lystra khom a sir sa, mahan Khristien inkhat a riming Timothy a oma. A nû khom Khristien dên Juda mi ania, a pa chu Greek ani.
2 Sillä oli hyvä todistus veljiltä, jotka Lystrassa ja Ikoniossa olivat.
Lystra le Iconiuma iempungei murdi'n Timothy an minlut ok ngâia.
3 Tätä tahtoi Paavali kanssansa vaeltamaan, otti ja ympärileikkasi hänen Juudalaisten tähden, jotka niissä paikoissa olivat; sillä he tiesivät kaikki, että hänen isänsä oli Grekiläinen.
Paul'n ama hah tuong rang a nuoma, ma revêla Judangei han Timothy pa hah Greek ani ti an riet sikin Timothy khom a sertan pe ani.
4 Mutta kuin he kaupungeita lävitse vaelsivat, antoivat he heille pidettäväksi ne säädyt, jotka asetetut olivat apostoleilta ja vanhimmilta, jotka Jerusalemissa olivat.
Khopuingei tin an sir malamin, Jerusalema tîrtonngei le upangei balamngei masat hah iempungei an pêk tira, jôm rang khomin he an be tira.
5 Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja heidän lukunsa eneni joka päivä.
Masikin, koiindangngei hah taksônnân an rât uola nîngtin an pung titira.
6 Mutta kuin he Phrygian ja Galatian maakunnan lävitse vaelsivat, kiellettiin heitä Pyhältä Hengeltä puhumasta Jumalan sanaa Asiassa.
Ratha Inthiengin Asia rama thurchi misîr a khap sikin Phrygia le Galatia ram an sîra.
7 Kuin he olivat tulleet Mysiaan, kiusasivat he vaeltaa Bitynian lävitse; mutta ei Henki sitä sallinut.
Mysia ramri an tungin chu Bithynia rama se rang an bôka, hannirese, Jisua Ratha'n phal ngei maka.
8 Kuin he siis Mysian ohitse vaeltaneet olivat, menivät he alas Troadiin.
Masikin, Mysia ram khêlin Troasa an se zoia.
9 Ja Paavali näki näyn yöllä: yksi Makedonian mies seisoi, rukoili häntä ja sanoi: tule Makedoniaan ja auta meitä.
Hanchu, mani jâna han Paul'n inlârnân Macedonia rama mi inkhatin “Macedonia rama hong kâi inla, mi hong san roh,” tia ngênin a mua,
10 Ja kuin hän näyn näki, hankitsimme me kohta Makedoniaan menemään, tietäen täydellisesti Herran meitä kutsuneen heille evankeliumia saarnaamaan.
Paul'n inlârna hi a mu suole chu Macedonia rama se rangin kin inthok kelen zoia, ha rama mingei kôma Thurchi Sa misîr rangin Pathien'n mi koi sikin.
11 Kuin me siis Troadista purjehdimme, niin me juoksimme kohdastansa Samotrakiaan, ja toisena päivänä Neapoliin,
Troas renga rukuongin kin jôka, Samothrace kin thengpata, male anangtûka Neapolis kin sea.
12 Ja sieltä Philippiin, joka on Makedonian maakunnan pääkaupunki ja vapaa kaupunki; ja siinä kaupungissa me muutamia päiviä oleskelimme.
Ha renga hah Philippia kin sea, ha khopuilien hah Macedonia; rama khuo inkhat ania, ma biela han chu khuo kâm omtak ani. Rom mingei bung ani. Ma khuoa han sûn tamtak kin châma.
13 Ja me menimme lepopäivänä ulos kaupungista, virran tykö, kussa tapa oli rukoilla: jossa me istuimme ja puhuttelimme vaimoja, jotka sinne tulleet olivat.
Sabbathni khopui pêntienga tuidung panga Judangei chubaithona ngâi mun ni ranga kin iema han kin sea; mahan kin insunga nupang intûp ngei kôm thurchi kin misîra.
14 Ja vaimo, Lydia nimeltä, purpurain myyjä Tyatiron kaupungista, Jumalaa palvelevainen, kuulteli: jonka sydämen Herra avasi ottamaan vaaria niistä, mitä Paavalilta sanottiin.
Ha ngei lâia mi a riming Lydia, Thyatira, khuo mi puon senduk juor ngâi, Pathiena inbei mi nupang inkhatin chong a rieta; male Paul thurchi misîr jôm rangin Pumapa'n a mulungrîl a minvâr pea.
15 Ja kuin hän ja hänen huoneensa kastettu oli, rukoili hän meitä, sanoen: jos te minun Herralle uskollisena pidätte, niin tulkaat minun huoneeseeni ja olkaat siinä. Ja hän vaati heitä.
Ama le a inmingeiin baptisma an chang zoiin chu, “Pumapa iem tatakin ni nan bêa anin chu ki ina hong tung roi tiin mi siel rîta,” ni sûr zoi.
16 Ja tapahtui, kuin me rukoukseen menimme, kohtasi meitä piika, jolla noituuden henki oli, joka isännillensä saatti suuren saaliin noitumisellansa.
Sûnkhat chu chubaithona muna kin se lâiin suok dôngmate inkhat ramkhori sûra taruosân thei kin intongpuia, amanu han taruosân a theina sika han a pu ngei sum tamtak a lo pe ngâia.
17 Tämä noudatti alati Paavalia ja meitä, ja huusi, sanoen: nämät miehet ovat korkeimman Jumalan palveliat, jotka meille autuuden tien ilmoittavat.
Hanu han Paul le Keini mi jûia, “Hi mi, Sanminringna lampui nangni ril ngei hih, Ânchungtak Pathien tîrlâmngei an ni hi,” tiin âniek ngâia.
18 Ja sitä hän teki monta päivää. Mutta Paavali otti sen pahaksi, käänsi itsensä ja sanoi sille hengelle: minä käsken sinun Jesuksen Kristuksen nimeen hänestä mennä ulos; ja hän läksi ulos sillä hetkellä.
Ma anghan, sûn tamtak a tho tenin chu Paul a mulung hoi khâi maka, a takasia. Ramkhori kôm han, “Jisua Khrista rimingin a sûng renga jôk rangin chong nang ke pêk,” a tia. Ha mitmisim kongkâr han a jôk pai kelen zoia.
19 Mutta kuin hänen isäntänsä sen näkivät, että heidän saaliinsa tuli pois, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja veivät heidät turulle päämiesten tykö,
A pumangei han an sum manna om khâi mak ti an riet lechu Paul le Silas hah an sûra, roijêkpungei kôm mipui intûpna muna an kai minlûta.
20 Ja veivät heidän esivallan eteen, ja sanoivat: nämät miehet meidän kaupungin häiritsevät, jotka ovat Juudalaiset,
Rom roijêkpungei kôm an min tungin chu, “Hi mingei hih Juda an nia, kin khopuilien sûnga bâiinkhamna an sin ngâi.
21 Ja opettavat niitä tapoja, joita ei meidän sovi ottaa vastaan eikä tehdä, sillä me olemme Roomalaiset.
Balam dang kin balam le ânkâl, keini Rom mingei kin pom rang le kin mang ranga ânthiengloi an misîr ngâi” an tia.
22 Ja kansa nousi ynnä heitä vastaan, ja esivalta antoi heidän vaatteensa repiä, ja käski heitä piestä.
Mipuingei hah Paul le Silas jêm rangin an inthoka. Masuole chu roijêkpungei han Paul le Silas puon an khêr pe ngeia, jêm rangin chong an pêka.
23 Kuin he olivat heidät juuri pahoin pieksäneet, heittivät he heidät torniin ja käskivät vartian visusti heitä vartioida,
An jêm bit suole jêl ina an khuma, a ngâkpu kôm han asân khumrap rangin chong an pêka.
24 Joka, kuin hän senkaltaisen käskyn sai, heitti heidät sisimmäiseen torniin ja pani heidät jalkapuuhun.
Ma anghan, intâng insûng ânlâina taka a khum ngei, an kea thing kekok riktak an min bun ngeia.
25 Mutta puoliyön aikana oli Paavali ja Silas rukouksissa, ylistäin Jumalaa kiitosvirsillä, ja vangit, jotka siellä olivat, sen myös kuulivat.
Jân lâitaka chu Paul le Silas'n Pathien kôm chubai an thoa. Minpâkna lâ an thoa, intâng ina midangngeiin an rangâia.
26 Niin tapahtui äkisti suuri maan järistys, niin että tornin perustus vapisi; ja kohta kaikki ovet aukenivat, ja jokaisen siteet pääsivät.
Inningloiin nîngnupui a honga; intâng in lungphûmngei tena khom ânphêt heta, voikhatrengin inkhârngei hah ân-ong leta, mitin rênrokolngei hah ânkhek rila.
27 Kuin vartia heräsi ja näki tornin ovet avoinna olevan, veti hän ulos miekkansa ja tahtoi surmata itsensä, ja luuli vangit paenneen pois.
Hanchu, angâkpu a in hah a hong hara, inkhârngei in-ong letin a mua, intâng ina intângngei an rot suo zoi tiin a bôka, khandai a kaidûka, inthat rang a thoa.
28 Niin Paavali huusi suurella äänellä ja sanoi: älä itselles mitään pahaa tee; sillä me olemme kaikki täällä.
Hannirese Paul'n rôl inringtakin, “Ite inlo no roh, kin rêngin kin la om let” a tia.
29 Niin hän anoi kynttilää, meni sisälle ja lankesi peljästyksissä Paavalin ja Silaan jalkain juureen,
Ama han meiser a roka, a tâna, chi le innîk pumin Paul le Silas ke bula ânbokraka.
30 Ja toi heidät ulos ja sanoi: herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?
Hanchu anni han a ruoi suok ngeia, “Pungei, Sanminringa ko om theina rangin imo ko tho rang?” a tia.
31 Mutta he sanoivat: usko Herran Jesuksen Kristuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees autuaaksi tulee.
Anni han, “Pumapa Jisua iem inla, hanchu sanminringin om ni tih, nangma le ni inmingei leh,” tiin an thuona.
32 Ja he puhuivat hänelle Herran sanaa ja kaikille, jotka hänen huoneessansa olivat.
Masuole chu ama le a inmingei han Pumapa thurchi an misîra.
33 Ja hän otti heidät sillä hetkellä yöstä tykönsä ja pesi heidän haavansa, ja hän kohta kastettiin ja kaikki hänen perheensä,
Mani jâna han, ma zora lelea han an sâbengei hah a rusûk pe ngeia; hanchu ama le a inmingei baptisma an chang kelen zoi.
34 Ja vei heidät kotiansa, ja valmisti heille pöydän, ja iloitsi, että hän koko huoneensa kanssa tuli Jumalan päälle uskovaiseksi.
Masuole Paul le Silas hah a ina a tuong ngeia, sâk rang a pêk ngeia Pathien an iem zoi sikin an insûng pumin an râiasân tatak zoi ani.
35 Ja kuin päivä tuli, niin esivalta lähetti kylänlapset sanomaan: päästä ne miehet.
Anangtûk jînga chu Rom roijêkpungei han, “Ha mingei hah mojôk ta roh,” ti chongpêk chôiin misûr ngâi ngei ulienngei an tîra.
36 Niin tornin vartia ilmoitti nämät sanat Paavalille, sanoen: esivalta on käskenyt päästää teidät: menkäät siis nyt ulos rauhassa.
Masikin a ngâkpu han Paul kôm, “Roijêkpungeiin nangni mojôk rangin chong an hong muthuon. Hong jôk ungla, rathânngamtakin se ta roi,” a tia.
37 Mutta Paavali sanoi heille: he ovat julkisesti tuomitsematta pieksäneet meidät, jotka olemme Roomalaiset, ja heittäneet torniin, ja nyt salaa tahtoisivat sysätä meidät ulos. Ei niin, vaan tulkaan he itse meitä ottamaan täältä ulos.
Aniatachu, Paul'n misûr ngâi ulienngei kôm, “Rom miriem kêng kin ni, kin tho minchâina om le omloi luo en loiin loko makunga min jêma, intâng ina min khuma. Atûn inrûkin mi mojôk rang an ti na? Ni thei tet no nih! Anni ngêt hong rese ngei, mi hong mojôk rese ngei,” a tia.
38 Niin kylänlapset ilmoittivat nämät sanat esivallalle jällensä; ja he pelkäsivät, että he heidät Roomalaisiksi kuulivat,
Misûr ngâi ulienngeiin ha chong hah roijêkpungei kôm an misîra; Rom miriem anni ti an rietin chu an chi zoia.
39 Ja tulivat ja rukoilivat heitä, ja veivät heidät ulos, ja käskivät heidän mennä pois kaupungista.
Masikin an sea an vânvûia, male chu an mojôk ngeia khopuilien renga jôkpai rangin an ngêna.
40 Niin he läksivät tornista ja menivät Lydian tykö. Ja kuin he veljet nähneet olivat ja heitä lohduttaneet, vaelsivat he matkaansa.
Paul le Silas hah intâng in renga an jôka, Lydia ina an sea. Mahan iempungei hah an mua, mohôkna chong an pêk ngei suole chu an mâk ngei zoia.
